Miikalla ja minulla oli kunnia päästä erotuomarivaihdossa viheltämään kaksi Tsekin liigan ottelua 6-7.10. kuluvaa vuotta. Aamu-unisena ihmisenä sängystä nousu lauantaiaamuna tapahtui yllättävänkin nopeasti vaikka kello näytti vasta puolta viittä. Aamupalan jälkeen vaatteet ylle ja suunta kohti Kangasalan provinssia hakemaan Miikka kyytiin. Yllättävää kyllä, miestä ei tarvinnut pahemmin odottaa.. Matka lentokentälle sujui pohtien millaisia pelejä oli tulossa.
Prahassa meitä oli kentällä vastassa isäntämme Marek Sustacek, joka hoiti tehtävänsä erinomaisesti. Marek on itsekin tuomari ja töissä Tsekin salibandyliitossa. Ensimmäiseksi Marek vei meidät hotelliimme, joka oli sinänsä mielenkiintoinen kokemus. Hotelli oli nimittäin laiva, joka oli ankkuroitu Prahan läpi virtaavan Vltava-joen rannalle. Hotelli oli oikein siisti ja viihtyisä ja sitä voi kyllä suositella jos Prahassa yöpyy..
Hotelli veden päällä.
Molemmat ottelumme pelattiin Prahassa ja lauantain pelinä oli SSK Future – FBC Liberec. Future pelaa ottelunsa uudenkarhean koulun liikuntasalissa Prahan laitamilla. Matka hotellilta pelipaikalle kesti melkein tunnin, joten samalla saimme pienimuotoisen kiertoajelun kaupungista. Koulun salissa oli erinomainen kenttä, jossa alustana matto. Katsomotilat olivat pienet, mutta vajaat kolmesataa henkeä peliä oli ahtautunut katsomoon. Futuren juniorijoukkueen pelaajat pitivät rumpujensa kanssa tunnelmaa yllä katsomossa.
SSK Future - FBC Liberek.
Itse pelissä ei tapahtunut mitään ihmeellisyyksiä. Vaikka Future olikin alkukauden yllättäjä ja sarjan kärkipäässä, peli vastasi tasoltaan Suomen ykkösdivaria. Pojat kyllä pelasivat sata lasissa, mutta tietynlainen tunnetila puuttui kokonaan.. Ottelun alussa pikkuisen jännitti, mutta parin pelatun minuutin jälkeen se unohtui. Tunnetta oli sen sijaan Liberecin vaihtoaitiossa yllin kyllin, joukkueen valmentaja toi meille kovasti mieleen erään hyvin tuntemamme tamperelaisen valmentajan… Ottelusta selvisimme mielestämme hyvin ja samaa mieltä oli tarkkailijamme Petr Seda. Ainoa ”ongelma” oli toimitsijatyttöjen huono englanninkielen taito. Numerot 1-10 kyllä osattiin, mutta sitten tulikin jo vaikeuksia.. Mutta, hyvin yhteistyömme kuitenkin toimi.
Tsekin liigassa ei tasapelejä tunneta ja varsinaisen peliajan jälkeen ottelu oli tasan, joten pääsimme vielä todistamaan rangaistuslaukauskilpailua. Rankkarit vedettiin kolmella pelaajalla ja Liberec harjasi homman kotiin. Voitto oli pojille ilmeisen tärkeä, sen verran iloiset olivat ilmeet ottelun ratkettua.
Ennen meidän peliämme hallissa pelattiin junioripelejä ja meillä oli tilaisuus jutella hieman paikallisten tuomareiden kanssa. Poikia nauratti kovasti kun esittelimme tuomaripaitojamme ja varsinkin sitä poliisikoulun mainosta… Peleissä meillä oli kuitenkin Tsekin liigan paidat päällä.
Miikka ja Tommi valmiina pelille.
Sunnuntain peli alkoi klo 17.00, joten meillä oli hyvää aikaa tutustua kaupunkiin. Aamulla teimme pienen kävelylenkin joenvartta pitkin ja päivällä Marek esitteli meille Prahan nähtävyyksiä, kuten Kaarlen sillan ja Prahan linnan. Itse en ole aikaisemmin Prahassa käynytkään, joten ainakin minulle kierros oli antoisa. Lisäksi matkustimme pummilla raitiovaunussa, olo oli kuin pikkupoikana omenavarkaissa.
Sunnuntain pelistä Tatran Stresovice – Pepino Ostrava oli Marekin mukaan tulossa kova ottelu, viime kauden finalistien kohtaaminen. Hän kertoi, että liigassa on kaudella kaksi hyvää peliä, silloin kun nämä joukkueet kohtaavat. Tatranin halli oli vanha remontin tarpeessa oleva rakennus. Kenttä oli kuitenkin jälleen erinomainen, matto oli uusittu vain vähän aikaa sitten.
Ottelu olikin sitä, mitä Marek puhui. Tunnetta riitti ja näki heti, että joukkueet olivat toistensa ”verivihollisia”. Tasollisesti ottelu olikin lauantain peliä parempi, se vastasi keskiverto ottelua kotimaisessa liigassa. Kaksi erää mentiin Pepinon tahtiin ja viimeisen erän alkaessa Pepino johtikin kolmella maalilla. Kolmannessa erässä Tatran runnoi väkisin rinnalle ja ohi. Tasatilanteessa Pepinon pelaajilla alkoi pikkuisen kantti pettää ja parilla pelaajalla olikin vaikeuksia pitää kasetti kasassa. Viimeiselle minuutille saatiin sopivasti dramatiikkaa kun pallo pyöri Tatranin maaliviivalla. Tiukkojen vaiheiden jälkeen kuitenkin voitto kotijoukkueelle. Ottelun jälkeen meillä oli mukava keskustelu tarkkailijamme Radek Horan kanssa.
Miikka ja Marek Prahan linnan muurilla.
Pelin jälkeen Marek toi meidät takaisin hotellille ja kävimme kaupungilla syömässä erinomaiset pihvit. Maanantaina olikin sitten kotimatkan aika. Prahan kentällä joimme elämämme kalleimmat kahvikupilliset. Kuppi kahvia, vieläpä erittäin pieni sellainen, maksoi melkein neljä euroa!!!
Matkalta saimme arvokasta oppia ja positiivisia kokemuksia erotuomariurallemme. Tällaiset erotuomarivaihdot antavat uusia näkökulmia ja ajatuksia varmasti kaikille osapuolille. Toivomme tällaisen yhteistyön eri maiden liittojen välillä jatkuvan tulevaisuudessakin. Tahdomme kiittää Suomen Salibandyliittoa ja erotuomarivaliokuntaa saamastamme tilaisuudesta sekä vielä Tsekin salibandyliittoa ja erityisesti Marek Sustacekia erinomaisesti hoidetuista järjestelyistä.
- Järva ja Mylly
