Monesti (ainakin uudet) tuomarit kysyvät, että miten sinne ensimmäiselle tuomarointimatkalle nyt sitten pitäisi varustautua ja mitä siellä tapahtuu... Weppitiimin pyynnöstä koostin pienen tarinan hyvin tyypillisestä pelimatkasta, joka tällä kertaa suuntautui kauas Luoteis-Pirkanmaalle, Parkanoon. Edessä oli tiivis päivä C-poikien turnausotteluja.

Lähtökohta:
Meillä Tampereen kerhossa on kummallinen tilanne. Täällä ei ole "ihan pakko" lähteä maakuntiin viheltämään, ellet nyt välttämättä halua. Monet savolaiset tai lappilaiset kollegat varmaan hieraisevat silmiään: Sillä suunnalla asiat ovat varmasti jotain toista...

Itse olen todella kokenut maakuntamatkailija (myös tuomarina) ja nämä reissut ovat jo rutiinia. Voisin jo aivan hyvin sanoa, että tämä on jo nähty... vaan en sano, sillä maakunnissa on mukava käydä aina toisinaan. Asettelijakin sen taitaa tietää... ehkä tästäkin syystä erotuomariasettelija Petri Suhonen oli toimittanut listan, jonka mukaan 18.11. Parkanossa pelattaviin C-poikien peleihin lähti seuraavat tuomarit: Lepola (allekirjoittanut), Karjalainen K. ja Hokkanen.

Viimeksi mainittu heitti pyyhkeen kehään jo alkuvaiheessa, ilman sen suurempia perusteluja ja niinpä vahvistusta haettiin Parkanon "laajasta" tuomarikaartista, josta tavoitettiin tuomari nimeltä Jyrki Järventausta.

Matkaohjelma lyötiin lukkoon vasta perjantai-iltapäivänä. Sen mukaan Lepola lähtisi ajamaan Kangasalta ja koppaisi kyytiin Karjalaisen yhdeksän jälkeen aamulla. Parkanon oma poika, Jyrki Järventausta, tulisi luonnollisesti suoraan hallille, hyvissä ajoin ennen aamupäivä yhtätoista.

Valmistelut:
Maakuntiin on tuomarinkin hieno lähteä kun valmistelut on tehty hyvin. Edeltävänä iltana tein tuomarimaksujen kuitit ja pakkailin jo hieman varusteita laukkuun. Hieno yllätys oli löytää edellisviikonlopulta kassiin jääneet tuomarisukat... onneksi varasukkia on kaappi täynnä.

Hyvin suuri osa valmisteluja on eväät, sillä päivästä tulisi pitkä. Paistoin illalla ison pakastepizzan ja laitoin sen folioon. Aina se Saarioisten roiskeläpät hakkaisi. Kyytipojaksi otin banaanin ja pullon mehua.

Vietin rauhallisen koti-illan hoilottaen Tartu Mikkiin -ohjelman biisejä... ja menin jopa ajoissa nukkumaan.

Lauantai

Klo 7:00
Herätyskello on armoton. Onneksi olen vähintäänkin loistava heräämään, enkä jää pyörimään sänkyyn. Siltikin nouseminen oli tavallista vaikeampaa pitkän työviikon uuvuttamana. Hommaa ei helpottanut pieni flunssanpoikanen ja kipeä kurkku. Ei myöskään ollut helppoa katsoa kun tyttöystävä jäi vielä rauhassa nukkumaan. Onneksi tänä aamuna ei sentään tarvinnut viedä koiria lenkille, tosin niillekin piti järjestää aamusafkat, jne.

Sitten olikin jo aikaa itselle. Tuhti aamupala eli pari palaa ruisleipää ja kaksi isoa kahvikuppia. Väsymys iski jälleen ja leivät eivät menneet alas suosiolla. Tapoihini kuuluu myös tarkistaa yön NHL tulokset teksti-tv:ltä mutta juuri muuta iloa tv:stä ei lauantaiaamuisin (tähän aikaan) olekaan. Olin hiljaa tyytyväinen, etten katsellutkaan yön suoraa lähetystä NHL pelistä... vaikka mieli teki. Olisin varmaan kuollut väsymyksestä.

