SIPA JA TOFFO SVEITSISSÄ ( Chur 9.-11.9.2005 )

 

Kutsu pidennetyn viikonlopun viettoon Sveitsin Churiin kilahti sähköpostiin n. kolme viikkoa ennen reissua. Alkoi taas kova homma saada järjestetyksi työ-ja koti yms. hommelit kuntoon, että saisi lähteä hyvin mielin edustamaan Suomea ja Tampereen TaSea. Molempien työpaikat ja erityisesti kotiväki näytti kirkkaan vihreetä valoa ja eikun ilmoitus menemään, ett tulossa ollaan jos viä hualitte.

Hovikuski Linjamaan Eppu kimpos Atalan hianostoasuinalueelle 5.10 ja siitä kohti syntistä tamsesterin keskustaa noukkiin Toffoo. Rakennusinsinöörin ikkunoiden väristä ja hiukan karsastavasta katseesta nokkelana päättelin ettei Tofuanderikaan kauheesti ollu luamia sisältäpäin väijyny, vaan unet oli jääny siäkin snadeiks johtuen kuulemma tenavien pianoisesta kuumeilusta yms. Epun Linjakkaassa kyydissä pirkkalaan vastaanotimme tiukat neuvot korvan taakse ihan kuin evästykseks reissuun.

Kirkkain silmin Pirkkalan lämpiössä ootellessa taas sitä "potkurimukavaa". Insinööri tarkisti viä Kauppalehden uutiset ja betonin maailmankurssin.

Kuten jo aikaisemminkin oon todennu niin mua ei kauheen paljon noi potkurikoneet oikeen nappaa ja sellasella taas lähdettiin, tällä kertaa välilaskulla Kööpenhaminaan. Mä ratkesin huutoaploodeihin seisoviltaan kun kapteeni paino ihanan tasasesti bitumin pintaan ja taas sai olla maassa. Tommi heräs vasta kun mä olin painanu kymmenkunta yhdistettyä niska/lättylitsaria, on pojalla kohtalaiset unenlahjat!

Meillä ei ollu kauheesti vaihtoaikaa Zürichin koneeseen. Ekan koneen kapu oli pelotellu mut juuresta kankeeks ilmottamalla koko matkan taittuvan kovassa vastatuulessa, turbulenssien haitatessa matkaa ja saapuminen maailman parhaaksi jo useampana vuanna peräkkäin valitulle Köpenhagen Airportille oli mun miälestä ihanaa.

Kerettiin kuiteski hianosti pikkuravilla Tofun toimiessa jäniksenä ja mun peesatessa. Tuntu kivalta kun pääsi suihkukoneeseen!!

Tällä meikäläinenki jo uskalsi lentää turvallisin miälin.

Taas Tofferiina veti lähes koko matkan sikeitä ja mä aloin oleen hiukka hualestunu silmälläpitäen meirän illan matsia, kun nukuttaa niin nukuttaa. Juuri kun meitsi oli alkamassa nykiin litsareita järeempiä niin Tondo avas ikkunat ja sano tamsesterin murteella, - kerta viä niin vedän illalla sukista-, mitähän se ny oikeen leikistä suuttu??

Tää kaveri on Sveitsin erotuomarivaliokunnan jäsen ja tuli jonkin verran ulkonäkötutuks miesten MM-kisoissa 2004. Silloin Tino hääräs ansiokkaasti mukana järjestelykomiteassa ja hyvin homma pelas silloikin.

Mr. Tino Erni, Swiss Unihockey Federation, Member of Referee Comittee.

Heitettiin Tinolle tutusti morot ja lährettiin sen perässä raahaan kapsäkkejä kohti sen WW Golf GTI:tä. Meinattiin puhalluttaa ”Tinomisu” siihen paikkaan kun se ei löytänykkään autoonsa pysäköintitalon kerroksesta kuusi, johon sen väitti jättäneen, vaan se löytykin tasolta yhrehksän.

No kertakos se ny on ensimmäinen kun kutonen ja ysi pyärähtää nurin-niskoin, ainakin mulla näin kävi lukuisia kertoja kouluaikoina.

Hotelli oli jännän erikoinen siinä miälessä, että itte päärakennus oli niinku erikseen ja huaneet sitten sellasen käytävän molemmin pualin kahessa kerroksessa. Meirän huane oli, ihme kyllä, ihan perimmäisessä nurkkauksessa ja saatiin aina aamupalalle mennessä ja pois, vetää hyviä an-airopisia.

