SALIBANDYN MM-KISAT 2006 RUOTSI
ENSISANAT:
Ollaksemme rehellisiä omassa tekemisessämme muita kohtaan on syytä kertoa myös ketkä ovat olleet rehellisiä tekemisissään meitä kohtaan. Tämä tarina on tosi ja sen tekemiseen on käytetty suurta tärkeyttä. Peili on mukava apuväline aina välistä, sinne on jokaisen hyvä katsoa -> niin mekin on tehty, JOKA PÄIVÄ ja joka peliä ennen ja jälkeen!
SINGAPORE KESÄ 2005
Vuosi sitten olimme tuomaroimassa naisten MM-kisoja Singaporessa. Tieto valinnasta kisoihin tuli todella hyvissä ajoin ja päätimme Toffon kanssa tehdä reissusta ikimuistoisen myös perheillemme. Alkoi iso urakka saada perheet järkättyä samalle lennolle ja samaan hotelliin. Kaikki sujuikin hyvin ja apua saatiin niin kotimaan liiton väeltä ja myös kansainvälisen puolen henkilöstöltä. Vau! Hienoa, että ollaan valmiita tekemään vähän ekstraa, jotta myös meidän perheet pääsevät nauttimaan näinkin mahtavasta mahdollisuudesta ja ehkä kerran elämässä toteutuvasta matkakohteesta.
Sählyä päiväntasaajalla. Reissuna mahtava ja ikimuistoinen. Yötä päivää reipas 30`C varjossa. Ja mukavan värin sai kaupan päälle. Suasittelen lämpimästi.
Eli tieto meidän perheiden mukana olosta matkalla oli kyllä tiedossa ihan kaikilla, joita tieto nyt ikinä kiinnostaa, niin kotimaassa kuin KV.- puolellakin.
Menomatka Singaporeen meni hienosti ja vähän eksoottisempi vihellysreissu isille ja lomamatka perheille oli hyvällä mallilla. Koitti ensimmäinen refereemeeting ja sittenhän pommi tippu!Referee Committeen puheenjohtaja Thomas Gilardi ilmoitti meille kylmän viileesti, että jos oltaisiin lähempänä kotia niin olisitte jo kotimatkalla. Jaa- ha, kenenkäs poikia ja mitä mielessä funtsattiin Tofun kanssa. Alettiin kyseleen vähän tarkemmin Gillen lääkityksestä ja mahdollisesta ekan päivän auringonottomääristä, niin pököjä nuijapamppu alko tykittään kitapurjeiden kätköistä. – Joo poijjaat, kattokaas ei näille reissuille saa ottaa perheitä mukaan- sano Sveitsin ainoo Thomas.
Sitten alko hitsaan jo pikkuhiljaa meilläkin käpy kiinni ja alettiin tenttaan sitä, että mistäs moiset säännöt nyt yht`äkkiä tupsahti kun sellasia ei oo aikasemmissa turneissa ollu. Oli kuulemma tullu meille 3 päivää ennen reissuun lähtöä sähköpostilla. Niinpä niin. Ja nää kaikki sepät ihan siä sikariportaassa asti oli tienny jo kauan, ett meillä perheet tulee mukaan. Saatanan ämmät!! Meinasin siltä seisomalta lähtee hakeen vaimon kassista hameita joka herralle, ja sellasia minimukavia ett oikein kiristää sopivasta paikasta, PERKELE!
Kun vapaapäiviä oli niin niistä nautittiin. Tälläisissä mestoissa oli kiva rentoutua ja kölliä. Aaltokone meinas yllättää, höräsin tiskivettä kitusiin.
Gille se sitten sano meille, ett vedätte viimesen päälle hyvän turneen ja näytätte kaikille ettei meidän perheistä oo ainakaan haittaa tuomaroinnille. Sovittiin niin ja kun lähes kaikki muut tuamarit& sidosryhmät lähti aina meetinkin jälkeen ”yöeväälle” niin muutamaa poikkeusta lukuunottamatta me mentiin koisaan ja nukuttiin hyvät yöunet ja herättiin levänneinä. Aamupalalla hotellilla näkyi mielenkiintosen punasia silmiä. Johtui kai jostain juuri pölyttävästä kukasta tai jotain..
Kyllä kelpas. Vesipuistosta löytyi myäs kaikennäkösiä mäkiä ja hurveleita, joissa oli nastaa ottaa skapaa. Ihmiset oli ystävällisiä ja iloisia.
Hyvin me sitten vedettiinkin. Ja oltiin levänneitä joka peliin. Koitti alkusarjan jälkeinen meetinki ja saatiin matsi sijoista jotain 17.- 18. No sehän sitten vedetään mikä tulee ja niin hyvin kuin osataan.
Finaalipäivää ennen meetinkissä meillä oli luottavainen olo. Turnaus oli menny meidän vihellysten osalta hyvin ja tietenkin sitä tällöin odottaa viheltävänsä viimeisenä päivänä -> niin kuin joka ainoassa turnauksessa, tavoitteita pitää olla ja niihin pyritään. Kun koitti aika julkistaa finaalipäivän tuomarinimeämiset Gillen lääkitys petti taas. Nyt se sitten ilmoitti että me vihellettäisiin viimeisenä päivänä, mutta….. he nyt ovat suuressa viisaudessaan päättäneet hyllyttää meidät yhdeksi vuorokaudeksi syystä että kun meillä on perheet mukana. Jumalauta kun muuten oli vaikee pitää mölyt mahassa. Ei kauheesti tullu taustatukee sitten yhtään keltään. Kaikki muumioitu siihen paikkaan ja katteli lattiaa. Paitsi mää ja Toffo. Pää pystyssä otettiin mitä annettiin. Siihen kohtaan päätty meidän osalta muuten aika nopeesti `non alcolic tournament for the referees`, jos sellasta nyt oli ikinä ollutkaan.
