Womens Internationals 22.-24.4.2005

Czech Republic - Norway => Sipan päiväkirja

Aika myähään napsu meille tiato päästa vetään naisten maaotteluja Tsekkeihin. Ei enempää eikä vähempää kuin kaks ja pual viikkoo ennen ja siitä alko melkonen asioiren järkkäily. Lentojen kanssa tiätenki kävi niin ett lähtö oli ihan helkutin aikasi ja takasitulo taas pirun myähään. Meikä joutu töissä vääntää pitkiä ja aikasia päiviä, ett sai tunteja sisään, kun lähtö oli jo kasin jälkeen aamulla perjantaina.

Eli meitsi perjantaiaamuna ennen siantuhnua ekaks töihi vähäks aikaa ja siältä sit suarilla kohti pirkkalaa. Toffo oli saanu nukkua vähän pitempään ku mä ja oottelikin mua sufeekipon kanssa pirpilässä laserleikatun tarkalla katseella tarkkaillen mun saapumista kentälle. On muuten pojan otteet parantunu ny tällä kaurella aikas mukavasti, kun se kävi laittaan ikkunat kuntoon sillä jollain laserilla, välillä oon ihmetellykki, ett miten se ny tonki näki, kun ei se niitä oo neljään vuateen ees tajunnu ja ne on aina jääny mun poimittavaks.

Hesan kautta kohti Prahaa ja maailmalle……………….
Lennot meni tällä kertaa ällistyttävän hianosti ja olin pakotettu sanoon Toffolle, ett mukaviahan nää lennot on jos ne aina ois tälläsiä, nytkin finskun kapu laitto koneen lattiaan niin kivasti kuin ois tennarilla hypänny kynnyksen päältä lisättynä Toffolle erityisesti sopiva kissamainen keveys ja ketteryys.

Perillä meitä odotti herra nimeltä Jan Havrda.Oli muuten heti ens tsiigasulla aivan saman näköne jäbä kun ens kaurella SSV:ssa luutiva Widgrenin Sami.

Local Wiki Vidgren	The Original Wiki

Heppu paino mukavan sujuvasti lontoota ja alusta asti ymmärrettiin toisiamme yli kiälimuurien. Pelit pelattiin Tsekeissä siten, ett eka matsi perjantaina oli kaupungissa nimeltään Liberec, joka sijaitsee reilu sata kilsaa pohjoseen Prahasta, toka vedettiin lauantaina meille tutuissa maisemissa Prahassa ja viimene sitten taas lepopäivänä Liberecissä.


Maisemaa Liberecin keskustasta


Maisemaa Prahasta

Tää meidän personal assistentti/opas, eli Jani-boy on Liberecin liigajoukkueen pelaaja ja osottautu tosi mukavaks hepuks, oltiin ns. samoilla aalloilla koko reissun ajan. Matkalla tarinoitiin mukavia ja kyseltiin kaiken näköstä Janilta joka heitteli myäs aika pahoja vastakyssäreitä, pelaaja kun on.

Järkevien ruuhkien jälkeen reilu satasen matkaan meni reipas kaks tuntia aikaa. Perillä orotti mukava hotelli ja halli siinä ihan viäressä.


Hotelli oli ihan jees. Areena on vastapäätä tien toisella puolen.

Matkaa oli hallille 35 metriä hotellin ovelta ja ihan vaan omaa persoonallisuuttamme kysästiin Janilta, ett saaraanko me sit kyyti hallille ennen peliä?!? Jande katto tuuheitten kulmiensa alta hiukan kiaroon, ja tuumas siihen liukkaalla lontoolla, että hän vois vaikka kantaa meirät tonne halliin, ja molemmat samalla kerralla!


Ensiaskeleet areenalla.

Koska iltaan ja pelin alkuun oli viä reippaasti aikaa päätettiin lähtee väijyyn Liberecin keskustaa johon Janilla ei ollu mitään vastaan, olihan kaveri ilmottanu, ett se on täysin meidän käytettävissä koko reissun ajan ja tventtivourauorsödei manipäk karanteet!!