Aina kun siältä parisängystä ylös kömmittiin niin ulkona ootti kohtalaiset maisemat. Ainoo huano puali hotellissa oli se kun huaneitten ulkopualelle oli kasvatettu jotain ihmeen hamppuköynnöstä ja tiätenkin se kukki just ny, arvaatte varmaan kuinka monta pimpparia ja mehiläistä sellasissa puskissa on parhaimman kukinnan aikana. Iltaisin meillä olikin ”jännä” kisa kumpi niittaa enämpi piikkihanureita, Toffo harjas joka kisan, koska sen laserleikatut linssit näkee ihmeellisesti jopa pilkkopimeessä. Miätin voisko sellasen operaation silpasta ns. terveille okulääreille??

Näkymää huaneitten oviaukosta, Toffo oli uudehkolla laserleikatulla katseellaan näkevinään vilauksen harvinaisesta sinihörhötylleröstäkin.

Yritettiin (lue mä yritin) sitten ottaa piänet päivätirsat siinä parisängyssä, mut mun snäpsit kuivu aika pian kun kollegani ja lojaali parini alko sahaan sellasta tahtia, ett joku jo huuteli ulkona liian lujasta metelistä, ikään kuin ääni huutelijan miälestä olisi tullut jostain muusta kuin Tommyhilfiggerin soppatorven nokasta.

Musta tuntu lähitinnityksellä tosi kivalta, siihen asti kun painoin kyynärillä kohtaan josta Eeva on tehty.

Tänä iltana meillä oli matsi, jossa pelaisivat alle 19-v. pojat Sveitsistä ja Suomesta. Vähän outo asetelma jopa meille, mut ei me oo ikinä kauheesti kateltu kekkä siä vastakkain höylää vaan tärkeintä on lähtee avonaisin aistein ja pilke silmäkulmassa väijyyn mitä tuleman pitää.

Sufeella ennen poikien matsia, taustalla tarjoilija hakee lisää sokeria. Huomatkaa jo keskittynyt ilme.

Pelipaikkana toimi paikallinen areena johon järjestäjien tiatojen mukaan mahtui 1500 naamaria lehtereille. Hyvissä ajoin oltiin paikalla katsastamassa, jotta ettei mikään oo epäkurantissa kunnossa.

Areenassa törmättiin sitten Suomen poikien johtoportaaseen ja heitettiin asiaankuuluvat läpyt ja kuulumiset. Päävaku Eriksson Lassea tuntu jännittävän meidän tuamareina olo enemmän kuin meitä, ja yritettiin keventää tunnelmaa parilla mansen vitsillä.

Eihän ne niitä tajunnu, mut vähän ne rentoutu kun huamas tuttujen tuppukarjujen olevan suht valmiina matsiin.

Olihan se kiältämättä jossei ny jännä tunne mut kuiteski aika outo fiilinki kuunnella siinä lyhennettyä Maammelaulua, jota Suomen pojat miähekkäästi muuten laulo mukana ja hetikohta perään suht nastaa Sveitsin kansallishymniä. Kun näitä maaotteluita ollaan Toljanderin kanssa jo jokune piipattu niin noi kansallislaulut on aina ennen pelejä niitä kovia juttuja ja siinä viimeistään tajuaa missä ollaan, kenen kanssa ja minkä takia.

Kauheen ujoo peliä oli pualin ja toisin, joku kunnon hilloja käärivä asiantuntijakommentaattori voisi sanoo pelin alun olleen tunnustelevaa. Suomen pojat sai pari tsägämaalia alkuun ja niitten peli-ilo löyty tän myötä kivasti. Tais olla aika nopeesti 0-4 taululla ja kotimaan klopit alko puristaan keppiä kahta kauheemmin.

Suomi hallitti matsia miälin määrin ja pyäritteli helpon voiton lukemin 7-2. Mun pelisilmään pisti suamen nipusta peli”miäs” nimeltään Vuorinen Markus(näin ne muuten aina kuulutettiin siä)jolla oli hyvin paljon samanlainen pelityyli kuin nykyisin hirveitä Frangitilejä Sveitsissä tianaava Jussilan Essi. Niillä oli jopa niin paljon ulkonäöllisiä yhrennäkösyyksiä, että luultiin Tofforellin kanssa sen olevan jotain sukua Jussilalle. Ei ollu sukua, mut pelimiäs se oli kuiteski.

Pelimiähen otteita suamen pojista esitti myäs tamsesterin oma poika Koskela Matti, sekä maalissa muutaman don`t blink osastoon kuuluvan Hyytiäinen Lauri.

Pari rentouttavaa puujalkamukavaa ja sitten alkaa "alli" soira.