Maisemat ei kauheesti hotellista käsin hivelly silmiä. Mutta lämmin vesi hiveli…
Käytiin kertoon ilouutiset vaimoille ja lähettiin nykäseen muutama aika jäykähkö tsiideri. Hotellin ovella meitä vastaan asteli Kauppisen Ripa ja mailapoikana sillä oli Lindin Kaitsu vai mikä sen nimi ny on?!? Ne kerto meille, ett herrojen kokouksessa niille oli kerrottu kisoissa tähän asti parhaiten vetäneiden tuomareiden joutuneen hyllylle. Ripa oli aidosti pahoillaan ja ihmetteli touhua. Toivotti meille kosteaa iltaa..
Tenavien kanssa hotellin lastenaltaassa. Isolla altaalla viihtyi Suomen Salibandyliiton väki enemmän tai vähemmän punasena. Ja janosena.
No tulihan nähtyä sitäkin maailmankolkkaa ja piipattua siinä samassa muutama jänskä matsi. Kyllähän me ihan oikeesti ihmeteltiin mitä ihmettä me ja nää kaikki muutkin maailman eliittituomarit täällä tehtiin. Mutta sinne mennään mihin määrätään ja olihan tää matkana aikas kiva lomareissu, varsinkin meitin perheille. Lapset nautti ja kun lapsilla on kivaa, aikas usein myös vanhemmilla on kanssa samaa, eli kivaa. Meidän perheet ei muuten nähneet ainuttakaan matsia koko kisoissa eikä ne paljon menettäny. Sitä tää vaan on.
Areenat oli huippuluokkaa. Lukuunottamatta sitä ilmastoimatonta hallia. Siä oli sisällä kuumempi kuin ulkona. Kiva vetää kun on lämmintä +36`C.
Asiasta on sittemmin kuullu mitä erikoisempia teorioita. Pitkä puukko meille kuitenki lyätiin selkään ja syvälle. Tänään tiäretään kuka tai ketkä meidät petti. Mutta tiätääkö se tai ne, että me tiäretään? No.. siitä vähän myähemmin. Mulle ei v..tuilla. Eikä mun perheestä tehdä naurettavaa tekosyytä hyllyttää meitä. Ei. Payback time is soon..
Sveitsin reissusta syksyltä 2005 mä teinkin tarinaa ja tietenkin näin jälkikäteen mietittiin, että hyvittelikö Gille vähän Singaporen touhuja kun oli niin hyvänä isäntänä meille. Niin tai näin se on kuitenkin aina sanonut tykkäävänsä meidän tekemisestä niin kentällä kuin sen ulkopuolella. Kyllä se meistäkin on mukava äijä, noin niinku sveitsiläiseksi, toisin kuin eräät..
Helmikuussa 2006 oltiin sitten vetämässä huippumatsia SWE – CZE ruotsin Jönköpingissä. Oltiin ihan täpinöissä kun tällänen mahdollisuus saatiin kohdalle. Olihan kyseessä edellisten MM- kisojen finaalijoukkueet ja tiedettiin jo etukäteen että siellä saa mennä taas jo aika kovaa.
Matsiahan oli aika kaksjakonen ja yllättäen Tshekki johti ekan erän jälkeen 0-2 . Matsi oli ihan Tshekin hallussa, mut muutama henkilökohtainen järkyttävä sähläys anto Ruotsille mahdollisuuden tulla tasoihin ja viime hetkillä tokassa erässä ne paino pelin 3-2 :een. 3. erän alkuun muutama nopee maali ruotsille ja matsi oli melkeen jo taputeltu. Kun 50 minuuttia oli pelattu tapahtu sitten jotain jota en tahtoisi tapahtuvan kenellekään, en edes selkään puukottajille. Aloin antaan Ruotsille jäähyä siirrettynä juosten takaperin ja pelin painopiste muuttui samassa eteenpäin ja lähdin suorasta takaperinjuoksusta kelaan eteenpäin. Samassa tunsin kun jotain napsahti jalasta ja aluks perkule luulin, ett joku löi mailalla pohkeeseen. Samassa lähti ikään kuin sähköisku jalasta ylöspäin heilahtaen puhelimeen asti ja nyt mä jo luulin jonkun alkavan jakaan niskalitsareita. Lapa oli vielä pystyssä ja tietenkin pallo jo Ruotsilla. No eiku peli poikki kohtalaisella viiveellä ja kaikki oli vähän ihmeissään ett mitäs nyt tapahtu. Niin oli ymyrkäisenä myös partner Tofulikin ja kyseli ett jaa-has, pätkiikö vai onko pölyä vintillä, jne. Samassa sanoin, ett nyt muuten meni jalka paskaks ja että silleen. Se lompsi kertoon jäähyä toimitsijoille ja hölmönä oleville hurreille.
Pientä kuittia.Toffo oli käyny rullaan näyteikkunasta mulle varajalan kisoihin. Sinne mahtui 5 hmm tölkkiä juotavaa. Ja jäissä viä kylmänä maistuu paremmalta. Pillejäkään en enää keitä. Sain Miksalta ja Käkkäriltä siihen sopivammat aineet lennokkaan kuvan kera.