Arkkitehtuuria Keski-Euroopan malliin.

Ilta koitti ja eiku hallille. Meitin piänoiseks yllätykseks Tsekkittäret olikin hirveessä iskussa ja vei Norskittaria miten halus. Nuari kotijoukkue oli paremmalla jalalla (tarkoitan siis liikkuvammalla) ja hyvällä karvauksella selkeesti erellä viaraitaan. Taidettiin joutua antaan yks jäähy koko pelissä ja ei siä muutenkaan kummia tarvinu tehrä, hyvin ostettiin meitin touhu ja linjakin oli kuulemma sopiva naisten peliin. Yhrelle norskien pakille kyllä jouruttiin muutamaan kohtaan huamauttaan, ett sen honkkipolven käyttö sais jäärä sinne hiihtoladuille. Sitä me vähän pohrittiin, ett millaikohan näitte naisten antais pelata kun viimesestä emäntien matsista on liigatasollaki viärähtäny jotain pari vuatta tahi ehkä vähän reiluki.

Lauantaina aamusta virkkuna pystyyn ja oppaamme Jani oli luvannu lähtee viämään meitä ylös vuarille. Ensiks nyittiin raitsikalla vähä matkaa, sitten dösällä taas pikkusiivu, ennen ku se melki alko keittää ja sit oltiin pikku tallaamisen jälkeen vuaren juurella. Siitä sit sellasella korivaunuhässäkällä, johon mahtu kerrallaa 35 nuppia kohti vuaren huippua.

Seuranamme koritouhussa meillä oli lauma cp-kännissä olevia saksalaisia, jotka piti keskiverto älämölöä. Ylös päästyämme tuntui kuin ittekki ois ottanu erellisenä ehtoona enemmäki ku yhren ohramukavan, sen verran kaasuissa nääs sakut oli...

Vuaren huipulta aukes sellaset näkymät, ett Toffonaattori alko painaa fotoo sieltä siihen malliin kuin ois joku luantoaktivisti konsanaan ollu. Me Janin kanssa katteltiin maisemia ja Jani kerto kaikkee miälenkiintosta niistä mestoista mitä siältä näky, ja näkihän siältä Puolaan ja Saksaan asti, upeeta ja mahtavaa!! Toffeli jopa väitti uurella hävittäjälentäjän katseella ja kokemuksella nähneensä vilauksen Tsernosta ja Billistä, huh, huh, järkevän tarkka näkö…


Maisemat hiveli hävittäjälentäjän katsetta…..

Vuarilta saman kännipoppoon kanssa alas. Tarjoilua oli ainaki hajusta päätellen jatkettu hualella ja nyt alko bekkenpauerit oleen jo sen seittämän pullon simassa. Jopa pelottavan paljon elämäänsä kyllästyneen näkönen korivaunukuski niämisen Peksin isän/Pulkkisen Sepen viiksimallilla vuarailtu naamari tututuksesta vääntyneenä alko muriseen jotain siältä jarrujen välistä!!


Kabiinikuskin asunto vuoren juurella.

Hyvissä ajoin Jani-boy tuli noukkiin meirät motellilta ja kyytiin oli eksyny Jampan tyttöystävä nimeltään Oxana. Tää tyty oli lähtösin venäjältä ja asunu Liberecissä neljä vuatta, tavaten siinä samalla Jampan ja ne niinku rakastu. Blikka opiskeli paikallisessa yliopistossa ja pelas samalla Liberecin naisten liiganipussa, kuuluen myäs venäjän naisten maajoukkueeseen. Se oli silti hualestunu itänaapurimme taloudellisesta tilanteesta erityisesti säbän suhteen ja oli epäileväinen joskopa pääsis olleskaan lähteen Singaporeen. Mukavan olonen nuari nainen, puhu tsekkiä paremmin kun moni paikalline (enhän mä tiätenkään siitä sanaakaan ymmärtäny, mut näin meitsi anto ittelleni kertoa) ja oli toimitsijaesinainen meidän peleissä Liberecissä.