Nopeet suihkut ja Axee kainaloon. Toofe joutu myäs laittaa sellasen keskivertonyrkillisen Suaveeta puhelimeen kun sen hoviparturi ei ehtiny silppuaan sen kuantaloo ennen reissua, sillä meni vaan pari purkkia tahnaa tukkaan koko reissun aikana. Tää poikien peli loppu suamen aikaa n. klo 22.30 ja kun läpät oli avattu kivan ajoissa niin alko ns. ikkunoissa verhot laskeutuun hiljalleen.
Kun päästiin hotelliin, joka oli onneks hyvin lähellä areenaa, niin tyhmänä löin töllön auki. No siähän tuli tiätenki US Openin välierämatsi Federeri vs. Hjyywitti. Ihan pakko oli sitten sekin kuikuilla loppuun kun oli niin oman näköstä läpyttelyä karvapallolla. Ei kumpikaan uskaltanu enää kattoo kelloo kun tennis-show päätty, mut mun luamien painosta päätellen se oli taas aika vähän, jopa paikallista aikaa.

 

Edellisenä iltana oltiin sovittu Tinon kanssa piänestä reissusta kohti paikallisia vuaria. Meidän pianoiseks yllätykseks saitsiiingille ilmottautu mukaan myäs miäs kansainvälisen liiton huipulta. Törmättiin pikasesti ennen poikien matsia kansainvälisen salibandyliiton erotuomarivaliokunnan puheenjohtajaan, eli herraan nimeltä THOMAS GILARDI. Gille on siis sveitsiläinen herrasmiäs ja asui myäs tässä kyseisessä kylässä. Hän ilmoitti meille lähtevänsä poikansa MAURO:n kanssa myäs vuarille ja toivoi saara meitit mukaansa. No eihän meillä mitään ollu kunnon opasta vastaan.

Oltiin varattu tiätenki vähän tuliaisia meitin isännille ja tässä kohtaa oli sit hyvä ojentaa Maurolle levy maailman parasta suklaata suamesta. Mauron ikkunat pyäri ympyrää ja kädet hikos suklaantuskasta ja Gillellä oli täysi tyä saara poika pidettyä irti namusta. Fazerin sinistä antaessamme tosin sanoimme Gillelle, ett suklaa on sen pojalle, tyttärelle ja vaimolle, ei isille. Sille me annettiin uus ”TILANNE” teepaita, joka näytti menevän sekin osoitteeseen oikeeseen.

Mikä tilanne? Aina ei oo ihan saletti mikä on tilanne, ja missä?!?

Mauro Gilardi, hauska pikkuvesseli, joka oli kova poika heittään läpyjä.

Hypättiin Gillen äreen volkkarin kyytiin ja karautettiin kohti vuaria. Aika ajoin vähän kylmäs kun Gille paino mutkasia ja ahtaita teitä pitkin samaa vauhtia kun meitsi suaralla motarilla. Pari kertaa Toffiguur hoki jo jotain harakrisnaa, kun vastaan tuli just tiätenki mutkassa isompaa ajoneuvoo ja Gille ehti niukin naukin väistää johki nurtsille.

Toffo ei arvatenkaan voinu vastustaa kiusausta vaan alko heitteleen Gillelle pahoja: Kysymykseks verhoiltu kuitti kuului, miks ihmeessä suamesta tulee niin hyviä alamäkilaskijoita, vaikkei meillä oo ees kunnon mäkiä?? Gille paino heti vastapalloon , ett kaikki suamalaiset on hulluja, laskettelijat, formulakuskit, rallikuskit ja ihan kaikki. Ainoo jota se pitää rauhallisena suamalaisena on Koskelan Klasu. Ei se Klasua kokonaan tunnekkaan ;)

Kaahattiin vuaren juurelle ja tarkotus oli lähtee siitä kohti huippua. Alas meirän piti tulla euroopan pisintä kelkkarataa pitkin, mut tällä kertaa ilmojen herra ei ollu suasiollinen ja lipunmyyntimimmi ilmotti ylhäällä satavan, eikä kelkat oikeen jarruta märkinä. Meinasin heittää siihen, ettei tänne tulomatkallakaan paljo jarrulevyt kulunu, en silti sanonu.

Maisemat hiveli silmiä, tässä kohtaa laseräijä näki? kotkan????

Toffo pääsi kuitenki testaa lasten liukukeinun, painoraja 35kg ja karautti sen melkeen puuhun.

Sään selkiytymistä ootellessa touhuttiin Mauron kanssa ja poikahan tykkäs. Jostain se oli aikasemmin kuullu suamen kiältä, koska Gille pyysi meidän laskevan suameks yhrestä kymmeneen. YKSI, KAKSI, KOLME, NELJÄ, VIISI, KUUSI, SEITSEMÄN, KAHDEKSAN, YHDEKSÄN JA KYMMENEN. Mauro ratkes hillittömään huutokikatukseen ja saatiin laskee viä muutaman kerran jatkossakin. Totuuden nimissä kyllä meitäkin nauratti niitten tarinat omalla kiälellään, halpoja hupeja, eikä maksa mitään!

Mauro, Sipa, Tofferiina ja Gille. Tarinaa ja maisemia riitti.

