MM 2004 päiväkirjamme

Alkusanat...

Tervehdys rakkaat lajifriikit! Nyt sitten tampere-lontoo-suomi –sanakirja esiin ja pari tuntia lukuaikaa. Tästä alkaa Sipan ja Toffon kisaraportti. Tarinat on laatinut lähes yksinoikeudella Sipi, Toffon heitellessä jotain sivulauseita. Kuvien kanssa Toffolla meni hetki äheltäessä, joten eetteriin saamme tuotoksen vasta nyt. Toivottavasti jutusta jää jotain haaviin. Tarina ei ole tosikkomielisille, eli siis ämpärillinen huumoria reppuun mukaan, kun syöksyt lukuhetkille!

No niin!

Yksi unelma täyttyi kun saimme tiätää valinnastamme n. pari kuukautta ennen kisoja. Tunne oli ainakin ittelleni keskivertonäpsäkkä, ei kai Toffokaan tänne asti ihan turhaan itteensä kuskauttanu. Tähtäin kohti tätä tavotetta oli asetettu n. 2 vuotta sitten, jolloin saimme kansainvälisen erotuomariluakituksen. Tavote oli kova, mutta jos KV. -kentille kerran tähtää ja pääsee, ei meirän miälestä muuta tavotetta voi asettaa, kertakaikkiaan!!

Joo…….siinä tuli sitten ainaski meitsille mukavan kutkuttavat pari kuukautta, kun sai orottaa ekaa isointa tournamenttia mitä tässä meidän kaikkien lajissa voi saavuttaa. Onneks oli kotoista liigaa viä hyvin jäljellä ja siällä sai viä hyviä matseja heiluttavaks. Lisäks meillä kävi juupeli munkki, kun päästiin nykiin 3- Nations Cupissa Tanskanmaalla kolme hyvää kenraaliharjotuspeliä Tanskan, Norjan ja Sveitsin kisatessa etulyäntiasemista ämmämkisoihin.

Toffon osalta kisakuumetta lisäs viä se, että Tofun emäntä oli jo tossa vaiheessa mukavan raskaana ja tuleva boy or girl Riihimäki siis voi nähdä ekat lamput ihan hei koska vaan. Kun tätä tässä ny fläppäriin höylään, niin ainaskaan viä ei toi hiano hetki oo koittanu. Kaikkihan me toivotaan, että kisat ehritään nykäseen tuubiin ennen kuin Olivia tyttö saa leikkikaverin, eikös vaan?!? Ihan ”vähän” pitää Toffolle hattua nostaa, ukko lähti kisoihin niinku sovittu oltiin, vaikka tenava voi sanoo ensikotisopimuksen irti hetkenä minä pahansa(anteeksi kiälikuva), mut jotain kertoo KV.- kentillä vaadittavasta SITOUTUMISESTA, perskules!!

LAUANTAI 15.5.2004

Lähtö kohti kisoja koitti pual kahren luppakorvilla päivällä ja siitä Tamsester-Pirkkalan pirkkojen lentöhässäkkää kohti. Ja niinku vajaat pualtoista vuottakin sitten, mulla meni lähtösufeet väärään nialuun kun näin TAAS mulle kauhukuvaks muarostuneen potkurikoneen orottavan siä meitä siivet levällään!! Olo oli kuin koko päivän ois ollu Särkänniämessä laitteessa nimeltä Tornado tai jotain kun päästiin hesaan: järkeviä turbulensseja vai mitä ne ny o, HUH, HUH!!


Sipa yskii vielä sufeita kurkusta Pirkkalan lähtöhässäkässä. Kuvassa Söderiltä lainattu JUMBO

Hesasta ostettiin sitten jo jotain tuliaisia, koska isot pojat oli sanonu, ett ne kannattaa ostaa jo mennessä ei EU- maahan, koska saa halvemmalla. Ei ollu mitään pikku säästöö vastaan ja plussapisteet messiin. Samassa jo kohdattiin meirän toinen pari Suomesta kisoihin, eli J-P Koskela ja Alakaren Miksa. Pojat oli vetäny Toffon hankkimat (sponsored by TILAMARKKINAT OY) kisakuteet päälle niinku oltiin sovittu, oltiin meinaan pikkasen tyylikkään näkösenä lähdössä edustaan Suomea ja Salibandyliittoa. Tosin SSBL ei ollu laittanu tikkua ristiin meidän matkan vaatetuksen eteen, SUURKIITOKSET SIITÄ!! Matkavaatteet oli postitettu myös kisoihin lähteville tarkkailijoille,Pietarsaaren toivoille: Klaus Koskelalle ja Ronny Brännbackalle.




Iloiset lähtöfiivikset Vantaan lentsikka-assalla


Klaus Koskela


Ronny Brännbacka

Koko Suomen joukkuekin tuli sitten samalla lennolla kohti Zurichiä ja hyvä henki oli aistittavissa aina päävalmentaja Tilanderia myäten, mukava miäs, kertakaikkiaan!! Juteltiin Mikon ja J-P:n kanssa matkalla sitten niitä näitä ja funtsittiin tulevaa ja menneitä. Koneen kapteeni oli taikonu hyvän myätäsen ja perillä Sveitsin Zurichissä oltiin n. puali tuntia ennen aiottua. Kassit ja muut sälät odotteli jo meitä hihnalla valmiina paitsi J-P:tä, ukko sais viäkin ootella pelikassiaan, oli nimittäin jättäny sen tarkkana ukkona himaan, ihan varmuuden vuaks. Onneks se ny oli muistanu sentään kaapata vihellys- ynnä muut rensselit mukaan. Ihan vähän ”kiusattiin” Jukkista ja neuvottiin meneen peliareenoille vaikka kamat joko puku- tai muavipussissa!!!


J-P Kent ja lainakassi

Saavuttiin siitä meirän hotelliin joka oli aivan kelvollinen, Pikku kolaroinnin jälkeen tosin. Hyvähenkinen edustusjoukkueemme viälä majoittautui samaan hotelliin ja Tilanderi jaksoi tsempata meitä viä lisää, ja muisti jopa kehua meitin hianoja kuteita, nasta ja huumorintajuinen äijä!!


Iloinen rallikuski, joka yritti ajaa hotellin pihaan kylki edellä.


Suomi-dumat eväällä hotellin ravintelissa. Hauskinta oli se, kun henkilökunta ohjasi meidät Suomen maajoukkueen kabinettiin. Näytettiin enemmän joukkueelta kuin SE oikea joukkue...


Osa tuomariporukasta ehti myös kuviin (SUI pari Thomas x 2)

Siinä koitti sitten kauan odotettu hetki jolloin nähtiin kaikki muut kisoihin nimetyt tuomarit ja muut tuomaritoimintaan kisojen aikana liittyvät henkilöt. Oli sitten hei mukava nähdä ruattin pareista se meille tuttu, eli Pelle ”Daddy” Hellberg ja Glenn ”Medeiros” Nylen. Meillä oli ukoille hiukan tuliaisia: Oltiin Toffon kanssa painatettu erään ruattalaisen eräänlaiseen tupakkamainoslakkiin pojille edellämainitut lempinimet ja viralliset IFF:n logot. Oli aikas muikeet ilmeet kun lyätiin lippikset niille päähän, nehän kulki ne päässä koko illan ja esitteli niitä jopa ohikulkeville immeisille, hauskoja noi ruattalaiset!! Sittenhän niillä riamu repees, kun ne sai vartavasten niille tehdyt levyt, joissa Glenille oli tiätenki Glen Medeiroksen musaa ja Pellelle mm. Daddy Cool from Boney M !!!


Medeiros & Daddy uudet kotsat päässä


Medeiros pölli Tofun reissutakin heti sen nähdessään

Tän jälkeen hilpastiin tsiigaan kisojen pääareenaa, joka sijaitsi viiden minsan köpöttelyn päässä meitin hotellista. Järeet jututhan meitä kaikkia siä orotti, kelpo areena, jossa talvikaudella pelaa lätkää muuan Kloten Flyers niminen hokipoppoo.




STADIUM SCHLUEFWEG (pääareena)

Mut Innasen rehellisyyden nimissä täytyy sanoo, ettei nää puitteet ny aivan samaa tasoo ollu ku kaks vuatta sitten Hartwall areenalla, mut eipä valiteta. Aivan hallin viäressä oli sitten eräänlaine urheilukeskus, joka toimi hianosti ns. tuamarikeskuksena koko kisojen ajan. Siellä meillä on sitten joka ilta tärkein yhteinen tapaaminen, eli referee meeting, suamen aikaa 23.30, joka ilta!!

Asettelut alkusarjojen peleihin oltiin saatu poikkeuksellisesti jo reilu viikkoo ennen kisoja eli oli tiarossa mitä tulevan piti. Meille oli bingo pyärittäny matsin jokaiselle alkusarjan päivälle: SU.16.5 Hollanti- Slovenia, B-sarjaa, MA.17.5 Tanska- Sveitsi, A-sarjaa, TI. 18.5 Norja- Ruotsi(A), KE. 19.5 Singapore- Unkari (B) ja 20.5 Ruotsi- Itävalta (A) . Hyviä matseja, erityisesti digattiin kisojen kotijoukkueen Sveittin matsista, koska siä ainaski on porukkaa, eikä noi ruattin matsitkaan ainaskaan ketuttanu, mut joka matsi on yhtä TÄRKEE, eikä täällä oo helppoja matseja, ei torellakaan!!