Matka meniki suht`nopsasti kun Jamppa polki kärryä miähekkäästi mittarin pörrätessä saranviirenkympin huitteissa jopa mutkissa, rengastesteissä ei nahka kauaa ehtis Janin kyyrissä huokasta.

Perillä ehrittiin väijyyn hetki paikallista käsipallomatsia ja huutonaurut pääsi kun nähtiin pelin toisena tuamarina jälleen kaksoisolento, tällä kertaa TaSesta, eli Suamisen Jaskahan se siä heilu vähän ouromman lajin parissa, mut hyvin pysy hanska matsissa.


Suomisen Jaska uuden lajin parissa! Hyvin näytti sujuvan…..

Otettiin hyvät lämmöt kun aikaa kerran oli. Mulla vähän nilkka vaivas ja sitä yritin timotoivosesti sit lämmitellä, Tofulin keskittyessä honkkien kanssa laajoihin ja ilmaviin liikeratoihin, oltiin molemmat vähä fysioterapian tarpeessa.

Meirät huamioitiin koko reissun ajan tosi nastasti ja nytkin oli jotain kananmunasämpylää tarjolla ennen matsia. Ei kuiteskaan pakkivilkkauden uhassa viittitty niitä ääntä kohti heittää vaan verettiin vaan banania poskeen ja kurlattiin vissyä päälle. Seppä joka vastas seremonii protokolaa osastosta tässä pelissä tuli kertoo kaikki tarpeelliset kuviot ja sit se kysy, ett voitasko alottaa peli aiottua 19.30 sijasta kymmene minsaa myähemmi?!? Vähän ihmeteltiin mut sit heitin sille ett jos se sopii molemmille joukkueille niin me ollaan täällä kuiteski viä maanantainakin, eli ei meillä mitää kiirettä oo… härmän juttu osu ja uppos…

Tais siitä kanamunajutusta jotain ehtiä orientoituun kun alko pakettia vääntään vähä. No mä meen sit -50 luvulla kasatun areenan hotelli helpotukseen ja ihmettelen ettei siä oo olleskaan paprua. Takas ulkolualelle väijyyn ja sellane jumalaton teollisuus-suur-rulla pultattuna vessan ulkopualelle (loogista ?!?) sit löyty ja eiku tarpeille. Istunnolta noustessa meinas iskee taas löysälle kun olin noin viis senttiä irti posliinista niin se ihmepytty veti itte ittensä ja mun loikka oli tasajalkaa jotain kaks ja pual metrii telemarkkialastulolla ilmassa housut jalkaan tyylillä!! Päätin ett oli viimeset käynnit koeponnistusasemalla tässä talossa ja ehkä koko maassa, saakeli kun säikährin!!

Itte peli oli lähes erellisen päivän toisinto ja kotihengettäret vei viäkin huanompia turskamaantyttäriä miten lystäs. Taitavia sommitelmia ja kuvioita toisen perään ja kotiyleisö hurmiossa kannusti, mikäs siinä on nostella reikäpalloo tyhjiin. Ilmeisesti meidän sallima linja oli taas sopiva koska mitään mutinoita eikä draaman/komedian elkeitä esiintyny nytkään ja tytöthän ryskäs ja väänsi hyvässä hengessä, kivaa!!

Matsin jälkeen kun mentiin suihkuun miätittiin, ett mikä on viallä kun vessat on tollasia high- tech laatua suaraan Innasen marssista ja suihkut täysin ala-arvosia ”läjiä” johon ei ilman läpykkäitä torellakaan tehny miäli mennä, hyi helevetti!!


Tuttu pesupaikka 2003 Eurocupista.

Nokka kohti Liberecia, niin me tiätenki luultiin, mut Jamppa-boy olikin ei- pimeänäköajospesialisti ja ajo harhat jossain ja kiärreltiin siä maaseutuja ajankuluks, maanantaihin astihan siä oltiin. Kun motari jostain sit löyty miätittiin Tofferiinan kanssa esim. sitä, ett mites nää niput suamen mimmeille mahtais pärjätä??? Pääryttiin toteen, ett melkosten hyvin varmaan jo hanttiin panis, mut ei voittoon ehkä viä eväitä (ei ainakaan niitä kanamunatouhuja) olis vähään aikaan.