Gille oli pelimiähenä hommannu suamen liigan entisen tuamarisponsoritaulun vuaren rinteelle ja mun piti antaa näyte kuinka penaltti annetaan. Näytöt osioon hyvä.

Koska kelin selkiytyminen alko näyttää yhtä torennäköseltä kuin, että täällä sais tuaretta Tapolan mustaamakkaraa niin välikiffeillä istuskellessamme Gille paino kohtuu yllättävän vedon. Se sano, ett ei tää keli tästä mihkään muutu, joten lähretäänkö ukot meille syämään ja kunnolla?!?

Katottiin Toffon kanssa toisiamme haavit auki ja saatiin sanottua, ett kyllähän se meille passaa ja on itse asiassa kunnia-asia, niin kuin lihatiski K-kaupan väelle. Tinon ilme oli kans aika ihmeellinen ja syy siihen selvis myähemmin.

Hardy oli saapunu ennen Philipsiä hotellille ja ajateltiin, että kun näin harvinaine kutsu käy, niin siitä pitää saara nauttia mahdollisimman moni kaveri. Noukittiin Hardy messiin ja eiku kohti Gilardien kotia.

Mauro halus nähdä myäs sen Toffon havaitseman sinihörhötyllerön.

Gilardien kotona meitä orotti notkuvat pöyrät täynnä sen seittämän sortin settiä ja Gillen vaimo TINA oli pistäny kuulemma ihan vaan ”perussetin” pikku kiireellä. Neljännen lautasen jälkeen piti alkaa vähän himmaan kun illalla meitä orotti kuiteski ennakkoon ehkä meitin kovin kansainvälinen matsi.

Pikkasen virallisemmaks höntsyt meni siinä kohtaa kun mister pj. pisti cd:ltä soimaan molempien maiden kansallislaulut, kyse oli siis virallisesta maaottelusta ja Toffon kanssa voitettiin sata nolla lauluosuus, siis molempien mairen. Muuten peli oli jännä, jossa linja oli vähintääkin salliva. Entinen maajoukkuerinkiinkin kuulunut parini(josta tosin on kulunu jo aika kauan, mut kuiteski, hei) yritti liian montaa jalkahyväristä ja Mauro nopeena poikana oppiin karvas kuulan heleposti honkkipolven putkista. Jatkoajan lopulla Mauro pääsi sitten tällään hirveen pommin suaraan mun karjapaimenenväliköstä ja sveitsiläiset sai luvan juhlia jokseenkin kyseenalaista voittoa.

Maaottelu käynnissä, Sveitsi painostaa, meitsi jäähyllä,(väärä etäisyys) ja Gille väijyy takana ettei tapahru rikkeitä. Huamatkaa Hardyn paidan selkämys!!

Gilardien perheen pomo, eli Tina sai meirän maaottelun aikana loihrittua kahveepöyrän viä koreeks ja johkin kummaan sopukkaan saatiin ahrettua sufeet ja tosi makeet tiramisuleivokset.

Mä aloin ihmetteleen miten toi Gille on kuiteski noin hoikassa hapessa? Mut olihan se itteki aktiiviurheilija, eli parinkympin lenkkiä saa tolla eväsmäärällä noin keskivertonorjalaisittain tikata päivittäin kuluttaakseen enämpi kuin varastoi.

Tina, Mauro, Gianna and Thomas. Familypicture of Gillardiès. Thank you for your hospitality! Maurolle ja Giannalle Fazerin sininen maistuu!

Pikku hiljaa oli aika sanoa hyvästit Gillen perheelle ja lähtee kohti hotellia, ja mikäs oli lähtiessä kun oli kupuravittu. Poimittiin matkalla kyytiin viä Philipsi ja sveitsin poijjaat pääsi valmistautuun omaan päivämatsiinsa.

Tino ja Hardy alko sitten selvittään meille, että ootte te kyllä ihme ukkoja. Gille ei kuulemma koskaan oo kutsunu ketään niiden tuntemaa tyyppiä kotiinsa ja eikä varsinkaan ketään tuamareita. Kiittivät kovasti kun pääsivät messiin, aijaa me sanottiin, ja että turha meitä on kiitellä, kunnia sinne minne se kuuluu!!

Pojat teki lähtöö omaan poikien SUI – CZE – matsiin kun vinkattiin ne poikkeen meirän sviittiin.

Meillä on ollu, niinku jo kerroin, tapana viärä aina jotain piäntä tuliaista reissuille ja päätettiin nyt antaa Hardylle ja Philipsille terveiset Suamesta. Tällä kertaa Pave ei ollu saanu meille ees niitä pinssejä ja avaimenperiä mukaan, joten omilla mentiin, niinku ennenki. Vaikka oli pilvine ja vähän sateinenki päivä niin meirän huaneessa alko aurinko paistaa kun nykäsin niitten eväät esiin.