SUNNUNTAI 16.5.2004

Meidän matsiks oli siis avauspäivälle napsahtanu B- sarjan peli Hollanti –Slovenia. Matsin alkamisajankohta vaan hiukan aiheutti meille piäniä käynnistysvaikeuksia, matsi nääs alko aamulla tasan kympiltä, mut hotellin aamupalalla sai ”kahvina” meleko mukavan jähmeetä Masinoolia. Peli pelattiin eri areenalla kun mitä edellisiltana oltiin käyty väijyyn, mut aamutuimaan sunnuntaina sinne ajo vaan vartin verran, muina aikoina arkena sinne otti apäut puali- koko tunnin by car. Kakkoshalli, Saalsporthalle, oli siis Zurichin pualella ja matka sinne erittäin ystävällisten kuskin kanssa viärähti mukavia rupatellessa tamsesterinlontoolla.


Saalsporthalle, missä Tofu aloitti KV –uransa Suomisen Jaskan kanssa v. –97. Matsi oli Sveitsi – Ruotsi, ja olo oli kuin formulakisoissa. Äijät paino kahtasataa päästä päähän

Peliin valmistauduttiin pikkusualasella hallin VIP- huaneessa, jonne meillä aikaisimmista kisoista oli kuulemma poikkeuksellisesti järjestetty lupa koko turneen ajaks, nastaa!! Sen jälkeen heitettiin turot henkariin ja lährettiin ulos lenkille mitä mahtavimpien maisemien kera, jumankauta, ett on upeet maisemat, kertakaikkiaan!!


Niin kuin Sipi kertoi, maisemat hiveli silmiä

Itte peliin lähdettin silleen sanosko tunnustelevasti, ainoo mitä joukkeista tiärettiin, oli ett Hollanti on Andy Kyrön suasikkitiimi ja kuningashuaneen linnan nimi on The House of Orange, eli sen luukun seinät on oranssin väriset, varmaan on mukava herätys kunkulla joka aamu;) Tän jutun takia Hollanti eli Alankomaat pelaa siis oransseilla kuteilla, (vähänkö mun yläasteen historianope ois ny täpinöissä!!)Eka erä oli tasoltaan aikas surkeeta tälläseen turneeseen, jotain suamen vitosen tasoo, tokassa peli jo parani jonkin kolmosen tasolle ja vika erä mentiin jo lähes kakkosta. Pelissä ei tarvinu antaa kuin kaks penalttia ja niitä nyittiin yhret miäheen. Helppo matsi meille, ja mikä kivointa, se oli siis ohi. Matsin tarkkaili veittiläinen kaveri nimeltään Daniel Wurmlin, joka sano meitin tehneen pelin helpoks ittellemme. Lisäks se tiäsi kertoo, ett me suamalaiset ollaan yleisesti kuulemma ujoja, meirän kohdalla tää harhaluulo katos viiressä sekunnissa. Sitten se vaan ihmetteli, ettei meillä ollu onkelmii Slovenian pelureitten kanssa, kun kuulemma aikasemmin niitten kanssa on ollu pikku vääntöö, noin pelinjohdollisesti. Me ihmeteltiin kanssa, sillälailla. Ainiin, peli päätty 6-6, eli mikä tärkeintä, tasanen peli, joka on aina kivoin viheltää.

Loppupäivä meni siinä hengaillessa pääareenalla Klootenissa ja hoitaessa ns. sosiaalisia tehtäviä, eli turistiin mukavia tuttujen ja muittenkin kanssa. Iltapäivällä oli kisojen viralline avajaisottelu, joka oli napsahtanu Mikolle ja J-P:lle, Sveitti- Latvia. Pojat heilu miähekkäästi ja sai tarkalleen 3600 kaveria annettuaan pari jäähyä veittiläisille peräperään. Jopa meitsin virolaismafian kaltainen tukka heilu siinä vihellyskonsertissa, jossa sävel ei ainaskaan ollu bach eller mootsartti, hyvä äijät!!


Sipi vetää peligeeliä mafiafledaansa -> lue puutukkaan….. Puutukasta lisää tuonnempana

MAANANTAI 17.5.2004

Edellisenä iltana oltiin heitetty läppää hellbärin Pellen ja Miksan ja jukkiksen kanssa meirän huaneessa ja naurettu, on se Pelle hei melkone tarinanlaskija. Se kerto muun muassa kuinka se oli ollu joskus –98 Glenin kanssa Singaporessa yhdessä näytösturneessa opettamassa muita tuamareita tavoille. Siä oli sit ollu eräs Japanilaispari, joka oli yhdessä pelissä juassu koko pelin KAUKALON ULKOPUALELLA, siis koko matsin!! Pelle oli käyny sanoon niille erätauolla kohteliaasti, ett menkää vaan rohkeesti sinne boxiin sisälle, siä ois niinku teirän paikka pääasiassa. Japanilaispari oli sanonu kämmenet yhdessä heiluen, ett HAI, HAI ja nyäkkäilly ymmärtävästi. Eihän se siitä ollu mikskään muuttunu vaan äijät oli katkonu vissiin jokusen mailankin rullatessaan ympäri kaukaloa, sen ulkopualella. Sit Pellelle oli selvinny, ett ne ei ymmärrä sanaakaan lontoota…..ett silleen.

Maanantaina meillä oli iltapeli ja aamupäivä aikaa tutustua ympyröihin. Oltiin saatu kyytipuali hianosti kuntoon ja lährettiin ettiin tuliaisia perheelle ja tiätysti tutustuun Zurichin keskustaan. Onhan se vaan upee kaupunki!! The lake of Zurich keskellä kaupunkia, vuaret mukavasti siintää taustalla ja maailmansodat välttäny kaupunki täynnä mitä hianoimpia rakennuksia ja nähtävyyksiä. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, sortsit ja teepaita päällä pitkin hei helkutin halpojen putiikkien keskellä ettimässä jotain kivaa. tiätysti toi hintataso pisti ainaskin meikän ilmeen jonkun verran näkkärille. Kaikki makso ihan pikkasen enemmän ku himassa ja pikku pyärinnän jälkeen kummasti totesin, ett matkakassa oli sitä vaille valmis, jotta edessä oli tyhjien pullojen keruu tai jotain.


Jos et saanut postikorttia reissusta, syynä siihen on Sveitsin hiukan aataminaikainen postilaitos




Kohtalaiset maisemat jatkuivat vain päivästä toiseen

Takasin kyliltä hotelliin ja valmistautuminen illan matsiin pikku päiväunien kautta käyntiin. Hirvee latinki oli valmis, kun herättiin tunnin päästä, nähtyämme pahaa unta lumisateista yms. Kovat kaulaan, kassit olalle ja kaksi piäntä elefanttia marssi näin……..Meille matsi oli mitä hianoin siinä miälessä, ett oltiin nykästy sama peli kolme viikkoo aikasemmin tanskassa 3-nations Cupissa ja sekä pelaajat, että kaikki muutkin oli tuttuja meille, sekä päinvastoin. Onhan se vaan uskomaton tunne, kun seisot keskellä joukkueita ja joukkueet laulaa kansallislaulunsa sellasella hurmoksella, ett taas se mafiafleda ainaski sähkösty. Tiätenkin piäntä lisäjännää pukkaa, jos joku pelaaja siinä viäressä painaa silleen vähän nuatin hilkunkilkun tasolla, saatiin meinaan purra pari kertaa huulet lähes halki!! Koska kyseessä oli Sveitsin peli niin alkuhässäkät oli sen mukasia, eka meinasin saada keskiverto astmakohtauksen kun savukoneen seppä tais laskee koko viikon latingin sitten kerralla ulos ja sen jälkeen valoshowhemmo tumppas sellasen setin, ett meinas ihan väkisin lyörä piilevan kaatumistautihässäkän päälle. Viäkin vähän tuntuu, ett ois ollu ikään kuin muutama vatti kaverilla liikaa siinä ilotulituksessa mukana.


Sipa meinas saada kaatumis-astman sisääntuloshowssa

Kyllähän siinä pikkasen oli jos ei nyt sitruuna- niin ainaski nokkosperhosta mahan pohjilla kun peli alko. Mut sen on aina huamannu, ett jos ei niitä entisiä toukkia siä sikspäkin alla oo, on jotain tehny väärin jossain kohtaa valmistautumisessa. Aika nopeesti meille, niinku 2000 tuhannelle katsojalle selvis, ett aika yhtä maalia siinä pelattiin, Sveitsi paino päälle ja Tanska pualusti, minkä pysty. Yllättäen kuiteski tanskalaiset paino vissiin ekasta ja ainoosta vastahyäkkäyksesta byyrin ja sehän tän kaltasessa matsissa on itte pelin kannalta hyvä homma. Ristimaan pojat kuiteski halus väkisin mennä johdossa ekalle erätauolle ja lato pari, ihan piruuttaan sinne helvetin tiukkoihin maaliverkkoihin. Ne maalit mitä täällä muuten käytetään on todellisia tuamarin painajaisia, nimittäin yläriman jälkeen n. 10cm päässä on joku ihmeen lisäputki halki koko maalin katossa ikään kuin laahuksen pidikkeenä, joka singauttaa kuulan sitten siihen osuessa niin pirusti ulos siältä, ettei todellakaan oo mitään mahkuja nähdä oliko pallo ylärimassa vai siinä helkutin ”leuanvetotankossa” !! Viisaita tyyppejä ollu, jokka on tollaset maalit hyväksyny ja viä tälläseen turneeseen. Taas on ollu monta tuamaria mukana päättämässä totakin asiaa, joo….niin varmaan!!!

