- kolumni julkaistu alunperin Pääkallo.fi lehdessä 25.2.08
Kukaan normaalissa mielentilassa oleva pelaaja ei vahingoita tai yritä vahingoittaa kanssapelaajaansa. Kun mielentila järkkyy, syystä tai toisesta, mahdollisuus ylilyönteihin kasvaa. Vati saattaa läikkyä fyysisen tilanteen häviämisen, sanallinen psyykkauksen, piilorikkeen, tai yksinkertaisesti vääryyden kokemisen takia. Syitä voi olla monia. Lamput sammuvat ja kaikki väki nukkuu. Tehdään väkivaltainen teko vastustajaa kohtaan, joka pelikentän ulkopuolella jäisi tekemättä. Miksi? Ja kenen on vastuu?
Nykyisessä tehtävässäni kuulen usein, kuinka se meidän herrasmiespelaaja ei ikinä tekisi sitä tai tätä, ja sitten huomaan kauhukseni seuraavassa pelissä kuinka ex-herrasmies lyö tarkoituksella vastustajaa mailalla jaloille, vartaloon tai jopa päähän. Herrasmiespelaaja.
Toinen sortuu teoista alhaisimpaan ja sylkee vastustajaa. Säälittävää.
Yhtään erotuomareita puolustamatta näitä esimerkkejä tapahtuu ja niitä voidaan tehdä vaikka jokaisessa pelissä siten ettei erotuomari niitä näe. Ihan kaikkea ei voi valvoa, vaikka siihen pyritäänkin.
Miesten salibandyliigan joukkuepalautevastaavana yhteydenottoja tulee päivittäin – onneksi myös positiivisissa merkeissä. Silti monien yhteydenottojen viesti on sama: mihin ME olemme lajina menossa?
Pyritään eroon neitipallomaineesta, niinkö? Totuuden nimissä, joka nykysalibandya huipulla väittää neitipalloksi, ei joko tiedä mistä puhuu tai ei ole miesten liigaottelua nähnyt muutamaan vuoteen!
Mielestäni kaiken pitää lähteä vastustajan kunnioittamisesta. Luonnollisesti. Jos pelaaja ei ymmärrä mitä kanssapelaajan kunnioittaminen tarkoittaa, on vastuu valmentajan. Hänen tehtävänsä auktoriteettina on varmistaa, että kaikki ymmärtävät vastuunsa. Tätä tehtävää joutuu nykyään tekemään liian usein juuri erotuomari.
Omaan oikeuskäsitykseeni ei mahdu se, että toista vahingoittanut tai sitä yrittänyt pelaaja ei saa tekonsa jälkeen shittiä valmentajaltaan – saati loppupelin kestävää vilttikomennusta. Seuraavaan vaihtoon vain kentälle aivan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Jälkikäteen sitten puolustellaan ja vähätellään tapahtunutta. Ei hyvää päivää.
Onneksi vastaavat tilanteet ovat harvassa. Ja jotkut hyvällä valmennusmoraalilla toimivat koutsit istuttavat tiukan ripityksen jälkeen jopa maajoukkuepelaajia viltissä. Näitä herroja arvostan. Aidosti.
Mikä on sitten erotuomarin vastuu? Yksinkertaista. Toimia siten kuin säännöt tulkintoineen vaativat: ohjaava puhe, muutosten aistiminen, ennakointi ja käskytys. Jos nämä eivät mene perille, vaihtoehdoksi jää sanktiointi. Satojen tulkintojen viidakosta löytyvät kyllä oikeat lääkkeet väkivaltaisuuksiin. Niitä pitää vain uskaltaa käyttää.
Virheitäkin tapahtuu ja se on inhimillistä. Olen usein kertonut erotuomareillemme pienen tarinan: Haluavatko he, että heidät muistetaan erotuomariuransa jälkeen oikeudenmukaisina erotuomareina, joita koko lajikirjo arvostaa vielä vuosienkin jälkeen, heidän antaessa isoja rangaistuksia tilanteen niin vaatiessa? Vai haluavatko he, että heidät muistetaan sellaisina erotuomareina, joilla tulee plörö pöksyyn kun pitäisi toimia kuten kaikki heidän odottavat toimivan?
Kuitenkin lopulta jopa ne, joita rangaistaan, katsovat oikein toiminutta erotuomaria ylöspäin. Näin se vain on. Erotuomarijoukkue toimii hyvin pitkälle samalla lailla kuin mikä muu tahansa joukkue. On niitä kokeneita pillijuristeja jotka ovat jo vakiinnuttaneet paikkansa liigaan. On niitä jotka saavat kolmosketjun minuutteja ja myös aivan uusia tulokkaita, jotka ovat try-outilla. Vilttiketjukin on olemassa, ja sinne toistuvasti joutuessaan sopimus on katkolla.
Erotuomareiden tehtyä työnsä kunnolla jäljelle jää törkeimmissä tapauksissa vielä kurinpitoelin. Myös sen tekemät päätökset näyttävät suunnan mihin yhteinen lajimme on matkalla. Toivottavasti myös sen työ osaltaan tukee väkivallattomampaa tulevaisuutta. Tärkeimpänä silti pidän laji-ihmisten yleistä mielipidettä. Hyväksytäänkö väkivalta lajiimme vai puhutaanko valtaväen tahdosta ja teoista väkivallattomaan salibandyyn?
Juha E. Sirkka
(Kirjoittaja on entinen kansainvälisen tason huippuerotuomari, joka vaikuttaa tällä hetkellä Salibandyliiton Erotuomarivaliokunnassa.)