Molemmille sankareille oltiin varattu askit suamalaista Sisua, levyt maailman parasta suklaata(samaa mitä Gillen nappuloille), pussit miäheen salmiakkia ja pullot suamijuamaa. Nehän meinas myähästyä pelistä kun hyppyläpyjä tahditti Hopp Finn Hopp – huurot ja Philipsikin vähän rentoutu vetäen tyylipuhtaita muunvolkkeja huanetta päästä päähän!!

Mr. Philippe "Philips" Renz, ammatiltaan joku lentotarkastaja, pistäny liutan lentäjien lupakirjoja hyllylle lentorikkomuksista, sähäkkä inspektoori.

Tää Hardy on muuten aivan älytön suomifani. En muista ees pualia mikä siitä oikeesti sellasen tekee, mut tässä muutama, ihan vain mainitakseni.

Niin kuin Gilardeilla napsastusta pelifotosta näitte niin sillä oli paita päällä, jossa on suomen lippu selässä kun mentiin hakeen sitä hotellilta.

Se osaa tosi monta sanaa suamee ja suamen kiälen maistereina sillä kuuleman mukaan on toiminu eräät opettajat itärajan tuntumasta, joita myäs Ikitursoiksi kutsutaan. Hardy kerto hauskan tarinan kun se oli viheltäny sveitsin liigassa matsin, jossa pelas tamsesterilaisille tuttu pelimiäs nimeltään Vänttinen Lassi. Lassi oli kiroillu sille jonkun tilanteen jälkeen suameks jotain ja Hardy oli seuraavassa tilanteessa kuitannu puhtaalla mansen murteella takasin, että HUAMENTA VAAN!! Oli kuulemma ilme ollu pikkujännä elämäntaiteilijalla.

Lisäks oon jo tainnu mainita aikasemmissa tarinoissa kun se anto pojalleen nimeks LAURI!! Vähän ruattalaisen siitä tekee se kun se käy koko ajan mun purnukalla.

Suamen historiasta se tiäsi jotain juttuja mitä me Toffon kanssa ei ihan heti ees muistettu.

Kaiken kaikkiaan se on monessa jutussa enemmän suamalaine kun moni täällä syntyperäne on koskaan. Ja muistettiin sanoo se myäs sille ja se oli ylpee kuulemastaan.

Tino oli passissa meitä hakemassa niinku oli sovittu jä lährettiin tarkotuksella aikasemmin areenalle, ett nähtäis jonkun verran Hardyn ja Philipsin otteita. On muuten viisasta aina kun on vaan mahrollista käyrä kuikuileen muirenkin tuamareiden tekemisiä ja tekemättä jättämisiä(tärkee juttu myäs tuamarille), siältä voi aina tarttua jotain käyttökelposta mukaan ittellekki, enkä tarkota vaan salibandydumia vaan ihan kaikkia tuamareita ikään, sukupualeen, ihonväriin, uskontoon ja lajiin katsomatta.

International IFF Referees from Switzerland, Hardy and Philips. Tyylikkäät asut muuten Sveitsin liigatuamareilla+ samat keltasena ja vaaleansinisenä, tyylikkäitä on myäs ukot.

Pojat pärjäs kentällä kovin hyvin ja piänellä tasapainon haulla parin kesken, he ovat tulevaisuudessa mitä mainioin kansainvälinen tuamaripari. Poikien eka iso koitos on lokakuussa Latviassa, johon isännät oli nimitetty poikien MM-kisoihin. Suamesta kisoihin muuten lähtee Kääriäinen Jouni ja Ittonen Kim. Onnea ja menestystä myäs ”Käkkärille ja Itikalle” !!

Rykästiin takalaittomat, kuteet niskaan ja ulos verrytteleen eilisestä pelistä kankistuneet klapit. Meinas alkuun mennä maisemien katteluks kun verryyteltiin samalla treenauskentällä Sveitsin poikien kanssa, ja maisemilla tarkoitan nyt ihan oikeita maisemia.

Tyyntä lipputankoissa ennen myrskyä, peliareena oli muuten tän nurtsikentän alla, välillä ihmeteltiinkin mistä tipahtelee mukavia kastelonkeroita.

Katsojia oli tähän lauantai-illan huumaan ilmaantunu mukavasti ja alko oleen oikeen näpsäkät fiilikset. Tuttujakin nähtiin, lenkille mennessä törmättiin sit tiätenki Jussila Esaan ja Oilinki Olliin. Ensimmäinen vuolee frankeja kait täällä tänki kauden ja jälkimmäisestä en oo Varma kun oon Juha.

Pojilla oli meno päällä ja annettiin pikkuvinkkejä kuinka erilaisten pullojen sisältöjä kannattaa hämmentää keskenään!

Isot ukot kentälle ja kohta kaikki valmiina MM 2. ja MM 4. väliseen vääntöön. Tosissaan muttei totisena.....