Tokassa erässä veittiläiset sitten meni menojaan ja meillä oli Toffon kanssa oikeesti kivaa. Miäletön fiilis ja rennot vedot kunniaan, motto TO motto!! Kolmas erä oli enää pelkkää toimitsijapöyrällä juaksua, kun juustomaan jäpät innostu oikeen kunnolla, eikä niitten tehtävää ainaskaan vaikeuttanu meidän antamat jäähyt tanskalaisille, sisältäen mm. yhren vitosen jäähyn, tilauksesta, laulun sanoin, sitä saa mitä tilaa. Viimeset viis minsaa oli sitten ainaski tälläselle härmän äijälle ennen-näkemättömät ja -kuulumattomat: kansa nousi seisoon kaikkialla ja alko laulaan DJ:n avustamana kiitosta, siinä määrin, että ei allilla(pillimerkki, joka kuuluu kyllä yleensä aikas hyvin) meinas mennä herne halki, kun joutu viheltään sisäänlyännitki melkeen täpöillä. MAHTAVA FIILINKI!!


Mahtava fiivis kotijoukkueen matsissa!

Illan miitinkissä kuultiin sunnuntai-iltana pirettyjen sääntökokeiden tulokset. Kaikki oli kuulemma päässy läpi ja multa vähänniinku lirahti housuun. Mulla on aina ollu sama vähänku Innaattorilla, eli ei toi sääntöpuali noissa helkutin knoppitouhuissa paperilla käy, mut kentällähän se touhu pitää olla viimosen päälle. Sit meinas mennä jo vaippatouhuiks, kun kuulin, ett suomalaisista kolme sai täydet pinnat ja mä oli yks niistä!! Jumankauta viä täyret pojot, eli kakskööt/20!!! Ihan vähän oli kevyt askel back to the hotel ja elävästi miälessä Klasun kommentti ääni väristen, -mä oon pojat ylpee teistä-!! Tosin yks suamalaisdumista sai vaan yhreksäntoista pojoo, mut se ei ollukkaan Toffy, vähänkö me tentattiin Miksalta sääntöjä köpötellessä unelle, kauniita unia…


Paljonko Miksa on 20 miinus yksi…? Miksan virhe tais olla kyssärissä, missä tiedusteltiin lontoolla lavan maximikäyryyttä. Mikko kuulemma vastas että 12 minutes...

TIISTAI 18.5.2004

Aamusta hyvissä ajoin pystyyn, oli ihan pakko, ei oo mahdollista vetää unta kuulaan pualille päiville kun hotellihuaneen lämpötila on yät päivät jotain hellemukavaa, ilman kosteudesta ny puhumattakaan. Mut onneks unimatti on tullu joka ehtoo aikas nastasti, jotain syy-yhteyttä voi olla sillä kun meitin umpimärät vihellyskuteet antaa oman mukavan lisätuaksun vähänku unihiakkana


Suomen maajoukkuekin osasi hajustaa käytäviä. Tosin 3. päivän jälkeen hotellin johtaja kävi kertomassa, että kamat lähtee käytäviltä huoneisiin

Käytiin huitaseen eväät refereecenterissä ja sit päätettiin, kun TAAS helkutin kuuman ja nätin päivän oli pukannu, et mennään centerin viäressä sijaitsevaan maanpäälliseen uimataivaaseen. Siällähän oli ihan kaikki mitä ny tollaselta vesipuistolta voi odottaa. Eikun sinne ja simmarit kalkkilaivan kapuille ylle. Kisojen järjestelyorganisaatio todellakin on nähny vaivaa tuamareiden viihtyvyyttä ajatellen, tännekkin me saadaan mennä koska halutaan, ja viä free entry at all!! Meitin seuraks kinkes ittensä Pelle och Gleni ja meillähän ei ikinä oo mitään näitten ukkojen seuraa vastaan. Toffo sai mukavan alkukasteen, kun mä vedin kurkon simmareitten lahkeesta ja tuuppasin pojan aika mukavan kylmään altaaseen. Sen jälkeen mä sain juasta ympäri vesipuistoo sitä pakoon kun se nousi muuten aivan helkutin nopeesti ylös siältä altaasta ja jahtas mua semmosen cooperin verran, ei yhtään Daddy ja Medeiros nauranu!!


Skandinaaviset rantaleijonat pullistelee. Laudan päähän ei ryhmällä ollut asiaa, sillä se olisi lennähtänyt poikki jo kolmen miehen (330kg) painosta

Aikamme siä hilluttuamme ja Toffon esitettyä koko pellehyppyarsenaalinsa 6m korokkeelta siihen malliin, ett jopa Vesku Loiri tuntis jotain kylmää rinkulaa tua noin, mentiin svedujen kanssa SUOMALAISEEN SAUNAAN!! Meikäläine löylykauhan varteen ja sit tapahtu seuraavaa: ensin siältä sinkos ulos joku vanha paikallinen vaari, sitten molemmat svedut ja me jäätiin Toffon kanssa sitten kunnolla tiputteleen vettä kiukaalle.

Tän jälkeen oli hyvä ottaa taas pikkupäikkärit ihan vaan illan matsia silmällä pitäen. Meitä odotti illalla siis miälenkiintoinen matsi, turskamaan poikien ja maailmantähtiä vilisevän sveamamman ukkojen välillä. Hyvissä ajoin areenalle, mentiin ihan senkin takia, että tarkotus oli nähdä kaikki kisoihin nimetyt tuamarit tositoimissa ja nyt oli vuarossa Norjan pari, jota oltiin meille kehuttukin. Hyvinhän ne duuninsa teki, mut tiätenkin jokasella parilla on omat tapansa tehdä jutut, mut ihan ookoo peli, hyvä!! Tiukka alkulämpö ennen peliä ja valmiimpana matsiin kuin ikinä!! Svedut katteli meitä ennen peliä päästä varpaisiin, mitä nyt täyteen tuupattujen nösöhuuliensa takaa näki, samalla tavalla annettiin takasin, paitsi huulissa ei ollu ku miramee. Samaa limppuahan nekin syä, tosin ruisleivästähän ne ei oikeesti tiärä mitään. Saatiin hyvä ja peliä palveleva linja alusta asti aikaan eikä nurinoita tullu.

Alku oli ihan sitä mitä ny kaikki odotti, tasoero kun on vaan niin iso. Eipä siinä kummempia ollu, on se vaan silleen tuamareiden kannalta ihailtavaa noitten ruattalaisten touhu siä kentällä. Ei ne kitise mistään vihellyksistä, ne vaan kattoo mihin suuntaan käsi osottaa ja toimii sen mukaan. Päästä päähän mentiin, tosin aika ajoin vaan, enimmäkseen ruatti pelas ylivoimaa viidellä viittä vastaan.

Vasta kolmannessa erässä norskit pääsi jotenkin peliin mukaan, kun ne otti viltistä niitten ykköskentän kehiin, aika ihme taktiikka, päästää svedut kymmenen eteen ja alkaa sit vasta höyliin. No vika erä oli enää hurreille 4-2 ja siinä saatiin antaa niille jopa pari jäähyä, kun norskien ykkönen aikuisten oikeesti sai ne välillä aika sekasin siä kentällä. Yks hauska tilanne tuli kun yks svedu pelas korkeella mailalla ja annettiin siitä sille sit jäähy. No se ihan ukkona selittään jotain ihme tarinaa, kuinka niillä on paremman näköset mimmit tai jotain, niin hihkasin sille, ett tyst nyy ja tää seppä alkaa sit latoon mulle tarinaa soljuvasti ruattiks. Tähän heitin sille sit lontooks ett en muuten ymmärrä sanaakaan, oon jopa tuplannu yhren vuaren lukiossa ruattin kiälen takia, niin sit se yhtäkkiä snaijas, ett sitä viätiin pikkasen sufeelle!! Aivan pelin lopussa mulle, ihme että mulle, sattu hauska juttu: olin maalin takana ja norski tulee miljoonaa kohti mua, mä yritän pakittaa alta pois kunnes tulee laita vastaan. Alan siitä sit hiljaa kaatuun suarin vartaloin kunnes se norski ehtii ns. iholle ja mä tarraan sitä täpöillä lantiosta kiinni, koska painoeroo oli mun eduks n. 20kg sekin alko ukkona nykiin mua sinne kentälle ja päästiinkin kuin päästiinkin takasin boxiin. Sen jälkeen käännyttiin ja mä heitin sille, ett mennään vähän matkaa näin ikäänkuin polkan askelilla-> siihen isomman ruudun kohdalle päästiin kunnes päätin, että tanssin tästä eteenpäin vain vaimon kanssa!!