Kohta se totuus selvis myös Tofulle kun kun se alko pulunsilmällä väijyyn meikäläisen vähemmän puumamaista liikehdintää. Päätin, ett kai se on pakko vetää matsi loppuun kun ollaan viä Ruotsin teeveen suorassa lähetyksessä, vaikka jalka oli aivan paskana. Tshekin kolmoskoutsi Tilanderin Pate viä alko mouhoon jostain mitättömästä tilanteesta, jolloin oli pakko ilmottaa sille runojen lausunnan ajan olevan jo ohi. Tuu itte tänne linkkaan! Ekaa kertaa mun liike oli huanompaa kuin partnerin. Mut ei kauheen paljon. Kaksjalkasenakin menin hyvin. Mut vähän silleen kuin ois juanu jokusen putelin masinolia liikaa. Sellasta katkokävelyä/ hölkkää. Hyvännäköstä. Ja pirun hyväntuntusta.
Tällä reissulla selvis myäs miks meitin seudun asettelut mättää. Severi Suhonenhan painaa sivubisnestä hurreissa. Ei ihme ettei aina ehri.
Voin kertoo, että silloin otti päähän ja rajusti. Seuraava päivä meillä ois ollu vapaana ja toinen peli sitten lauantaina. Tälläsiä matseja saa vihellettäväks kuitenkin melko harvoin ja niistä haluaa aina ottaa kaiken mahdollisen irti. Siä sitä sitten pötkötettiin jalka paketissa hotellissa ja mihkään ei päässy liikkuun. Oli viä tarkotus mennä kölliin ihan viäressä sijaitsevaan kylpylään ja vähä rentoutuun. Ei tällä klapilla. Ruattin joukkueen lääkäri oli hyvä seppä. Se anto hoitoo mun klapiin ihan omalla ajallaan ja sen mä palkitten viä jotenkin. Ne kuulemma dikkaa sveduissa Minttuhässäkästä. Katotaan. Toffo tiätenki lähti katsastaan HV-71:ssa pelaavan Tofun vanhan pelikaverin Pasi Määttäsen kanssa niitten pelaajien tiloja siinä hallissa.
Pasi pelaa ens kaurella Tampereen Ilveksessä hokia. Mä muistan hyvin kun aikoinaan Ipassa höntsäs ketju Määttänen- Peltonen- Luovi. Oli järee yhristelmä. Eka aito Ankkalinnan teiniketju. Ne teki hianoja juttuja lötällä. Saiskohan ne viä kokoon. Täytyy kilauttaa Hautamaalle. Kyllä kaima järjestää.
Hienot oli kuulemma systeemit, niin varmaan joo. Sinä iltana kun jalka oli menny päreiks ja pohjelihas oli revenny sen 3 senttiä, niin joutu ihan vaan kipulääkkeeks ottaan skottia. Toffo lojaalina partnerina puudutti nähtävästi ketutus-harmitus-pettymys- varastoa kans mun miäliks. Ei täytyny yksin puuduttaa. Ja oli sillä kans vähä sormi kipee. Silleen pikkasen.
LAUANTAI 20.5.2006
Taas se kauan odotettu hetki koitti ja ylpeänä itsestämme lähdettiin toisiin yhteisiin miesten MM- kisoihin kohti lajin synty- ja valtamaata Ruotsia. Tällä kertaa saatiin lähteä ihan ainoana parina Suomesta ja sekin lisäsi ehkä hiukan painetasoa, mutta lisäsi myös tietoa siitä, että oltiin jälleen tehty oikeita asioita oikeina hetkinä kentällä ja sen ulkopuolella.
Kuski Kevin ja lentokenttäkyltti. KV- pualella ollaan niin kansainvälisiä.
Melkosen saletisti meidän kanssa kisoihin olisi lähtenyt myös Alakaren Miksa ja Koskelan J-P -> onhan nää äijät ihan oikeesti maailman eliittiä ja siitä kertoo myös edelliskisoissa vihelletty MM- finaali. JP:llä oli vaan käyny Toffot eli äijällä oli makee pissa palanu pohjaan niinku vääränä ajankohtana ja parasta ennen päivä sattui uhkaavan lähelle kisoja. No.. nää ajotuksethan on tietenki jokasen oma asia ja kaikkea hyvää JP:lle ja hänen vaimolleen, mutta Miksa oli ja on lievästi sanottuna hiukan ärtynyt pitkä-aikaisen partnerinsa herkkyydestä tietyissä tilanteissa. Ois kuulemma Miksan mukaan saanu pannari alkaan nouseen vaikka ihan pari viikkoa myöhemmin..
Mr. Referee Committee. Pohojanmaalta. Puukkojen mailta. Puvussa ei havaittu Kennel Shopin mainosta.
Suomesta kisoihin oli tullut valituksi siis me, Koskelan Klaus, joka toimii kansainvälisen erotuomarivaliokunnan varapuheenjohtajana ja todellisuudessa ihan oikeena puheenjohtajana sekä tietenki Pietarsaaren lahja Suomen salibandylle eli Ronny Brännbacka.
Ronny ”vaari” Brännbacka. Vilttiä klapeille kun tuli vilu. Hauska ja aito pohojanmaalainen. Kovakuntoinen.
1: meeting. Mä, Ruattin kehonrakentajat, Tanskan veijarit, Tshekin veljekset. Hauskoja tyyppejä. Takana Vehniäinen. Toffo nopalla.