Toimitsijoiden kanssa perussetit ja nekin vähän rennommiks parilla reinikaisvitsillä. Itse peli oli just niin vauhdikas ja fyysinen kun etukäteen ajateltiinki. Oltiin päätetty antaa ukkojen vääntää ja poimia oleelliset pois. Kotijoukkueen ukkoja tais fanaattinen ja vaativa kotiyleisö jännätä siinä määrin, että Tsekin taiteilijapersoonat teki muutaman tosi nätin ja kävi niinku erellispäivän poikien pelissä suamelle, eli peli vapautui ja kentällä teki yks JOUKKUE mitä lystäs ja toine mitä ei tahtonu. Kahren erän jälkeen taululla komeili lukemat 0-7 ja peli näytti olevan siinä.

Toffeli nykäs pikku päivätirsat pukukopissa. Jouruin nykiin kolmatta erää yksin reilu viis minsaa. Ei erityisiä vaikeuksia, tuskin kukaan ees huamas.

Toki tiärettiin, ett kotiäijät tulee vikaan erään äreenä ja yrittävät voittaa mitä voitettavissa on, eli mitä tahansa voi olla orotettavissa. Näissä peleissä on todella hianoo se, että saa oikeesti keskittyä siihen touhuun siä kaukalon sisällä.

Eikä tarvi toimia lohruttavana olkapäänä ja sykologina, itkut ei kuulu tälle tasolle ja tän tason maajoukkuepelaajatkin on kohtuullisella maalaisjärjellä varustettuja.

Sveitsi hilas itteensä maali maalilta kohti sekkejä, mut aika loppu kesken ja lopulta taululla komeili lopputulos 5-8 tsekeille. Vähintäänkin oikeutettu lopputulos toisin kuin meirän kellarisählyssä.

Miälenkiintoinen yksityiskohta on muuten se kun suamen entinen päävalmentaja Tilander Pasi on joku kolmoskoutsi Tsekin tiimissä. No siähän se oli mukana uurella kivalla kesäpesäsuulla ja anto nasevia kommentteja pitkin peliä, pelimiäs kun kerta on. Pelin jälkeen se tuli sitten lyämään kättä ja jäi jutulle. Niitä näitä turistiin ja ei se ainakaan kohteliaana mitään isompia moitteita meille antanu, tyytyväinen kait oli. Mä sit kysyin siltä, ett kun viimenen erä meni Sveitsille 5-1, niin oliko se vetovastuussa siinä kolmannessa erässä?? Kun vaan näytti niin perus-suomalaiselta, se peli meinaan!! Joo. . . mentiin tyytyväisenä pesulle ;)

Ukot parkkiin kolomeen metriin ja face-off. Kohta tulee karmee kanuuna suaraan piparihyllylle. Tekijänä punane 19, syöttäjänä sinine 8.

Kun päästiin hotellille niin oli loistavaa aikaa pyytää Hardy ja Philipsi neuvonpitoon meirän huaneeseen. Loistavia veikkoja ja juttua riitti vaikka mistä.

Ennen muinoin ainakin sivuttiin tarinoissa kauniimpia osapualia, mut nyt ne jutut pyärii aika paljon tenavissa. Onkohan sitä tullu jo vanhaks?? Aika kulu taas liian nopeesti ja pojat hiippas omaan huaneeseensa ansaituille yäunille.

Mä tein sen taas. Avasin töllön. Siä alko just naisten matsi US Openista, jossa karvakkaalle anto kyytiä claisters vs. se pitkäkinttunen venäläine. Pakko oli taas kattoo sekin sit loppuun saakka. Aamulla ilmotan respaan, että meirän teeveen saa takavarikoira.

Tänään meirän peli alko paikallista aikaa klokkan kolme. Sveittin ukoilla pualilta päivin.

Silti jouruttiin herättään ne kun uni ois maistunu. Olivat hajusta päätellen makustelleet ainakin osan meirän tuliaismukavista. Päätettiin ottaa ns. levon kannalta ennen matsia hotellilla ja kun Tino sai ympäripuhuttua meirän huaneenkin meille muutamaks ylimääräseks tunniks, löffättiin ja vähä pakkailtiin.

Äänin 2-0 ei menty kattoon ukkojen otteita kun vasta kolmanteen erään. Kun liigaa kattoo ennen omaa urakkaa toisten suarituksia ja peliä yleensä, sitä tulee ns. lajisokeeks. Ja tiärettiin, ett tänään matsi on viä kovempi ku eilen, niin se vaan on.

Tällä kertaa alkulämmöille kun hipsastiin niin taas näky tuttu. Tilhe Kara heitti tutut morjenssetit, ja jäin jutulle. Sekin sit pelaa täällä ens kauren, olikohan seura joku Östher?? Aiko huurella mansesteriks jotain nuijille. Senkun huurat, mutta huura sit kans kovaa, jos huurat, ja takas lämmitteleen puujalkoja.