Sipin tanssiaskeleet oli niin nopeet, että aitoa kuvaa tilanteesta ei ehditty nappaamaan, ei edes Tofu. Tilanne piti hahmotella ulkomuistista piirtäen. Taidettiin muuten vetää punasilla paidoilla tää matsi…?

Pikkasenko Toffolla oli hauskaa toisessa päässä, joku tais viä ruattin penkiltä huutaa jotain Travoltasta, kuka se muuten on?? Tuleva maajoukkueen päävalmentajamme Petteri Nykky oli nähny vasta tossa kohtaa, ett siähän on refereet muuten Tampereelta&Tasesta ja todennu ett hyvin on pojat vetäny, kun vasta tanssiaskeleet meidät sille paljasti!!

Pelin jälkeen tapahtu taas sama juttu mistä oon ennenkin kertonu, eli molempien joukkueiden pelaajat nakkikiskajonossa kohti meitä ja kätteleen tuamarit, on ihan pikkasen kulttureissa eroo hei. Sanoin ton touhun jälkeen Toffolle, ett aikas kumma jos ei jotain pikkulentsua kolahda kummalle jommalle, niin monta läpyä sai heittää!! Pelin tarkkaili ruattalainen observer Björn Ingolf eli nalle, ja aikas paljon oli muuten nallekarhun näkönen isäntä. Sillä oli iskeny joku virkayskää muistuttava köhä päälle ja ihme ja kumma nyt se on päässy orientoitumaan myäs muhun, eikä ees mynthonit oikeen auta!! Se tykkäs näkemästään ja omas aika lailla samanlaisen katsomukseen peliin kuin me, haittaa ei ollut myäskään suht samanlaisesta huumorintajusta, kilpaa kerrottiin ruattalais- ja suamalaistsoukkeja!!


Ruotsalainen nallekarhu

KESKIVIIKKO 19.5.2004

Tänään matsi oli sit kivasti jo päivällä yhreltä ja vastakkain B-sarjan matsissa olivat Singapore ja Unkari. Edellisenä iltana oltiin referee meetingissä kuultu päälliköiltä, ett Singaporen joukkueen kanssa oli ollu seuraavaa robleemaa: Kun ne oli tehny maalin niin sinne kentälle oli maalia juhliin rynnänny koko niitten poppoo, bussikuskista ja valokuvaajista lähtien, ja oli siä tykittäny joka harvasta maalistaan ainaski rullallisen fotoja/ tehty maali!! Meitiä pyydettiin sitten tsiigaan, ettei näin enää tapahdu. Pidettiin pikku palopuheet kavereille ennen matsia ja ne ymmärsi mun yskän, sekä asian pointin. Samalla lailla ongelmia oli ollu unkarilaisten pelaajien kanssa, ne kuulemma oli röyhiny aikas aijänä joka pelissä, no päätettiin pitää ikkunat auki.

Mentiin sitten joukkueiden väliin kuunteleen aikas jännät luritukset. Onneks ei ollu ennen kuullu Singaporen biisiä, sillä meinas nyt oikeesti mennä kiäli halki!! Ja ette arvaa mitä sit nähtiin?!?! Siä pelaavien maiden lippujen välissä kuuluis olla viheltävien tuamareiden maan lippu, mutta joku umpitollo oli sinne kiikuttanu jumalauta RUATTIN lipun!!!!! Pikkasenko ne hei pokkuroi ja pyyteli anteeks ja vaikka mitä. No me Toffon kanssa vaan heitettiin niille, että ei se mitään, vahinkoja sattuu, sitä paitsi me luultiin jollain olevan yhtä kiaro huumorintaju ku meillä!!


Ruotsalaisten näköisiä finskapoijkarnia EMÄ-munauksen tehneen toimitsijan kanssa!

Helppo peli meille, kaks jäähyä molemmille tiimeille, Unkarin voittaessa 15-7. Pelin jälkeen tää sveitsiläinen kaveri, Daniel Wurmlin, tuli koppiin ja ihmetteli miks noi Unkarilaiset oli niin kesyjä meidän pelissä, mekin ihmeteltiin, taas!! sit se kysy halutaanko me puhua pelistä jotain, me heitettiin vastapalloon sama kyssäri ja se sano, ettei oo paljon puhuttavaa-> siis syämään. Tää wurmlini oli muuten sellane totinen seppä, siitä ei oikeen ottanu selvää oliko lintu vai kala, tais jännittää………..

Eväät täällä on ollu aikaste hyviä, annokset isoille pojille isoja ja mineraalivesi kylmää. Kertaalleen muuten syätiin jopa strutsia, ei aluks ees tiäretty mitä se minkki kanto pöytään, mut olihan se ihan hyvää…..rutsia….no joo…onpahan sitäki ny maistanu…… Palvelu pelaa ja ihmiset on enemmän kuin ystävällisiä.


Miksa ja tsekkiläiset Sykora-brotherssit eväällä Referee-centterin ulkoilmaterassilla

Ollaan Tofun kanssa heitetty järeetä läppää kaikkien kanssa, vaikka meitä vähä varoteltiin ennen kisoja ja kehotettiin vähän muuttaan käytöstämme neutraalimpaan suuntaan. No eihän me sitten olla omia ittejämme. Homman on pelannu aiemminkin, niin nytkin!! Varsinkin toimitsijoiden kanssa homma on pelannu ja ne on alkanu lämpeneen kohtalaisiin vastapalloihin, on ihan joutunu välillä funtsiin missä mennään.. DJ:t painaa suamalaista poppia niin että kaijarit sykkii ja aina kun ne näkee meitit, jutulle tullaan turhia karsastelematta. Meikä oli pakotettu ottaan mukaan muutaman oman levytuatoksen ja kun muutamalle naamarille oon niitä antanu lahjaksi meidän kuskaamisesta ylimääräsillä kyydeillä sekä tiätysti deejiijeillekkin ne oli pakko antaa, niin eikös niitä nyt oo sitten joka seppä pyytämässä nyppimällä mun hihasta. Mun biisit kuulemma soi jo lähes joka autossa, jotka täällä kuskaa porukkaa paikasta toiseen jos moiseen. Sääliks käy………

TORSTAI 20.5.2004

Aamusta, kun taas kerran täällä oli niin helkutin kuuma, päätettiin lähtee käväseen tsurukin keskustassa ja kuinka ollakkaan, tähän meidän ylimääräseen kyytiin oli järjestynyt auto, tosi hianosti ne täällä venyy. Sitten kun päästiin keskustaan tajuttiin, ett tulipas tehtyä junnumoka. Onhan se helkutin helatorstai täälläkin. No tulipa tutustuttua tarkemmin siihen helkutin isoon rautatieasemaan ja onneks siä oli ny ainaski maan alla jokunen butiikki auki


Helatorstei Tsurikin malliin

Illalla oli sitten suamen kannalta tähän asti turneen tärkein matsi isäntämaa sveittiä vastaan. Yllättäen meillä oli sitten samaan aikaan matsi toisessa hallissa (niin, eihän ne samassa hallissa voi kahta peliä huitoo samaan aikaan) , jossa pelas tää rakas naapurimaa ruatti ja Itävalta.

Oltiin pakun kyydissä menossa kohti Saalsporthallea, kun Toffon puhelin soi. Aamulla Toffon vaimo oli ilmottanu, että nyt muuten meni lapsivesi, ett silleen. Aika homma oli pitää toi Riihiniämen poika housuissaan koko aamupäivän ja kyllä siinä ittekki ajatukset kiältämättä pyäri vähän muualla kun tässä turnauksessa. No kun täällä kerran ollaan ja harvat täällä heiluu, sain kuin sainkin Tofun pään ajatteleen sisäisesti vähän muutakin, ulkoisesti ei mitään ollu tehtävissä. Tosissaan, puhelin soi ja Toffon anoppi ilmottaa siinä jossain liikenneympyrän keskellä, että siä ois nyt yks pikkunen sulonen poikavauva laitoksella ja viä kuulemma kohtuu paljon isin näkönen!!!!!!!!!!!!!!!!!


Onnensa kukkuloilla, eiku Alpeilla

No meillä oli auton kyydissä Latvian jäsen kisojen Juryssä sekä naispualinen autokuski. Kuski meinas vetää samassa auton pusikkoon kun ilmotin, että nyt tuli meinaan Riihilahden perheeseen uus tenava. Latvian seppä alko heti kyseleen varpajaisia, josta kiältäydyttiin vedoten non alcoholic tournament for referees- pykälään ja pyydettiin molempia säilyttään tiato omana salaisuutena ja avaimet aurinkoon!!