Klo 8:00
Pakkailin loputkin varusteet kassiin. Mukana kulkee päivästä riippumatta varakengät, varapillit, varashortsit ja kolme erilaista tuomaripaitaa. Lisäksi kassista löytyy vaihtorahaa, teippiä, sääntönivaskat, pari mittaa ja juomapullo. Nyt kun edessä olisi pitempi päivä, pakkasin mukaan myös pyyhkeen, vaihtovaatteita ja ylimääräiset tuomarisukat. Kaikille olisi käyttöä. Sitten jatkoin kahvin juomista ja tarkistin vielä kertaalleen, ihan varmuuden vuoksi, päivän tuomariasettelun ja sähköpostini. Aikataulu piti edelleen: Kolmen tunnin päästä alkaisi ensimmäinen peli reilun sadan kilometrin päässä kotoa.

Klo 8:50
Työnsin koirat takaisin makuuhuoneeseen. Eivät ne ymmärrä mihin taas lähden. Saalistamaan tai jotain. Sitten kurkistin autokatokseen, ja totesin, että tyttöystävän auto oli omani edessä... ei siinä sitten muuta kuin "lainapeli" alle. Voisihan sitä vähän tankata... Totesin, että ompa masentavan harmaa, vesisateinen aamu jälleen kerran. Ulkona ei ristinsielua mutta meikäpoika lähtee taas. Tässä vaiheessa oli ruhtinaalliset 20 minuuttia aikaa ehtiä Kangasalta Tampereen keskustan tuntumaan, Iidesrantaan (n. 11km), josta kyytiin piti siis poimia Kari Karjalainen.

Klo 9:12
Liikennettä ei ollut nimeksikään. Keräsin silti jokaisen punaisen valon mitä matkan varrella oli. Siitä huolimatta ehdin Iidesrantaan mainitussa ajassa. Karia ei näkynyt vielä missään. Oli siis aikaa heivata lämmin toppatakki takapenkille. Muutama minuutti myöhemmin suuntasimmekin auton keulan kohti Vaasantietä... sadan kilometrin ralli kohti Parkanoa alkoi. Turnauksen alkuun 1h 40min. Matkalla ehdittiin pohtia kaikki isot ja pienet asiat, moneen kertaan.

Klo 10:23
Liikenne oli edelleen hyvin vähäistä. Citroen C3 kiisi matkan n. tunnissa. Parkanon urheilutalon pihaan pysäköitiin hyvissä ajoin. Ei muuta kuin katsastamaan, itselleni hyvinkin tuttu, urheilupyhättö. Tuttuun tapaan vastassa olivat jo järjestävän seuran puuhamiehet: Sami Ahola ja Arto Vehkapuru. Tavarat vieläkin tutumpaan "toimistoon" jonka perälle on rakennettu kotoisa vaihtokoppi. Hetken kuluttua myös Järventaustan Jyrki, paikallinen pitkä mies, tupsahti ovesta sisään joten tarvittava jengi oli koossa.

Klo 10:40
Ensimmäisen ottelun joukkueet olivat olleet paikalla jo ennen meitä. Sen verran levottomina kävivät, että sovimme aikaistavamme pelin alkua vartilla, koska se sopi ihan jokaiselle paikallaolijalle. Päätös oli hyvä jo senkin kannalta, että näin saisimme loppu päivän aikataulun pitämään edes jotenkin. Ensimmäisessä pelissä tulessa olivat Karjalainen & Järventausta joten minulle tuli heti kärkeen odotteluvuoro.

Maakunnissa osaavat totta vie järjestää pelitapahtumia: Poppi soi ja kuulutuksetkin on järjestetty. Toimitsijat ovat paikalla ennen tuomareita eikä koko päivän aikana ole mitään valittamista. Monen tamperelaisenkin seuran sopisi ottavan mallia. Pisteet tällä kertaa Kihniön Urheilijoille!

Klo 11:50
Ensimmäinen oma peli, pariksi jää Järventausta. Peli oli vauhdikas C-poikien matsi SC Blues - FCV. Kotijoukkueen valmentaja kävi heti hermoille, joskaan ei omakaan suoritus ollut ihan niin laadukasta kuin pitäisi. Skarppasin hieman, väkisin. Tunnin odottelu pitkän automatkan jälkeen ei tehnyt hyvää. Kotijoukkueen penkiltä kuului yhä sitä sun tätä. Kävelin ohi ja tokaisin "Nyt turpa kiinni". En ole ylpeä kommentista, mutta se tehosi... kunnes painoin kapteenille jäähyn estämisestä (ja täysin aiheesta).