Tähän peliin Sveitsi sai riveihinsä takaisin pelurin nimeltään Kaltenbrunner Marcel, joka oli saanu eilen harkoissa kakskytkuusreikäsen suaraan ikkunaan. Nyt se pelas sellasilla pornotähtilaseilla, ja pelas hyvin. Sveitsin joukkueesta erottu myös veljekset kuin Ilvekset, eli Hofbauer Matthias ja Christoph. Ne tako ainakin pualet kaikista Sveitsin byrsistä.

Tunnelma areenassa oli hyvä. Pelitempo suamen liigafinaalien tasoa.

Tsekin taiteilijoista silmään pisti ukot nimeltä Cepek Radim ja niitten kapu Folta Daniel.

Tältä kapulta ei ottanu kukaan palloo pois laillisesti, eikä muuten oikeen laittomastikkaan. Oli se muutenkin kun härkä ja joku vois säikähtää jos se pimeellä tulis kyselee puhelinrahaa. Samaa sarjaa oli niitten se pitkä mokke. En itte pelurina menis kauheesti koputteleen nakeille.

Välillä sai mennä aika kovaa, tilanteet vyäryivät päästä päähän. Sunnuntain matsi oli tasoltaan tosi kova ja haasteellinen meille.

Ekat kymmenen minsaa oli aivan älytöntä munaravia päästä päähän, eikä siinä joukkueet torellakkaan kattellu mitä vastustaja tekee.

Tasasissa merkeissä erettiin aina tilanteeseen 5-5, pelikellon näyttäessä äpaut 50.00. Sitten Tsekki löi viä yhren pykälän skooran pesään ja teki väkisin pari ja vikan tyhjiin. Samat lukemat kuin eilen, eli 5-8.

Tässä matsissa sai pistää jo ittensä likoon ja hualella, armoo ei annettu eikä pyyretty.

Tilander Pasi tuli nykki jutulle. Sillä tais olla ikävä kotimaankiältä. Sano meirän olevan aika märkiä. Ei lähretty samalle linjalle. Sanoi ehkä tehneensä oikean ratkaisun vuanna -96, kun oli miättiny jatkaako tuamarihommissa vai peli-ja tai valmennusjutuissa. Olin samaa mieltä. Mukava miäs, kerta kaikkiaan. Väsyneinä mutta tyytyväisinä viikonlopun maaotteluihimme loikimme raikkaaseen suihkuun.

Alko Toffollakin hiki virtaan. Liike on parantunut selkeesti takavuasista, muutenkin poika on kuin kehonrakentaja. Kaikesta huamaa, että kesällä on reenattu kovaa ja monipualisesti. Kohta se menee samaan sarjaan svedujen Pulverarin ja Bengtsonin kanssa.

Matsin jälkeen Mr. Gilardi otti meidät viä koko viikonlopun kattavaan tarkkailupalautekeskusteluun. Ensinnäkin se oli kovin tyytyväinen näkemäänsä ja sano meidän otteiden kaikissa peleissä olleen linjakkaita.

KV- pualella ei joka tilannetta käyrä pilkun tarkasti läpi vaan kattotaan kokonaisuutta ja palataan yksittäisiin tilanteisiin, jos tarvetta on. Toiveet ja näkymät mitä se esitti huippusalibandyn suhteen tulevaisuudessa, kohtasivat tosi hyvin meidän näkemysten kanssa.

Kiakoks tää ei saa mennä ja kaiken perusta esim. fyysisessä pelissä on lährettävä pallon tavoittelusta ja vasta sitten fyysisyyden mukaan tulosta.

Kiitettiin mitä lämpimimmin Gillee ja toivotettiin hyvät kaudet sille ja muille sidosryhmille.

Meirän pirennetty viikonloppu alko oleen pelien osalta tässä ja hypättiin Tinon kärryn kyytiin yhdessä Hardyn kanssa. Tarinaa ja naurua riitti koko automatkan ja haikeissa tunnelmissa jätettiin Hardy Zürichin rautatiäasemalle. On se vaan mukava heppu ja meillä tuli oikeesti ikävä sitä. Philipsi oltiin hyvästelty jo aiemmin kun sen piti lähtee aikasemmin himppeen.

Tän jälkeen Tino nakkas meirät viä Klotenissa sijaitsevaan hotelliin ja oli aika hyvästellä meitin isäntä. Mukava ja sydämellinen kaveri oli myäs tää ja luvattiin olla yhteyressä jatkossakin. Kysästiin viä Tinolta niinku lopuks, ett oliko nasta viikonloppu? Se vastas kohteliaasti, ett oli ainakin erilaine kun koskaan ja maha on kipee nauramisesta. Ja aiko alkaa kans vähän opiskelee suamenkiältä, ihan noinniinku vastasuuden varalta.