Hienolta se vaikutti ja joiltain osilta jopa ehkä hiukan Prahamaiselta. Jossain kohtaa tultiin hotelliin ja tarkotuksena oli väijyä Suomen lätkämatsia Tshekkiä vastaan. Järkytys oli suuri kun tajuttiin, ettei Ruotsin tavallisilta kanavilta ei jumankauta tuu Suomen peliä vaan se näytetään joltain helkutin maksullisilta hässäköiltä. No Tofferiina ehti sitten tietenki kurkkia hotellin maksullisetkin kanavat matsin toivossa mutta kun ei näy niin ei näy. Peliä siis. Jotain ihmeellisiä karaokebaareja siä kyllä näky mikkeineen. En oo kyllä ikinä sellasissa mestoissa hoilannu. Enkä hoilaa.
Reilu erä kuunneltiin sujuvalla ruattinkiälellä matsia radiosta(ajattele: kuunnella Suomen peliä ruotsissa ruattin kiälellä) ja sit sai riittää. Painuttiin alakerran resepsuuniin ja kysyttiin missä sen matsin voi oikeen nähdä? Hyvillä neuvoilla ehdittiin näkeen surullinen 3. erä.
Koko salibandyliiton väkikin oli paikalla. Kauppisen Ripalle oli ostettu jopa oma parkkihalli.
On se saatana kumma. Aina se suuri kurpitsapää eli Olli Jokinen osaa olla tekemättä tasotusmaalia kun se tilaisuus sille tarjoutuu. Aloin kelaa, ett se mokas ratkasurankkarin Venäjää vastaan vuosi sitten Itävallan MM- kisoissa, Torinon olympiakisoissa se kätteli viimehetken tasotusyrityksen hurreja vastaan ja nyt suti ohi kiekosta avopaikasta viime hetkillä tasotuspaikassa. Muavikäsi!! Sit se tajus varmaan ittekki ,ett kun ei kulje niin ei kulje ja alko pökönä hakkaan käsiään tuusan nuuskaks Kaberlen kypärään. Kyllä huomas, ettei the great pumbkinghead oo ottanu ns. erää änärissä kun tollasen junnumokan tekee. Eniten minuutteja/ peli koko kaudella änärissä pelannu Kaberle the babyface selvis kädenrikkoja heijareista kuin koira veräjästä. Perkele ku ketutti, taas kerran.
Refereemeetinkissä nähtiin sitten tutut naamat ja tarinaa riitti mukavien heppujen kesken. Suomen edustajistoon oli liittynyt myös Salibandyliiton kilpailupäällikkö Ari Vehniäinen, joka toimi Juryn jäsenenä täällä Malmön päässä. Ari eli näin kavereiden kesken ”Vehnis” on mukava seppä ja siitä me on aina niinku digattu.
Vehnis ja makkara. Molemmat selvinpäin. Vaikkei kyllä uskois. Makkarasta.
Kansainvälisen Salibandyliiton Pääsihteeri John Lilljelund. Iso herra. Kaikin pualin. Hyvä tyyppi. Otti yleisönsä ja tilan. Ideapankkiiri.
Ruattin jäsen RC:ssä Thomas Thim. Nasta heppu, jolla sanat, joissa on R, välillä vaikeita.
Onneks kuiteski Loordi harjas Euroviisut ja saatiin jotain tiikerisalvaa suoranaiseen häpeä-vtutus-joo taas kerran satsiin. Sit niitä onnitteluviestejä sateli tänne Skåneen pitkin yötä, ihan niinku se ois jotenkin meidän syytä/ ansiota. Mr. Lordi on kuitenkin meikäläisen pikkuserkku, eli sukulaismiäs, mut en oo siitä mitään älämölöö pitäny enkä pidä jatkossakaan. En. Saatana! Klo 3 yöllä piti pistää hirvee kapula kiinni kun se piippas 10 minuutin välein sieltä tuolta ja varsinkin tykkimies Tuomelta ihme agressioita. Se tykkää hevirokista! Tänään kuuntelimme Irwin Goodmania.
Taas se kauan odotettu hetki koitti ja ylpeänä itsestämme lähdettiin toisiin yhteisiin miesten MM- kisoihin kohti lajin synty- ja valtamaata Ruotsia. Tällä kertaa saatiin lähteä ihan ainoana parina Suomesta ja sekin lisäsi ehkä hiukan painetasoa, mutta lisäsi myös tietoa siitä, että oltiin jälleen tehty oikeita asioita oikeina hetkinä kentällä ja sen ulkopuolella.
Kuski Kevin ja lentokenttäkyltti. KV- pualella ollaan niin kansainvälisiä.
Melkosen saletisti meidän kanssa kisoihin olisi lähtenyt myös Alakaren Miksa ja Koskelan J-P -> onhan nää äijät ihan oikeesti maailman eliittiä ja siitä kertoo myös edelliskisoissa vihelletty MM- finaali. JP:llä oli vaan käyny Toffot eli äijällä oli makee pissa palanu pohjaan niinku vääränä ajankohtana ja parasta ennen päivä sattui uhkaavan lähelle kisoja. No.. nää ajotuksethan on tietenki jokasen oma asia ja kaikkea hyvää JP:lle ja hänen vaimolleen, mutta Miksa oli ja on lievästi sanottuna hiukan ärtynyt pitkä-aikaisen partnerinsa herkkyydestä tietyissä tilanteissa. Ois kuulemma Miksan mukaan saanu pannari alkaan nouseen vaikka ihan pari viikkoa myöhemmin..
Mr. Referee Committee. Pohojanmaalta. Puukkojen mailta. Puvussa ei havaittu Kennel Shopin mainosta.
