Niin sanotuissa pääsarjoissa on jo pari vuotta pyritty antamaan tilaa REHDILLE kamppailulle pallontavoittelutilanteissa. Siellä homma toimii jo joten kuten, mutta on turhauttavaa, kun alasarjoissa ei ymmärretä eroa reilun kamppailun ja virheen välillä.
Jos keskikentällä kaksi peluria iskee palloon olkapäät vastakkain ja toinen kaatuu, nousee mahdoton mökä. Sen lisäksi tilanteen hävinnyt alkaa aina etsiä kostonpaikkaa. Pitäisikö muka tuomarina keksiä syyllinen, vaikka virhettä ei tapahdu. Alasarjoissa tuomarien täytyisi ilmeisesti keskeyttää peli muutamaksi minuutiksi joka erässä ja antaa lyhyt luento säännöistä ja tulkinnoista. Tai sitten osa tuomareista viheltää oletettuja virheitä. Mielestäni alasarjojen pelurit esim. jatkuvasti ajavat itse pallon kera vastustajan mailoihin yrittäessään läpi väleistä, joita Tähkäkin välttäisi ja kun pallo on menetetty (ilman virhettä), haetaan apu tuomarilta.
Muita alasarjojen tyypillisiä piirteitä ovat:
1) "Hyppy !"
-vaikka pelaaja vain venyttäytyy tai toinen jalka on vielä maassa.
2) "Pelaa maasta !"
-aina kun joku liukastuu.
3) "Käsi !"
-aina kun pallo ammutaan käteen.
4) "Päällä pelaaminen !"
-vaikka pelaaja saisi sen pallon takaraivoonsa.
5)"Jalkasyöttö !"
-kun laukaus osuu pelaajan jalkaan ja menee omille.
6) "Takaapäin !"
-> missä kielletään pallon riisto takaapäin? Pitäisikö vastustajan muka juosta ohi, tehdä täyskäännös ja vasta sitten alkaa pallonriisto.
7) "Mailaanlyönti !"
-kun pelaaja itse vie palloa suoraan vastustajien mailoihin (suurin osa tilanteista on juuri näitä).
Jne.jne.
Jos jokainen alasarjajoukkue velvoitettaisiin lähettämään esim. kapteeni tai joku et-kurssille, saataisiin puolet turhista kitinöistä pois ja voitaisiin pelata enemmän.
Omantunnon kysymys kolleegoille; tuleeko vihellettyä alasarjoissa ns. "varmuuden vuoksi" vapareita, jotta ottelu ei pääsisi "lämpöiseksi". Ihmettelen vain, kun alasarjojen pelaajien tuntemus sääntötulkinnoista ei ole edistynyt pariin vuoteen.
Kirjoitti: arska (3.10.00)