Väsyneenä, avasin tiätenkin teeveen ja pakko nyt oli sitten kattoo se ukkojen finaalimatsi Us Openissa, missä Routseri anto kyytiä Antreelle. Oli muuten hyvää tennistä.

Miälestäni onnistuttiin peleissä, mikä on tärkeintä totta kai, hyvin, mut ei sovi unohtaa sitä lähes yhtä tärkeää sosiaalista pualta, missä pärjättiin vähintäänki yhtä hyvin!!

Kaikin pualin reissumme oli miälestämme onnistunut. Saatiin nauttia hyvistä peleistä sekä mukavista ja unohtumattomista hetkistä sekä tilanteista. Saimme taas uusia ystäviä, kukaties loppuelämän kestäviä.

Onnea kaikille sidosryhmille tulevaan kauteen ja hyviä matseja kaikille. Tavoitteet korkealle, omasta ja Tommin puolesta voimme suositella lämpimästi erotuomariuraa, jopa sinne kansainväliselle puolelle asti!!

Lämmöllä,

Teidän Juha Sirkka, Tampereen Salibandyerotuomarikerho TaSe ry.

- KAIKKI HYVÄ MITÄ NÄET MUISSA, ON ITSESSÄSI -

Ai niin yks juttu viä:

Toffo muuten kerto tossa joku päivä sitten hyvän vitsin. Harvinaista siltä. Se on sen toinen hyvä vitsi. Sitä ensimmäistä en vaan muista.

Tätä ei muuten oo pakko tiukkapipojen lukee, eli vastuu on oma!! Ja se menee näin, - Milla hei sun täytyy muuttuu-, eiku toi oliki se yks biisi, no kuitenki:

Oli Virtasen pariskunta, jotka olivat jo kokeneessa iässä. Lapset olivat lentäneet kotoa vuasia sitten. Oli lauantai-ilta ja istuttiin iltaa, molemmat tiätenki omissa nojatualeissa teeveetä apaattisena tuijottaen. Pian vuarossa oli lottoarvonta ja kuinka ollakkaan siinä napsahti seittämän oikeen. JUMANKAUTA!! Isäntä huurahti vaimolle ja sano, meillä on seittämän oikeen ja tuli muuten kaks miljoonaa euroo!! Mihin vaimo tokas, että hiano homma, kävipäs hyvä tuuri.

Hetki oli aivan hiljasta kunnes isäntä ilmoitti vaimolleen, että mä muuten haen maanantaina Vehosta uuren mersun, mihin vaimo, että hae vaan.

Samassa alkoivat kaikki valot ja sireenit vilkkua ja soira ja pukumiäs loikki käsi ojossa kohti Virtasen isäntää.

Vehon pukumiäs lyä kättä ja ilmoittaa juhlavasti, että onneks olkoon, te ootte meirän miljoonas asiakas ja siitä hyvästä saatte valita minkä tahansa auton täältä ilmaseks!! JUMANKAUTA!!, Virtanen huurahtaa ja tokasee, ett kävipä hyvä tuuri!! Isäntä valittee hianoimman mersun kaikilla herkuilla ja karauttaa kohti kotia juhlavien fanfaarien soiressa takana.

Naama kuin Naantalin auringosta loistaen isäntä kurvaa kotipihaan ja alkaa esitteleen uutta mersua ja kertoo vaimolle onnekkaan tapahtumasarjan. Hiano homma, vaimo huutaa ja että kävipäs taas hyvä tuuri. Hetki uutta mersua siinä kattellaan ja sitten vaimo ilmoittaa, että oli juuri lährössä piänelle pyäräretkelle ja että voiraan jatkaa tarinaa kun hän palaa. Tämä sopii molemmille ja isäntä kiipeää yläkerran terassille, korkkaa yhren kaljan, samalla heiluttaen vaimolleen, joka ajaa talon eressä olevaa alamäkeä. Jostain syystä vaimo kuitenkin ajaa suaraan vähän matkan päässä olevan maantien kohdalla täysperärekan alle!! Isäntä hyppää ylös terassitualistaan, heristää käsiään ja huutaa, JUMANKAUTA!! KUN KULKEE, NIIN KULKEE! ! !

PS. Kaikki kynnelle kykenevät katsomaan 28.9.2005 kauden ensimmäistä paikallisvääntöä Tampereelle. Siä laittaa viimesen sanan huipputuamariuralleen Innanen Jukka ja Kuusisto Ari.

Itseni ja Tommin pualesta toivotamme Dädylle ja Arskalle onnea peliin ja kaikkien pualesta kiitokset kaikista ihanista hetkistä jotka saimme kanssanne jakaa sekä kokea. KIITOS!!