Suomesta kisoihin oli tullut valituksi siis me, Koskelan Klaus, joka toimii kansainvälisen erotuomarivaliokunnan varapuheenjohtajana ja todellisuudessa ihan oikeena puheenjohtajana sekä tietenki Pietarsaaren lahja Suomen salibandylle eli Ronny Brännbacka.
Ronny ”vaari” Brännbacka. Vilttiä klapeille kun tuli vilu. Hauska ja aito pohojanmaalainen. Kovakuntoinen.
1: meeting. Mä, Ruattin kehonrakentajat, Tanskan veijarit, Tshekin veljekset. Hauskoja tyyppejä. Takana Vehniäinen. Toffo nopalla.
Hienolta se vaikutti ja joiltain osilta jopa ehkä hiukan Prahamaiselta. Jossain kohtaa tultiin hotelliin ja tarkotuksena oli väijyä Suomen lätkämatsia Tshekkiä vastaan. Järkytys oli suuri kun tajuttiin, ettei Ruotsin tavallisilta kanavilta ei jumankauta tuu Suomen peliä vaan se näytetään joltain helkutin maksullisilta hässäköiltä. No Tofferiina ehti sitten tietenki kurkkia hotellin maksullisetkin kanavat matsin toivossa mutta kun ei näy niin ei näy. Peliä siis. Jotain ihmeellisiä karaokebaareja siä kyllä näky mikkeineen. En oo kyllä ikinä sellasissa mestoissa hoilannu. Enkä hoilaa.
Reilu erä kuunneltiin sujuvalla ruattinkiälellä matsia radiosta(ajattele: kuunnella Suomen peliä ruotsissa ruattin kiälellä) ja sit sai riittää. Painuttiin alakerran resepsuuniin ja kysyttiin missä sen matsin voi oikeen nähdä? Hyvillä neuvoilla ehdittiin näkeen surullinen 3. erä.
Koko salibandyliiton väkikin oli paikalla. Kauppisen Ripalle oli ostettu jopa oma parkkihalli.
On se saatana kumma. Aina se suuri kurpitsapää eli Olli Jokinen osaa olla tekemättä tasotusmaalia kun se tilaisuus sille tarjoutuu. Aloin kelaa, ett se mokas ratkasurankkarin Venäjää vastaan vuosi sitten Itävallan MM- kisoissa, Torinon olympiakisoissa se kätteli viimehetken tasotusyrityksen hurreja vastaan ja nyt suti ohi kiekosta avopaikasta viime hetkillä tasotuspaikassa. Muavikäsi!! Sit se tajus varmaan ittekki ,ett kun ei kulje niin ei kulje ja alko pökönä hakkaan käsiään tuusan nuuskaks Kaberlen kypärään. Kyllä huomas, ettei the great pumbkinghead oo ottanu ns. erää änärissä kun tollasen junnumokan tekee. Eniten minuutteja/ peli koko kaudella änärissä pelannu Kaberle the babyface selvis kädenrikkoja heijareista kuin koira veräjästä. Perkele ku ketutti, taas kerran.
Refereemeetinkissä nähtiin sitten tutut naamat ja tarinaa riitti mukavien heppujen kesken. Suomen edustajistoon oli liittynyt myös Salibandyliiton kilpailupäällikkö Ari Vehniäinen, joka toimi Juryn jäsenenä täällä Malmön päässä. Ari eli näin kavereiden kesken ”Vehnis” on mukava seppä ja siitä me on aina niinku digattu.
Vehnis ja makkara. Molemmat selvinpäin. Vaikkei kyllä uskois. Makkarasta.
Kansainvälisen Salibandyliiton Pääsihteeri John Lilljelund. Iso herra. Kaikin pualin. Hyvä tyyppi. Otti yleisönsä ja tilan. Ideapankkiiri.
Ruattin jäsen RC:ssä Thomas Thim. Nasta heppu, jolla sanat, joissa on R, välillä vaikeita.
Onneks kuiteski Loordi harjas Euroviisut ja saatiin jotain tiikerisalvaa suoranaiseen häpeä-vtutus-joo taas kerran satsiin. Sit niitä onnitteluviestejä sateli tänne Skåneen pitkin yötä, ihan niinku se ois jotenkin meidän syytä/ ansiota. Mr. Lordi on kuitenkin meikäläisen pikkuserkku, eli sukulaismiäs, mut en oo siitä mitään älämölöö pitäny enkä pidä jatkossakaan. En. Saatana! Klo 3 yöllä piti pistää hirvee kapula kiinni kun se piippas 10 minuutin välein sieltä tuolta ja varsinkin tykkimies Tuomelta ihme agressioita. Se tykkää hevirokista! Tänään kuuntelimme Irwin Goodmania.
SUNNUNTAI 21.5.2006
Tälle päivälle meille oli pukannu ennakkoon ihan mielenkiintosen väännön, jossa yhteen otti Norja ja Sveitsi. Koska Helsingborgiin on n. tunnin matka niin päätettiin lähtee hyvissä ajoin paikalle, ett ehritään kurkkia kaikki paikat ajan kanssa. Matka sinne menikin vajaassa kolmessa vartissa kun kuskiks oli ilmestynyt paikallinen Marcus Grönholm. 90 km/h rajotusalueella seppä tykitti sellasta tasasta 140-150 km/h ja puhu välillä kahteen kapulaan yhtä aikaa.
Vilkkusilmä. Todellinen lumooja. Stefani. Tuleva kv- tuamari tai rallikuski. Hyvä jätkä.