Suunnuntaina aikas lyhyiren unien jälkeen meirät viätiin eläintarhaan. Joku vois väittää ett löytyhän se oikee paikka teillekkin. Niinpä. Jani ja Oxana tuli hakeen meitit hotellilta aikaisin koska siällä oli kuulemma paljon nähtävää ja jumankauta niinpä oliki!

Nehän oli kärränny sinne otuksia iha ympäri ämpäri muuilmaa. Nytpä Jannu pääsi vauhtiin kun se paino legendaa vähä joka elukasta ja me Toljanderin kanssa äimisteltiin haavi ja akkunat auki. Jani-boy oli raksafirmassa töissä, joka oli urakoinu häkkejä ja altaita ympäri ämpäri tsuuta. Se oli saanut sinne zoohun sellase kultasen vip-kortin, jolla sit voi viärä kerralla aina neljä naamaria ihmetteleen luannon ihmeitä. Nähtiin siinä sit kirahvi(on muuten koomise näköne otus, ihan noin livenä siis, onhan niitä nyt jokusen väijyny noissa luantodokkareissa)virtahepo, sarvikuano, joka kuulemma oli aiemmi aina vetäny tsetaa kyljellään ja monet oli jo luullu, ett se joku muavikuano.





Ne oli saanu sinne iha ekana maailmassa jonkun ihmeellisen näköse elukan Kiinasta, jota Jamppa sit esitteli antaumuksella ja asiantuntevan olosesti. Tän jälkeen meitä vastaan tuli kaiken maailman apinoita ja punatakamukavia, no niitä ny oli nähny jo Korkeesaaressa. Lumileopardi, tiikeri, tavalline ja sellane valkone, joka muuten oli Liberacin ekstraliigassa hokia pelaavan joukkueen tunnuspeto, pingviini, merileijona, kaiken maailman käärmeitä, alligaattoreita ja häijyn näkösiä hämppyjä tuli nähtyä. Sit tuli vastaan jopa liian tutun olone riikinkukko ja mitäs tää mun partneri sit tekee??? No se alkaa vetään siitä ja sen sulkasarosta kuvaa kun siinä ny ois jotain ihmeellistä muka ollu ja ihan vähä Jannu ja Oxana kattelia toisiaan ja mua. Mä yritin heittää jotain, ett tais saara auringonmukavan ja ettei me olla muka ikinä nähty tollasta missään!!


Pitihän nyt komeesta tipusta kuva ottaa!


Tooforiina otti ihan hullunrohkeen hypyn Leopoldin häkkiin. Järkevä jätkä…?
No sit tuli vähän kiire häkistä ulos, kun Leo alko lähenteleen….

Sit saavuttiin leijonahäkin kohralle. Nurkalta kuulu jo ihmeellistä murinaa ja kun hollille päästiin ni eikös ne sit ala oleen silleen!!! Tofferi jähmetty ja alko ilmeisesti ottaan jotain vinkkejä myäs ittelleen kun mä sain sen havahtuun ja nappaan kuvan siitä sessiosta. Ei sitä ny joka päivä nää kun horoskooppikaimat tekee pikkuleoja. Siinä ei kauan nokka tuhissu kun uros heitti murahduksen jälkeen kyljelleen, mut se narttuhan vasta korni oli: se nykäs sellase ihme ujelluksen kans seljälleen kaikki tassut kohti taivasta. Ihana tapa kualla ajattelin, mut sit se virkos viiren minsan päästä ja jatko lepoo, kummia juttuja!!

KUVA XXX. CENSURED LION PHOTO

Lopuks nähtiin viä meitin kaimoja, noin niinku värityksen pualesta kun siä kirmas tosi terhakkaasti jokune seepra laitumella. On seki vaan ihan kaunis eläin ja väritys jotenki symmetrine ja tuliki jostain syystä Tofu miäleen, vähän niinku jonkin asteisena fiidpäkkinä.