Onneks kaikki oli menny hyvin synnytyksen osalta ja Toffon naamarikin alko taipuun normaali levelille, sitä tiätenki avitti lyhyt maratoonipuhelu vaimonsa kanssa, jossa tiätysti selvis kaiken olevan hyvin poijjaalla sekä äiteellä!! Nyt munkin täysin punaseks palanu taulu alko näyttään vähän rennommalta tän päivän osalta, mut onneks tolla Koskelan J-P:llä naamari on viä jännemmän punane, jotain ferrarin punasen ja redkortin väliltä, oikeesti!! Tais poika tuijotella vähä liikaa tonne yläkerran lamppuun…?


JP Kent ja HIUKAN punottava lätty

Sitten vaan ihan uudet hianot punaset paidat päälle, oli eka kerta kun noita paitoja voitiin käyttää, koska suurin osa joukkueista pelaa punasilla nutuilla. J-P:n nassu muuten ois kiva nähdä toi paita päällä, vois jopa kuvitella, että sillä on eräänlainen huppari- eli hiphop-malli käytössä!! Ja toinen paita, harmaa, tarvi jo piäntä entrausta, jahka sen kuivatun yän jälkeen taas sai väänneltyä kuasiin, oltiin nimetty tää nuttu peltipaidaks.


Sipi in red

Oli meille niin helppo peli kun vain olla. Sveduille 19-1, ei paljon tarinaa siitä löyry, paitsi hannuhanhet otti kaks penalttia ja Arnold Swartsernäkkärin maamiähet yhren. Ai niin Toffo kun oli täysin liäkeissä niin se päätti yhdessä tilanteessa hylätä svedujen maalin ja pistää samasta tilanteesta viä niitten ukon boxiin, he was totally on fire, kertakaikkiaan!!

Samaan aikaan pääareenalla Suami ryssi pelinsä isäntämaan motivoituneita ukkoja vastaan. Välierässä vastaan tulee siis heti svedut ja sveitti pelaa tsekkejä vastaan. Alko muuten turnee käymään tässä vaiheessa vähä miälenkiintoseks. Illan miitingissä, joka alko suamen aikaa 00.20, meille napsahti kiva peli turnauksen viidennestä sijasta, jossa vastakkain ovat Norskit ja Latvia. Viimesenä asiana esitin kaikille sitten yhteisesti ilouutiset Tampereelta. Tommi sai jatkaa jo tutuksi tullutta läpyn heittoa onnittelujen soljuessa koko referee/observer- ryhmän lämpimässä ja hyvässä yhteishengessä!! Tän jälkeen huaneeseen pitään varpajaisia->en muuten ennen oo sitäkään tehny kivennäisveden kera, nastaa!! Innasen sanoja lainatakseni, - only vissywater, only vissywater!!


Pojat muisti tuoretta isää paikallisella suklatryffelillä. Oli muuten hyvää!

PERJANTAI 21.5.2004

SING HALLELUJAH!!! Aamulla herättiin kummaan tunteeseen. Lakanat ei ollutkaan liimautunu kuparinruskeeseen pantterin vartaloon kiinni, vaan oli jopa viilee olo. Pian selvis syykin, ulkona tuli meinaa vettä kun Esteri- tädin kastelukannusta!! Meitsillä oli ekan kerran paha miäli…….ei vaan, onhan nää kelit ollu vähän enemmän tonne afrikkaan suunnattuja ja mukava on samaistua jo tuttuihin härmän keleihin!!

Lähdettiin sitten ajoissa kohti pääareenaa uramme tärkeintä matsia varten. Norjahan oli jo meille melekosen tuttu, neljän viikon sisään on nyt vedetty neljä niitten matsia, ilmankos ne aina meidät nähdessään hymyilee niin leveesti, johtuskohan se vaikka meirän kivoista tukista. Yhdelle autokuskille, joku Carlo tai jotain sen nimi oli, opetettiin meidän toistemme käyttämät kettuilunimet meitin fledoista. Pikkasen jyrähteli huutonaurut pakussa, kun Carlo veti ihan tampereenmurteella, että PUUTUKKA ja RUUHKATUKKA!!! Ihan saa itte arvata kumpi on kampi.


Retoromaanisella aksentilla heitettyihin puu- ja ruuhkamukaviin ei pystynyt reagoimaan muulla tavalla...

Matsin tarkkaili ekaa kertaa näissä väännöissä suamalainen kentlemanni Mr. Ronny Brännbacka from piatarsaari. Ronny veti ässän hihasta ennen peliä kun tuli meille heittään tseenaret. Ukko oli aamusta käyny kiärteleen kulman kikkareita ja sillä oli meille ”lahjoja”. Toffolle, tuareelle isille, sillä oli pikkunen söpö, ai että niin lutunen nalle, oikeen siinä ittekki herkisty!!

Yhteisesti se anto meille molemmille superpallot ja sano, että tänään pitäs mennä kentällä niinku supparit ja olla aktiivinen, mulla alko jo tässä vaiheessa pikkasen syke nouseen pelkästä ajatuksesta sinkoilla yhtään enemmän kun tähän mennessä. Ette vaan arvaa kun on nyt kuuteen päivään nykässy kuus matsia, niin ihan vähän on klapit hellänä.


Sipi tajus pikkasen väärin Ronny-boyn aktiivisen peliin osallistumis –kehotuksen! No kaikki hyvin -> tehoilla 2+2 lohkes kyseisen ottelun MVP –award

Sitten se muisti myäs mua: Meikälle tapahtu junnumoka ennen kisoja ja keitin pillit niinku aina välillä hyvä on tehdäkkin, sen verran ne kerää plakkia vai mitä helkuttia se ny on mitä sinne syljetään ;). Kannattaa vaan kaikkien , jotka piippaa Allilla, muistaa, ettei niitä kannata keittää. Siähän oli se vaahtomuavisisus vähänniinku sulanu. Ekan matsin täällä alotin sillä keitetyllä allipillillä ja alotusrääpäsyn jälkeen luulin, ett se on yhtä jännänä ku mäkin, ravistelin sitä aikani ja kun seuraavakin hönkäsy kuulosti lähinnä savisen kukkopillin läpi viäryltä tuulenpuuskalta, järkytyksekseni huamasin, ett voi video eller dvd, pillin sisällä ei oo kaikki nyt niinku pitäs. Sit tulikin ihan vähän kiirus päästä Toffon kanssa jutskaan ja pummiin siltä tyäkalu lainaan. Onneks Koskelan Jukkis myi mulle yhren ylimääräsensä allin ja sillä on nyt heiluttu loppu turnee, siinäpä vasta Ruakamestarin tyänäyte!!

Roni-boy oli löytäny jostain nastan Chupa Chups tikkarin, jossa oli kaiken lisäks viä kello. Eikä siinä tiätenkään viä kaikki: Siinä oli semmonen vähän isompi pilli kiinni nekussa ja sitten alko napakat puukotukset meikää kohtaan, ai että oli nastaa, kertakaikkiaan!!


Sipin uusi pilli ja Toffon vauvanalle

Matsin alku otettiin sitten aivan järjettömällä liikkeellä, kymmenen minsan kohdalla tsiigasin sykemittaria, ihan vaan senkin takia kun tuntu, ett kohta tulee sydäri, mittari näytti neljän peräkkäisen päästä pualeenväliin singahduksen jälkeen aivan omiaan: meikäläisen maksimisyke näillä ikävuasilla on äpaut 187 ja mun miälestä mittari näytti jotain 240!! Tais olla aamusufeessa jotain kofeiinia järeempää, alko jo silmäkkin pettään lainaajaansa!!

Siitä se matsi solju etiäpäin ja me mukana. Helkutin kuuma siä oli viä areenan sisälle ja yks mitä täällä on saanu tehdä koko ajan, eli pyytää pallopoikia kuivaan lattiaa. Välillä on ittekki keskivertopualalaisen aineenvaihdunnan omaavana tuntunu siltä, kuin joku täti- Moonika kaatais kukallisesta puutarhakastelukannusta silleen tasasesti taskulämmintä vodaa suoraan puutukkaan!!

Mentiin tosiaan kuin joku ois laittanu jotain muuta hanuriosastoon kuin niveaa. Peli pysy tasasena ja silloinhan se on myäs kivaa meille, ymmärrettävästi. Tommi oli kertakaikkisen liäkeissä, ukko paino pari rankkaria, reiluna äijänä yhret tiimiin, ja muutenkin oli aika vaikee uskoo, ett eilen oli ensikotivuokrat tullu ns. maksuun ja Oliver (meikän ehrotus nimeks, aika nasta, mitä häh?!? ) Riihimäki oli nähny päivänvalon suamen parhaassa paikassa, TAMPEREELLA!!

Matsi meni muutamaa juttua lukuunottamatta putkeen, täällä vaan sais olla silmät auki tua takamaastossakin sekä maapäällistä älyä pilkkanaan pitävä pelilukutaito sais olla Innasen marsosastoo. Me oltiin silti tyytyväisii ja todettiin, ettei kauheesti paljon paremmaks voi pistää, kertakaikkiaan.


Simmut on pidettävä AUKI!