Kuulemma nykyset ja entiset tyttöystävät on vähän niinku tarinatuulella. Varsinainen vilkkusilmä. Kaveri oli vetäny kuulemma jo muutaman Ruotsin Elitserienmatsinkin salibandyssa, eli mahdollisesti tuleva KV- tuomari anto meille kyytiä, joka vähän kylmäs ihan hilkkerssonneista. On muuten kumma juttu, ett aina kun ollaan jonkun kyydissä näillä reissuilla maailman turuilla, niin kaikki ajaa kuin mielipuolet. Yrittääköhän ne näyttää, että kyllä se mylly kulkee muuallakin kuin vain Suomessa ja Suomalaisilla?!?
Tarkkana ollaa pittää. Ollaan siellä missä pitääkin. Lähellä. Kohta joku painaa karot sisään ja pikkujuhlat voi alkaa.
NOR- SUI matsista kehkeytyikin loistava matsi. Kaikki tietenkin ajatteli ennakkoon, ett kyllä käkikellomaan pojat matsin harjaa näytös tyyliin, mut toisin kävi. Alun Sveitsin hallinnan jälkeen norskit pääsi matsiin mukaan ja haasto ennakkosuosikit vahvalla fyysisellä mutta rehdillä pelillä ja kehitystä oli tapahtunut niin taktisella kuin henkilökohtaisella taitotaso puolella. Norjalla oli muutama jo edellisistä kisoista tuttu pelaaja kehittynyt isoin moonwalkein eteenpäin(ei oo muuten kauheen helppoo nykiä muuneja etiäpäin ;)
No niin. mennääs sinne vähän kauemmas juhliin. Ei saa enää heittää vettä kiukaalle. Molaria potuttaa muutenkin.
2. erän alussa sattu sitten aikas kumma juttu. Peli oli käynnissä ja alko kuuluun sellanen ihmeellinen piippaus ja jotain ihmeen tarinaa Skånenhurrilla. Luulin että siä on nyt matsin Dj unohtanu mikin päälle tai sitten alko tuleen vähän ihmeellistä ja suht ärsyttävää tykitystä pöntöistä. Kohta toimitsijat sitten viitto jotta voisko arvon herrat pistää matsin niinku poikki. Sitten alko tuleen järkevä savu hallin sisääntuloaukosta. No siähän oli palanu käämi savukoneesta ja se aiheutti sit hälytyksen. Juryn jäsen Filip Suman Tshekistä kuitenkin hoiti homman tyylikkäästi ja sovittiin muutaman minuutin tauosta vaikka joku pökö hurri oli jo ajamassa kaikki ulos hallista. Paloäijät lompsi muutaman minsan päästä tarkistaan tilanteen ja kanto Lordin savupöntön hankeen käryään. Vartin tauko teki hyvää turskaukoille ja ne paino heti tauon jälkeen ihanan byrsän. Kohta koitti TAAS hetki kun Rankkari- Riihimäki oli ilmi liekeissä. Pikkanen mailan nosto selkeessä maalintekopaikassa ja äksä ilmesty kuin tyhjästä taas puhelimen päälle!
Toffon bravuuriks onkin muodostunut viime aikoina noi rankkarit. Kevään ratkaisevassa SM- finaalissa Tofu paino ihanan ellei jopa märän päiväunen todellisuuteen. Ratkaisevassa finaalissa jatkoajalla rankkari ja ihanan selkeesti annettu ja syystä! Mullakin lirahti ihan pikkumukava punttiin siitä myätäylpeydestä ja rehellisen tuomarin uskaliaasta teosta johon ei oikeesti ois ollu kovin monesta kollegasta, ei todellakaan, niin se vaan on. Onon.
Siinä se seisoo. Risti on pään päällä. Jämäkästi. Satavarmana. Ei mitään epäselvää.
Tarsani Lehtonen oli just ollu sankarin viitta päällä tasotettuaan matsin minsa ennen loppua. Nyt siitä tulikin konna. Tällästä tää urheilu on. Aloin muuten aatteleen tota rankkaria jälkikäteen uudesta näkövinkkelistä. J-P Lehtonen on Salibandyliiton markkinointipäällikkö ja Tsei- Pii pelimiehenä halus vähän ramatiikkaa välillä vähän niin tylsään salibandymaailmaan. Ja tiesihän se että Oilers tulee harjaan sen sarjan kuitenkin itteelleen. Ennemmin tahi myöhemmin. Se vaan koitti kepillä Bolströmin keppiä ja uskoi ja toivoi ettei Risti- Riihimäellä kantti kestä antaa siitä muuta kuin jäähyn. Voi, voi. Kyllä se kantti on aikoinaan mitattu vähän kovemmissakin paikoissa. Ihanaa..
Täältä on hyvä peesata. Käsi lähes 90`asteen kulmassa.
Takasin MM- kisoihin. Mää on vähän tämmöne. Sori. Norjalaiset porskutti koko ajan niinku pikku myötäsessä ja sveitsin merivoimat a little bit niinku vastasessa. Hommia saatiin paiskoo silleen hualella, mutta kuitenkin koko ajan oltiin kartalla ja homma pysy kivasti näpeissä.
Ja mikä tärkeintä osattiin nauttia tarjotusta tilaisuudesta. Näihin tehtäviin.. vai mitä Ernot seikkailee Raikka von Ehrosbyystelen. Tarvittaessa. Norja oli lopulta lähempänä voittoa ja Sveitsi saa olla onnellinen saatuaan edes pisteen. Eli matsi päätty 6-6 ja pienoinen yllätys oli tapahtunu heti kättelyssä. Meinas lipsahtaa Sveitsiltä välierä paikka niinku tumpusta just ekaan matsiin..