Jossain vaiheessa toista erää kotijoukkueen penkiltä kuului, valmentajan äänellä, rohkaiseva kommentti "Kauden paskimmat tuomarit!". Vilkaisin penkkiä kohti ja siellähän valmentaja oli kädet levällään "en se mää ollu joka huusi." Etpä varmaan! Ihme kyllä, touhu rauhoittui ilman isompia toimenpiteitä. Loppupeli (ja koko turnaus)oli jo viihdyttävää salibandya. En vaan ymmärrä miksi se on joillekin niin vaikeaa... se kun on vaan ihan kylmä fakta, että tuomaria ei kannata nähdä vihollisena. Ihan vinkiksi sinne Jyväskyläänkin.

Matsi saatiin siis pelattua ja kotijoukkue korjasi voiton. Sitten uutta putkeen Karjalaisen kanssa. Ja sitten ansaittu tauko.

Klo 14:00
Kaksi matsia olin rykäissyt. Tauon aika. Kotoisassa toimistokopissa maistui viime iltana paistamani salami-kinkkupizza. Vaihdoin paidan ja sukat. Olo koheni. Vielä kuppi kahvia ja sitten taas kehiin parin pelin ajaksi.

Klo 17:00
Omat pelit (4 kpl) takana. Ei käynyt kateeksi Karjalaista tai Järventaustaa, jotka vetivät päivän viidennen pelinsä. Olimme onnistuneet säilyttämään aikataulun, kiitos ensimmäisen matsin aloituksen. Hommaa helpotti myös se, että YPa hävisi molemmat pelinsä tyylipuhtaasti 12 maalin eroilla ja saimme aikataulua kiinni entisestään. Vaihdoin joutessani vaatteet ja söin loput eväät. Sitten vain odottelin päivän viimeisen ottelun päättymistä.

Klo 18:05
Halli oli vaimennut. Otin pöytäkirjat mukaan jotta vastuujoukkueen ei tarvitse niitä lähetellä postitse. Ahola ja Vehkapuru toivottelivat hyvät kotimatkat ja pitemmittä puheitta Citroen käyntiin ja kotimatka alkoi. Totesin Karille, että kaupassa ei ehdi enää käydä. Koko päivä oli kulunut sisätiloissa.

Ulkona oli todella pimeää ja sateista. Valtatietä ajellessa sumu yltyi ja hyvä kun edessä ajavan perävalot näki. Olimme fyysisesti ihan kuitteja, mutta henkisesti huumorimielellä. Tieto siitä, että kohta pääsisi kotiin syömään kunnolla, rauhoittaa. Kotimatkalla kerrattiin kauden tapahtumia ja tavoitteita. Samalla ihmeteltiin miksei matkapelit enää kelpaa tuomareille. Kyllähän päivä oli pitkä mutta ihan mukava kokemus jälleen kerran.

Klo 19:25
Kotimatka ei edennyt ihan niin nopeaan kuin aamusella. Jätin Karin kotiovensa eteen ja suuntasin kohti rakasta Kangasalaa.

Reilu 12 tuntia herätyksen jälkeen olin jälleen kotona. Valot paloivat mutta paikalla ei ollut ketään. Onneksi ruokaa löytyi hellalta. Ahmin juustopastan ja oikaisin sohvalle... sitten muu kotiväki saapui iltalenkiltä. Nukahdin sohvalle melko tasan puoli yhdeksän.

Sen pituinen reissu. Aamulla pelit jatkuivat heti kymmeneltä. Onneksi tällä kertaa kymmenen minuutin matkan päässä Kaukajärvellä...

Sitten se kaikkien odottama kysymys: Suosittelenko vastaavia pelimatkoja muille tuomareille? KYLLÄ. Tervemenoa!

Lauantain tuomarointimatkan kesto: 10h 40min
Pelejä: 4h / Taukoja: 3h

Kirjoitti Lasse Lepola