Ronny ja joku omaa harjoittelunäyttötyätään kisoissa tekevä tarkkailija heebo tuli sit antaan palautetta. Sääli vaan kun jouduttiin nykiin sekin lontooks, ett se avustava observer pysyy kartalla. Samaa peliä ne oli kattonu ja taas saatiin jotain ittellemme, toivotaan ett neki sai, ees sen mun ”Nallelta” saaman sveduvirkahinkuköhämukavan!! Jotenki vaan meitä pisti potuttaan, kun tarkkailussa tuli esiin Toffon beipiasia, joka muka oli välillä näkyny kentällä, voin muuten satavarmasti sanoo, ettei pidä kutiansa, EI TODELLAKAAN!! Ollaan Tofun kanssa sovittu, että se kaks tuntii mikä aina siä kentällä piiri piäni pyäritään, se kans hyäritään pelille ja sitten on aikaa taas miättiä kotihommia, ihan niin kuin mä en muka miättis perhettäni, niin kuin varmaan jokanen joka täällä on, IHMEELLISTÄ!!

Eväät tauluun ja sitten ettiin tuliaiset viälä rakkaille vaimoille. Mua lykästi kun löysin emännälle kivan tuliaisyllärin, Toffon maku oli sen verran kallis, ett välillä musta tuntu sen saaneen lotossa ihan vähän enempi kuin neljä napsua tai sitten Kenossa on palanu pohjaan oikeen hualella.

Hotellin kautta illalliselle ja kohti miitinkiä. Myähässä päästiin taas alkaan ja nominationit pöytään. Tässä lotossa saatiin neljä osumaa, eli kaikki arvattiin oikeen. Jotenki tuntu alkuun, ettei silti voitettu mitään. Baumit nykii moraalisen finaalin, ruattin ikitursot Daddy Hellbäri ja Glennnnnn Medeiros Sveitti- Tsekki matsin. Meille B- sarjan finaali Italia- Viro. Tsekkiläinen pari Sykora brothers, eli puukon veljekset B- liigan ronssimatsin. No siitä meitin pelistä viä, tiärettiin muuten ihan heti, että meidän asettelut oli sitten siinä, seven days, seven games-> and that`s it!! Mikkoo ja Jukkista tais jo vähän alkaa jännään, nimittäin koko yän niitten vessa ei ollu vaiti kuin korkeintaan vartin!! Ajoissa mammutteleen, finaali on aina finaali ja meillä kello 13 reikäleipä. Miks mää muuten nyt reikäleivästä aloin jutskaan, vähänkö nyt ois hyvää kunnon reissumiäs, voimariinin kera!!


Miksa näkee purkan lattialla: ”Hmmmm… vieläköhän siitä irtois makua…?

Muutamana iltana pidettiin tiukkaa yhteishenkipalaveria Miksan ja Jukkiksen kanssa. Varsinkin Mikon paketti oli alkanu paikallisten pöperöitten johdosta taikoon sellasia kaasupurkauksia, ett meirän huaneen tavalliset airamit alko pikkuhiljaa muuttuun kaasupurkausvaloiks ja ne hohti jopa yällä antaen mukavan sensuellin lisävalaistuksen sekä aromirikkaan luultavasti fenoli/indolipitoisen hajusteen!! Nyt mä tiärän miltä Jukkiksesta tuntuu, suitsukkeet palaa tasasella liäkillä hela tiden ja voi muuten olla yks syy miks J-P:llä ei aurinkorasva oikeen jaksa imeytyä!!


Pelle näyttää Miksalle mallia ilmansuodattamisesta. Punanahka JP kurkkii huoneen ovelta….

LAUANTAI 22.5.2004

Nyt alkaa toi hotellin aamupala jo hiukan tökkiin, samat pullat siä muka leipänä joka aamu, väliin vaan tuntuu, ett ne on oikeesti edelliseltä päivältäkin, kukkia pöytään!! Törmättiin eilen ennen matsiin lähtöö hotskun aulassa Huoposen Markkuun ja Hilskan Mikaan. Siinä heitettiin tsoukkia niistä näistä ja äpaut viiden minsan tarinoitten jälkeen kyyti tuli hakeen, samassa kumpi jompi kysy, ett saakos teidän legendoja käyttää jutun aiheena, meidän myäntäessä luvan ketään loukkaamatta. No….pelistäkö tultiin pois, niin Matias Maijala kisaturistien ympäröimänä huutaa meidät tsiigaan jotain. No toimittajagurut oli jo ehtiny painaan stoorin salibandynettiin!! Niillä tais olla saletisti nauhuri päällä, niin hyvin juttu meni sanasta toiseen, todellakin!! Ja ai niin, Maijalalla tais olla hivenen raskas kaasujalka…?

Aamupalalla mentiin sitten gurujen pöytään kyseleen vähän toimittajaetiikasta yms. ;) Ihmeteltiin siinä muuten ääneen ruattin veskarin jalka- ja ylävartalotoppauksia, ukko on maalilla kuin elävä michelinäijä, eikä muilla kiippereillä oo sellasia vermeitä näkyny.

Lähdettiin sit kohti meitin 7/7- peliä, J-P ja Mikko tuli meitin kanssa, koska äijille oli nakki napsahtanu meijjän varamiähiks, oli se kiva kun oli omat kassinkantajat mukana. Viron joukkueessa pelaa muutama kohtuu tuttu seppä Tampereelta, miätittiin vähän kuinka kommunikointia pelin aikana pidettäs keskenämme, nehän ymmärtää joka sanan. Päätettiin alkaa nykiin ruattiks!!!


Ukot valmiina B –finaalin vääntöön

Otteluhan oli siis B- sarjan finaali Italia- Viro. Voittaja A-sarjaan vuonna 2006 Ruattin kisoihin, eli helkutin tärkee matsi kummallekkin. Viron tiimissä pelas mulle pari hyvinkin tuttua ukkoo, Siwakovin Martin, eli Siwa ja Mr. Roman Pass, elikäs Rommi. Joukkuetta valmensi viä Anttilan J-P, joka mulle joskus paljasti, ett Rommin eko on jotain Noordlingin Veskun tasoo, ei kuulemma ajoittain mahru ees samaan koppiin muitten kanssa, mitäs siitä, iso ego on muatia!!




Kisojen viimeistä otteluamme aletaan kohta heilumaan. Tällä kertaa liput, ja jopa soinnut olivat suosiollisia

No niin, itse matsiin. Siwa paino viron pojille ekan maalin ja kohta peli oli niille jo kaks muna, tasasesti silti mentiin ja me mukana. Tässä pelissä muuten sai nykiä ihan ihmeellisiä jäähyjä. Siwa pelas käsipalloo, mikä ny on ihan normaalia ja istu boxissa ennen kun mun vihellys oli päättyny, loistoasenne, ei se jäähy siitä mikskään muutu, korkeintaan annetaan pyyröstä vähän lisää. Sit siä oli ferrarimaan liinatukilla yks väärin numeroitu pelaajajuttu, sekä rikkoutuneen mailan osan jättäminen kentälle. Pirun jännä peli ja taso ny mun arviointiasteikolla jotain hyvää ykkösen tasoo.


B –finaali täydessä vauhdissa


Tuttu näky kotimaisesta liigasta!


Tofulla oli aikaa jopa solmia popojaan pelin tiimellyksessä. Vai oisko se juuri kaatunut viivaan ja koittaa nousta takas klapeilleen..?

Virolaiset johti peliä aivan lopussa, kun jouduttiin antaan eka jäähy jostain mitä en ny muista ja melkeen heti perään niitten paras peluri, Rein Kivi, oli pakotettu ottaan penaltty estämisestä. Samassa tilanteessa kyseinen ukko telo sitten ittensä totaalisen tiätämättömyyden tilaan, voisi jopa kaverin olotilaa kuvata sellaseks seittemän pullon siman jälkeiseks, mut ilman rusinoita!! Se pääsi just ja just jäähylle kärsiin tekosiaan jääpussi kuulan peitossa. Italialaiset otti viälä maalin tappioasemassa molarin veks ja pyäritti liävästi sanottuna melekosta hyrrää virolaisten maalilla. Ekan jäähyn viro viä kesti, mut sitten tapahtu aikas kummia:

Ajassa 59.59,8 Italia sai aikaan tasotusmaalin 5-5 ja maalin hyväksyttyäni ihmettelin ittekkin voiko näin oikeesti käydä, no on se maranellon punanenki aika tuurilla monesti voittanu, miksei siis nytkin.


Todellakin, summeri EI SOINUT! Tasoitusmaali 5-5 on juuri syntynyt

Mentiin Toffon kanssa kertoon maalintekijöitä, kun meitä vastaan tulee kaks toimitsijaa kertomaan mitä tää Mr. Kivi oli sitten tehny. Sillä oli ns. lamput sammunu tasotusmaalin jälkeen ja se oli heittäny sen jääpussinsa tuhannen päreiks siihen laitaan. Eipä auttanu muu kun antaa kisojen ainoa morjenskortti, eli match penalty 2, varusteen rikkomisestä. Toisaalta ymmärrän tän kyseisen pelaajan käytöksen, äijä oli painanu pelissä 4+1 pojot, ottanu pahaan paikkaan jäähyn ja loukkaantunukkin viälä, sitten tulee se tasotushäkki ja mihin paikkaan!! Ittekki kohtuu kiivasluanteisena höntsyilijänä ymmärrän ainakin osittain ton käytöksen ja mitä siitä, mut…mut….. ei se meihin vaikuttanu, JOUKKUE siinä kärsi ja paljon!!