Pelin jälkeen tapahtu taas se juttu mistä oon ennenki niin paljon kertonu. Molemmat joukkueet tulee jonossa kätteleen ottelun erotuomarit huoltojoukkoja myäten ja se on sitä palloilukulttuuria jos mikä, jota ei kauheesti Suomesta löydy. Ei ainakaan hetkeen. Ei ehkä ikinä. Valitettavasti.
Onnelliset, hikiset ja tyytyväiset Tampereen SalibandyErotuomarikerhon miähet. Suuta vaan hevosenkengälle. Nii-i, mitäs läksit, oma vika.
Jotenkin ei ihan heti tuu miäleen, ett joku nikonoordlundi tai samituulola tulis yht`äkkiä jonkun pelin jälkeen sanoon meille, ett -hei hyvin muuten ukot veditte tänään-! Joo ja sitten se jatkais viä, ett sori muuten niistä ”muutamasta” kerrasta kun oon ihan turhaan kiukutellu ja munannu itteni, mä oon kait sitten ollu vähän höpsö! Hui..kylmänväreet se aikaan saa, ahaa, ahaa..
NOR- SUI matsin meille tarkkaili Ronny- boy ja se oli selkeesti tyytyväinen näkemäänsä. Alko jopa samanlailla herkistyyn kun Klasu Sveitsin kisojen aikaisten sääntökokeiden jälkeen ja kerto olevansa myös ylpeä meistä. Mä jouduin kuivaan silmäkulmaa ja Toffeli lähti vessaan kuivaan etumusta. Kehuja tuli myös muualta ja ainahan se on kivempaa kuulla onnistuneensa kuin että aika lähentäjille se nyt meni. Mutta eipä nyt aleta leijailee. Se oli vasta eka koitos.. vai keitos. Tänään kuuntelimme Eppu Normaalia.
Tälle päivälle meille oli pukannu ennakkoon ihan mielenkiintosen väännön, jossa yhteen otti Norja ja Sveitsi. Koska Helsingborgiin on n. tunnin matka niin päätettiin lähtee hyvissä ajoin paikalle, ett ehritään kurkkia kaikki paikat ajan kanssa. Matka sinne menikin vajaassa kolmessa vartissa kun kuskiks oli ilmestynyt paikallinen Marcus Grönholm. 90 km/h rajotusalueella seppä tykitti sellasta tasasta 140-150 km/h ja puhu välillä kahteen kapulaan yhtä aikaa.
Vilkkusilmä. Todellinen lumooja. Stefani. Tuleva kv- tuamari tai rallikuski. Hyvä jätkä.
Kuulemma nykyset ja entiset tyttöystävät on vähän niinku tarinatuulella. Varsinainen vilkkusilmä. Kaveri oli vetäny kuulemma jo muutaman Ruotsin Elitserienmatsinkin salibandyssa, eli mahdollisesti tuleva KV- tuomari anto meille kyytiä, joka vähän kylmäs ihan hilkkerssonneista. On muuten kumma juttu, ett aina kun ollaan jonkun kyydissä näillä reissuilla maailman turuilla, niin kaikki ajaa kuin mielipuolet. Yrittääköhän ne näyttää, että kyllä se mylly kulkee muuallakin kuin vain Suomessa ja Suomalaisilla?!?
Tarkkana ollaa pittää. Ollaan siellä missä pitääkin. Lähellä. Kohta joku painaa karot sisään ja pikkujuhlat voi alkaa.
NOR- SUI matsista kehkeytyikin loistava matsi. Kaikki tietenkin ajatteli ennakkoon, ett kyllä käkikellomaan pojat matsin harjaa näytös tyyliin, mut toisin kävi. Alun Sveitsin hallinnan jälkeen norskit pääsi matsiin mukaan ja haasto ennakkosuosikit vahvalla fyysisellä mutta rehdillä pelillä ja kehitystä oli tapahtunut niin taktisella kuin henkilökohtaisella taitotaso puolella. Norjalla oli muutama jo edellisistä kisoista tuttu pelaaja kehittynyt isoin moonwalkein eteenpäin(ei oo muuten kauheen helppoo nykiä muuneja etiäpäin ;)
No niin. mennääs sinne vähän kauemmas juhliin. Ei saa enää heittää vettä kiukaalle. Molaria potuttaa muutenkin.
2. erän alussa sattu sitten aikas kumma juttu. Peli oli käynnissä ja alko kuuluun sellanen ihmeellinen piippaus ja jotain ihmeen tarinaa Skånenhurrilla. Luulin että siä on nyt matsin Dj unohtanu mikin päälle tai sitten alko tuleen vähän ihmeellistä ja suht ärsyttävää tykitystä pöntöistä. Kohta toimitsijat sitten viitto jotta voisko arvon herrat pistää matsin niinku poikki. Sitten alko tuleen järkevä savu hallin sisääntuloaukosta. No siähän oli palanu käämi savukoneesta ja se aiheutti sit hälytyksen. Juryn jäsen Filip Suman Tshekistä kuitenkin hoiti homman tyylikkäästi ja sovittiin muutaman minuutin tauosta vaikka joku pökö hurri oli jo ajamassa kaikki ulos hallista. Paloäijät lompsi muutaman minsan päästä tarkistaan tilanteen ja kanto Lordin savupöntön hankeen käryään. Vartin tauko teki hyvää turskaukoille ja ne paino heti tauon jälkeen ihanan byrsän. Kohta koitti TAAS hetki kun Rankkari- Riihimäki oli ilmi liekeissä. Pikkanen mailan nosto selkeessä maalintekopaikassa ja äksä ilmesty kuin tyhjästä taas puhelimen päälle!