Pakko se on ääneen sanoa: Seepralle heiniä…..

Kiitettiin sitten kohteliaasti Jania ja Oxanaa unohtumattomista hetkistä niiden hianossa zoossa ja ne oli siitä syystäki ylpeitä. Jotenki alko Särkännieämen kotieläinpuisto vähä tuntuu bliisulta, tosin ohan siä niitä riikinkukkoja, ihan vaan Tofolderilleki tiaroks!!

Päätettiin lähtee taas hyvissä ajoin ottaan kunno lämmöt kun oli mukavan olone keliki tupsahtanu. Siinä hotellin viäressä oli iso futis/urheilukenttä ja koht`pualin oli alkamassa arvioilta b- junkkareiden futismatsi. Venyteltiin ja jumpattiin sellasta kairetta vasten, Toffon painaessa tyylipuhtaita merimiässpagaadeita ihan solkenaan, kun siihen lyllersi joku paikalline vaari seittämänkympin ja kualeman välistä heittään tarinaa ihan vaan omalla tosi selkeellä ja ihan vähän paikalliselle kossulle eli Becherovkalle tuoksuvana, luullen tiätenki, ett me ollaan matsin tuamareita. Kiitettiin kunniasta ja todettiin suameks, ett voidaan kyllä nykiä sekin matsi kun täällä viä maanantainakin ollaan, mut pitäs kohta olla vähän piänempien pallojen perässä tossa toisessa hallissa.

Sit se sai jonku ihmeen dejavuun ja tajus, ett me ei olla potkupallodumia vaan salibandytuomareita kaukaa pohjoisesta suamen Tampereelta ja TaSesta. Vaari osottautu älyttömäks suamifaniks ja siältä alko tulee suamalaisia urheilijalegendoja yhtenä putkena. Tunsi se muutaman suamalaisen tuamarilegendankin Mäkelän Seposta aina Parviaiseen. Pankaa se ei enää muistanu….

Mun lämmittely alko menee painin pualelle kun se karhu alko tekeen ns. lähempää tuttavuutta halailun muttei onneks syleilyn merkeissä ja oli täys tyä vääntäytyä irti sen yhristetystä kravatti/takavyäotteesta. Sain hyvän sormikoukkuotteen ja päätettiin liueta paikalta kohti meirän areenaa karhuvaarin huudellessa viä perään, ett keinone, pulli, häkkine, tähkä ja honkavaara!! Ihme paikka, kaikki juustossa jo ennen pualtapäivää!!

Pelistä tulikin aivan erilaine kuin kaks ekaa matsia ja norjan friidut oli kuin uudesti syntyneitä. Nyt viätiin kotityttäriä ja ei ne päässy koko pelissä oikeen niinku peliin sisään. Jäähyjä tuli muutama enämpi kuin muissa yhteensä, johtuen tiätenki jo kovasta väsymyksestä molemmissa joukkueissa. Ei ne joukkueet ollu kuulemma muutenkaan muuta tehny kun pelannu ja reenannu koko kolme päivää, eli ei kauheesti viittitty kehuskella meille siunaantuneilla mahdollisuuksilla ja nähtävyyksillä, mut pakko oli kuiteski se leijonatouhu kertoo ;)

Pelin jälkeen molempien valmennusjohdot kiittivät hyvistä ja onnistuneista vihellyksistä, jotka oli palvelleet molempia tahoja valmistautuessa kohti Singaporee. Toivotettiin hyvät jatkot jos oma ei riitä ja ett Eteläkiinanmeren nokassa nährään kuukauren päästä.

Aikas pian suihkujen jälkeen nopeet eväät tauluun ja kyyrillä Prahaan yöks ja aamusta sit takas kotisuameen, Kiva reissu ja mukavia kokemuksia jäi taas muisteltavaks, toivottavasti tää tarjos taas jotain myäs teille arvon lukijat!! Lämpimästi suasittelen,,,,,,,,,,,,,,

T.teidän Juha Sirkka,
Tampereen Atala, TaSe, ja omalla nimellä!