Sipi and the red card. (kuvaaja myöhästyi hivenen)

Siinä sitten otettiin varsinainen peliaika loppuun ihan vaan näön vuoksi, ja sitten siivottiin jääpussin roiskeita noin 10m säteeltä pelikentänkin puolelta ainakin 6 minsaa. Ennen kun päästiin ”pelaan” se vajaa sekuntti pois, tuli ruattalainen juryn jäsen jumankauta huutaan meitä jutulle, se luuli, että annettin punane siitä kun ukko oli sen näkemyksen mukaan lähteny liian aikasin jäähyltä, jumankauta mitä dorkia siä pyärii, onneks Esko oli silti hereillä!!

Ennen jatkoaikaa Gilardi, the best a man can get, eli RC:n puheenjohtaja ikään kuin ilmoitti, että tää peli pitäs saada loppuun ja sittenki nopeesti!! Seuraava peli ei saisi myähästyä yhtään!! Kivaa olla käskettävänä ja neuvottavana, sanottiin kuiteski, ett mehän ei tohon juttuun lähretä, peli loppuu sit kun se loppuu!!

Eipä siinä menny sitä femman penalttia, joka muuten alko jatkoajalla tasan aikaa 60.00, eli maali oli todellakin syntynyt kymmenyksien päästä täyrestä ajasta, kun vajaa kaks minsaa italian tehdessä A- sarjaan oikeuttavan maalin, onnea Italia!! Viron poikia kävi vähän sääliks, empaattinen kun oon


Italian juhlaa!

Pelin jälkeen Italia juhli ja Viro ei. Normaalit kättelyt matsin jälkeen ja pitää nostaa kotsaa Antilan J-P:lle, ei se mitään mutissu, sano vaan , ett hyvä vihellys, linja sama molemmille, helvetin huano säkä heille ja teitte sen mitä säännöissä sanotaan, täähän on vaan sählyy!! Päästiin sitten ikuisuuden kestävien(ihan oikeen hätähousuille) seremonii protogollaan jälkeen koppiin. Mikko oli taikonu jännää salmiakkia meille valmiiks, ei mua enää sen darrat häirinnykkään, loistava pelisilmä ja pelinlukutaito, hyvä Miksa!! Vajaan tunnin päästä Siwa ja Rommi pyäri siinä meidän kopin ulkopualella ja tuli reilusti jutulle, huanoo tuuria oli oikeestaan jutustelun ydin, ja pyysin masentuneet pelurit poikkeen tuamarikoppiin maistaan suruun jännää salmiakkia, nekin alko pitään Mikkoo hyvänä jätkänä ;)


Rautaa kaulassa B-finaalin jälkeen. Fiivis oli katossa, ihan oikeesti!

Sitten me saatiin ylläriviaraita koppiin. Hesan kisoissa 2002 viheltäneet Sveitsiläiset Manuel Kilchenman ja Thomas Erhard, eli tutummin Manu ja Topi teki rynnäkön meitin koppiin. Manu veti ässän hesan kisoissa hihastaan yhressä pelissä, ukko huutaa mulle ihan kesken pelin, ett AILAAVJUU!! Kova pokka ja nasta huumori. Olihan mahtava nähdä näitä velikultia. Loistavia huumoriveikkoja, joihin Tofu oli tutustunut jo aikaisemmissa kisoissa ja mä sain kunnian päästä ns. samalle aaltopituudelle hesassa, toimiessani kyseisissä pippaloissa toimitsijaesimiästehtävissä.


Topi and his older son

Herrat oli tuanu meille muistoks Sveitsissä viarailun ja kisoissa tuamarina toimimisen kunniaks tosi nastat ja isot lehmän kellot, joihin oltiin sitten nahkaseen kaulapantaan kaiverrettu meitin nimet ja kisojen ajankohta. Todella hianoa viaraanvaraisuutta ja etenkin muisto, joka noista pojista on aina vain positiivinen ja iloinen. Taas mä olin liikutuksen vallassa……….. Topilla oli mukanaan n. vuoden ikäinen aivan isänsä näkönen poika, jonka nimi oli hei Lauri. Taitaa sekin ihan vähän tykätä ainakin joistakin suamalaisista!! Sääli kun ei ehditty sen pitempään poriseen, mut ne ja me tiäretään aina kun toistemme kotimaissa viaraillaan, ett ovet on aina auki, aivan selällään siis!! Ikävää kun se veitti on niin kaukana ja siä on hinnat kun Lidlissä……


Manukin löyty kuviin kellojen kera

Oman matsin jälkeen singahdettiin vippiin eväälle ja sen jälkeen mentiin katteleen kun Suomi pyäritti ruattia. Tilanteessa 3-3 Kohospojilla oli YV:llä mm. tolppa ja ylärima. Mut kun se ei mee niin ei. Lopussa iski perus-suamalainen lajissa kuin lajissa ja hannuhanhet meni menojaan. Toisessa välierässä kisojen parhaiten pualustava joukkue, eli tsekki yllätti suomen voitosta leijuneet isännät ja finaalissa pelaisivat sitten ruatti ja tsekki, ronssista kisaisivat hopp switzz ja Tilanderin poijjaat.

Tän jälkeen meitä odotti kyydit kohti Swiss etno horror- illallista, johon otti osaa kaikki tuomaritouhuun osallistuneet naamarit. Meitä odotti semmonen idyllinen hianotunnelmainen pikkanen paikka, joka oli varattu vain meille. Saatiin maistella paikallisia herkkuja ja arvatenkin juusto oli aika suuressa osassa näissä kekkereissä. Toffon kanssa ollaan jaettu TaSe:n teepaitoja ikään kuin muistoiks niille, jotka ovat sen meirän miälestä ansainneet. Tilaisuuden järjestänyt liävästi sanottuna hulluveittiläine sai myäs tuon halutun nutun, aiheesta.


Paikalliselle tuomarihoustille löytyi myös kiitoksena Tase:n legendaarinen T-shirt. Kuvassa myös Baumit ja tarkkailija Lukas

Sitten saatiin finaalipäivän asettelut tiatoon. Niinhän se meni, ettei Saaren Osku enää saa leuhkia viheltäneensä ainoona MM- finaalia, seuraa tuohon harvinaiseen ja kunnioitettavaan sarjaan tekivät J-P ja Mikko, oltiin Tofun kanssa tosi onnellisia poikien pualesta!! Meille napsahti sama kuin pojille meirän finaaliin, eli reservepair- juttu, olipa kivaa.

Aika pian pojat lähti hotellille koisiin ja keskittyyn, me jäätiin viä pitään hauskaa. Pirun hauskaa meillä muuten olikin, viäläkö joku oli taikonu meitin levyn puskista, pian vedettiin äijäkuarossa Delilahia ja muita mukavia mun opettamia yhteislauluja.


Joku onneton oli kaivanu Sipin tuotoksen kassistaan, ja löi sen soittimeen. Kyllähän siitä riemu irtosi ensimmäisen säkeen jälkeen..?

Pian koitti haikea hetki kun Per ”daddy” Hellberg ja Glen ”Medeiros” Nylen ilmoitti päättävänsä uransa tuomareina tähän turnaukseen. Pelle piti erittäin tunteikkaan puheen meille kaikille ja voitte olla varmoja, ettei silloin kukaan puhunu päälle. Myähemmin myäs veljekset Baumgardnerit, jotka vetivät MM- finaalin hesassa 2002, ilmoittivat tekevän samoin, olipas uutista kerrakseen.


Jäähyväisotteluaan viheltäneitä Baumisisterssejä oltiin muistettu pääareenalla oikein ison maailman tyyliin


Pelle ”Daddy” Hellberg ja Glennnnnn ”Medeiros” Nylen ilmoittavat yllättäen lopettamispäätöksestään. Koko ravintolassa oli hiiren hiljaista juuri tällöin

SUNNUNTAI 23.5.2004

Aamulla oli jotenki kumma olo, johtukohan se siitä juustosta vai siitä kun verettiin kisojen vikaa päivää?!? Hyvissä ajoin meitin finaalipari tuli koputteleen kassinkantajia mukaansa, vetosin kipeeseen olkapäähän ja Toffo kanto molemmat kassit, sekä Puman että Jakon( J-P:n hankkima tosi hiano uus pelikassi, joka ei oo viä ehtiny suamen markkinoille, koska on niin pirun kallis) !!


Lähikuvassa JAKO!


Miksa ja JP valmiina hotellin pihassa kohti finaalia. Varapari säestää hienosti

Siitä katteleen ronssimatsii, mikä näytti menevän helposti suamelle. Toisin kuitenkin kävi, sveittiläiset sai sairaan kanukkikirin päälle ja tuli väkisin tasoihin, kirves-kirves. Kun pualtoista minsaa jatkoaikaa oli höylätty pääsi isäntämaan paras pelaaja ykä läpi, veti ylähirteen, pallo siitä muutaman sentin maaliin ja mitäs sit?!? No se tuli niin pimeen nopeesti pihalle siältä ryynistä, ettei paikalle rynnänny ruattalaisparin se töyhtötupee ehtiny näkee sen käyneen maalissa. Ihan totuuden nimissä täytyy muuten sanoo, etten itekkään livenä nähny pallon maalissa käyneen, johtu tosin siitä kun joku kaks ja viistoista pitkä mursuviiksi hyppäs just mun edessä ylös ja en viittiny sille sitten asiasta kauheesti mainita, oli viä aika järkevä ilme päällä sillä. Sitten Toffo, taas muuten ihmeen nopeesti, ryntäs siihen VIP- huaneen oven eteen kattoon hidastusta, siähän se oli ja kyllähän aikas moni oli samaa miältä, hidastuksen tosin nähtyään.




Pronssiottelun tuomaripari Ulf Rehnfeldt- Magnus Nordahl från svärje


Töyhtö-Toffo. Vähänkö Nordahl katto kieroon, kun Tofu ilmesty yhtenä iltana illalliselle fleda samalla tavalla töyhtöllä kun Magnuksellakii!

Huanoo tsäkää isäntämaan pelaajien pualesta, mut minkäs teet, kun ei oo vireoita mistä se ois ollu aika helppo todeta. Rankkarit häämötti ja ne suamen äijät , jotka käskyn saivat kyykyttään isäntämaan juippeja oli rennon näkösiä, samaa ei voinu sanoo veittin vetäjistä, maila tärisi kuin ois yht`äkkiä tullu normaali suamikeli sisuksiin sinne hornankattilaan.


Kentälle leijaileva ilmapallo sai jopa ruotsalaistuomarit hyppimään vuorollaan. Näytti muuten aikas hassulta n. 8.000 katsojan edessä… Emme suosittele kokeilemaan

Janne Kalevi veti patenttimukavan ja muisti myäs riisua paitansa maalinsa jälkeen. Ainoo mikä puuttu paidan alta, ikään kuin kruunuksi huiputuksesta, oli kisojen aito kannustuspaita, jossa luki teksti, HOPP SCWIIZ, HOPP, se jäi Täkyäkin harmittaan, ois ollu keskivertotapa lopettaa maajoukkueura!! Kun Karppanenkin onnistu oli vuaro Kohosen Mihun ottaa yleisö ensin paavitervehdyksin ja sit lumet silmille ja alko oleen siinä.






Tähkä paino patentin ja Paavi-Kohonen otti yleisönsä, Ketonen ja Moilanen tuulettaa

Mikko ja J-P oli jo kohtuukiarroksilla kun mentiin kyseleen, ett onks kaikki hyvin vai mennäänkö me?? Kaikki oli hyvin ja me siirryttiin katsomon pualelle väijyyn peliä. Ruatti tako heti alkuunsa kolome eteen ja pelistä ja katsomosta lopahti into. Tsekeille oli jo suuri voitto päästä finaaliin eikä se otteista voinut selvemmin näkyä. Pojat vihelsi sanalla sanoen upeesti, mitä nyt Jukkiksen yks hyäty oli vähän liian nopeesti nykästy takas ;-)) Mikkokin pääsi heittään legendaa yhden tsekin kanssa, sillä seurauksella, ett multa lähti raivonauru ihan ittestään. ”Taka-tshcecci-tukka” rutisi yhden vihellyksen jälkeen jotain omalla kiälellään Miksalle ja vaikka Mikko kiälimiähiä onkin, ei sekään ymmärtäny sanaakaan, tokaisi vaan mukavan kuuluvasti hiljasessa hallissa selkeellä piatarsaaren murtheella, ett – nyt taulua piänemmälle, ei muuten oo hajuakaan mitä skeidaa siinä lasket!!


MM-finaali on alkamassa


Lähipöntöstä


Ruotsipojat ”pesi” lapojaan kesken ottelun kylmällä vedellä


JP kypsy flegmaattiseen yleisöön, joten se koitti saada sitä hiukan mukaan: ”Hands up, baby hands up, gimme…. Vähänkö Miksan lätty punotti juuri tollon. E I H Ä V E T T Ä N Y !

Ruotsi siis jälleen, eli viidennen kerran Maailmanmestariksi, esittämättä kuitenkaan mitään ihan ihmeellistä.


Ruotsin kapu tuulettaa, Miksa ja JP taustalla


Finaali takana ja metallit kaulassa. Onnittelut vielä kerran!

Piatarsaaren legendoilla alko sellaset kinkerit tuomarikopissa pelin jälkeen, ett siältä oli syytä poistua silleen aikas sukkelasti, muuten ois pian kuahujuama haissu aamulla pahalta kuteissa, mut loistava suaritus jätkiltä ja onnittelut tästä historiallisesta tehtävästä, molemmille, kertakaikkiaan!!!


Näin napsuu kuohujuomapullo


Miksa huuhtoo 10 päivän hiet energiajuomalla!


JP:llä aihetta tuuletukseen!


Väsyneenä mutta NIIN ONNELLISENA, kuin tuore aviopari!

Tän jälkeen mentiin Toffyn kanssa ihan luvalla nauttiin lasilliset tiskivedelle maistuvaa paikallista olutta hallin VIP- huaneeseen. Paikalla oli myäs Eskobar Kyyhkynen ja Kinnusen Jari, ne lupas tarjota viä toiset, no nyt alko tukee tuleen liitostakin, kitooos!!

Pian paikalle purjehti IFF:n Presidentti, ruotsalainen Tomas Eriksson, joka jäi jutulle meitin kanssa. Oli hyvä tilaisuus lahjottaa isolle herralle meitsin levy, jota se mun yllätykseks oli kuulemma jo kuullu, jossain järjestäjien hoitamissa autoissa. Siihen piti sit viä nykiä jollain sen ihmeellisellä Japanista tuarulla kynällä omistuskirjotukset messiin, ihmeellisiä tikkuja ne kyniks sanoo, meinaan japanissa!! Pian koitti aika kiittää ja lähtee kohti hotellia.

Siähän oli suamen pelurit pistäny jo hotellin aikas sekasin ja pikkuhiljaa hiivittiin mukaan, kun kerran joku vahingossa pyysi. Hauskaa oli ja nasevia juttuja sai heittää pualin ja toisin, näinhän sen pitää mennäkkin, kentällä ei kaveerata, mut kentän ulkopualella se ei oo kiällettyä, jos vaan kemiat soppii!! Kamat oltiin pakattu jo hyvissä ajoin, eli ei siinä miälessä hualettanu aamuherätys, nyt oli aika juhlia, vaikka paikat oli aivan romuna ja väsy paino!!


Iltapartyihin lähdössä metallit kaulassa ja colat ranteessa……


Ketonen painaa Sipille joulukorttia. Keto karjuu: ”Täähän tuntuu ihanalta!”


Ei ollut Jussila Pekkaa eikä Ketoo pahempi. Ja totta kai pelipaidat vaihdettiin, pojat sai vielä punakortit niin ku kaupantekijäisiä…

Siinä se, ”lyhykäisyydessään” sanois entinen miäs, mutten mä eli meitsi.

Päällimmäisenä viidensistä MM- kisoista jäi hyvään miäleen se kokemus, jonka Tommin kanssa saimme, sitä kun ei kukaan meiltä pois enää voi ottaa!! Toivottavasti saimme tarjota myäs muille ihmisille, joiden kanssa kisoissa työskentelimme tai muuten vain olimme tekemisissä edes jotain ikimuistoista, sillä sitäkään ei teiltä kukaan voi pois enää ottaa!!

On aika kiittää rakkaita vaimojamme, jotka ovat tukeneet meitä ja kestäneet monet ärrimurrit tälläkin poikkeuksellisella ja pitkällä kaudella!! Unohtaa ei sovi myäskään molempien perheitä ja läheisiä, joiden olkapäät on aina ollut saatavilla!! Tiätysti Tommin kanssa haluamme myäs kiittää meitä muuten tukeneita henkilöitä ja instansseja, tyäpaikkojamme, jotka ovat tehneet mahdolliseksi tämän ainutlaatuisen kokemuksen meille, unohtamatta yhteistyäkumppaneita, joiden tuki varsinkin varustepualella on ollut korvaamaton!!

Nyt on aika vetää jonkun aikaa henkee, miättiä tulevaisuutta ja antaa laatuaikaa perheillemme. Kaikkemme annettiin, sisulla ja syrämmellä vedettiin, mitään ei toisin tehtäis ja täysillä joka hetkestä nautittiin…… KIITOS!!!!!!!!!

Salibandyterveisin, JUHA SIRKKA, mukava miäs mukaville ihmisille, international Referee, Tampereen Atala

PS. Älköön kukaan loukkaantuko päiväkirjan jutuista, en ainakaan niin ole sitä kirjoittaessani tieten tahtoen toivonut...

PSS. Ainiin, yks juttu viälä, tämän tarinan kertomiseen on käytetty suurta tärkeyttä!!!