Toffon bravuuriks onkin muodostunut viime aikoina noi rankkarit. Kevään ratkaisevassa SM- finaalissa Tofu paino ihanan ellei jopa märän päiväunen todellisuuteen. Ratkaisevassa finaalissa jatkoajalla rankkari ja ihanan selkeesti annettu ja syystä! Mullakin lirahti ihan pikkumukava punttiin siitä myätäylpeydestä ja rehellisen tuomarin uskaliaasta teosta johon ei oikeesti ois ollu kovin monesta kollegasta, ei todellakaan, niin se vaan on. Onon.
Siinä se seisoo. Risti on pään päällä. Jämäkästi. Satavarmana. Ei mitään epäselvää.
Tarsani Lehtonen oli just ollu sankarin viitta päällä tasotettuaan matsin minsa ennen loppua. Nyt siitä tulikin konna. Tällästä tää urheilu on. Aloin muuten aatteleen tota rankkaria jälkikäteen uudesta näkövinkkelistä. J-P Lehtonen on Salibandyliiton markkinointipäällikkö ja Tsei- Pii pelimiehenä halus vähän ramatiikkaa välillä vähän niin tylsään salibandymaailmaan. Ja tiesihän se että Oilers tulee harjaan sen sarjan kuitenkin itteelleen. Ennemmin tahi myöhemmin. Se vaan koitti kepillä Bolströmin keppiä ja uskoi ja toivoi ettei Risti- Riihimäellä kantti kestä antaa siitä muuta kuin jäähyn. Voi, voi. Kyllä se kantti on aikoinaan mitattu vähän kovemmissakin paikoissa. Ihanaa..
Täältä on hyvä peesata. Käsi lähes 90`asteen kulmassa.
Takasin MM- kisoihin. Mää on vähän tämmöne. Sori. Norjalaiset porskutti koko ajan niinku pikku myötäsessä ja sveitsin merivoimat a little bit niinku vastasessa. Hommia saatiin paiskoo silleen hualella, mutta kuitenkin koko ajan oltiin kartalla ja homma pysy kivasti näpeissä.
Ja mikä tärkeintä osattiin nauttia tarjotusta tilaisuudesta. Näihin tehtäviin.. vai mitä Ernot seikkailee Raikka von Ehrosbyystelen. Tarvittaessa. Norja oli lopulta lähempänä voittoa ja Sveitsi saa olla onnellinen saatuaan edes pisteen. Eli matsi päätty 6-6 ja pienoinen yllätys oli tapahtunu heti kättelyssä. Meinas lipsahtaa Sveitsiltä välierä paikka niinku tumpusta just ekaan matsiin..
Pelin jälkeen tapahtu taas se juttu mistä oon ennenki niin paljon kertonu. Molemmat joukkueet tulee jonossa kätteleen ottelun erotuomarit huoltojoukkoja myäten ja se on sitä palloilukulttuuria jos mikä, jota ei kauheesti Suomesta löydy. Ei ainakaan hetkeen. Ei ehkä ikinä. Valitettavasti.
Onnelliset, hikiset ja tyytyväiset Tampereen SalibandyErotuomarikerhon miähet. Suuta vaan hevosenkengälle. Nii-i, mitäs läksit, oma vika.
Jotenkin ei ihan heti tuu miäleen, ett joku nikonoordlundi tai samituulola tulis yht`äkkiä jonkun pelin jälkeen sanoon meille, ett -hei hyvin muuten ukot veditte tänään-! Joo ja sitten se jatkais viä, ett sori muuten niistä ”muutamasta” kerrasta kun oon ihan turhaan kiukutellu ja munannu itteni, mä oon kait sitten ollu vähän höpsö! Hui..kylmänväreet se aikaan saa, ahaa, ahaa..
NOR- SUI matsin meille tarkkaili Ronny- boy ja se oli selkeesti tyytyväinen näkemäänsä. Alko jopa samanlailla herkistyyn kun Klasu Sveitsin kisojen aikaisten sääntökokeiden jälkeen ja kerto olevansa myös ylpeä meistä. Mä jouduin kuivaan silmäkulmaa ja Toffeli lähti vessaan kuivaan etumusta. Kehuja tuli myös muualta ja ainahan se on kivempaa kuulla onnistuneensa kuin että aika lähentäjille se nyt meni. Mutta eipä nyt aleta leijailee. Se oli vasta eka koitos.. vai keitos. Tänään kuuntelimme Eppu Normaalia.
MAANANTAI 22.5.2006
Toistaiseksi nää meidän autokuskit on muuten ollu kaikki paikallisia liittotuomareita ja monet niistä on käyny viheltään Espoossa jotain junnuturnausta useana vuonna.
On kuulemma tehty tarkempaa tuttavuutta jopa joidenkin ei mies- eikä poikajoukkueiden pelaajien kanssa. Ei mikään ihme. Merkillisiä veijareita.
Ja mikä on ollu merkillepantavan mukavaa niin niillä kaikilla on ollu joku muukin kytkös Suomeen ja suomalaisuuteen. Yhden äiti on suomalainen, kahden sepän pyykit pesee suomalainen tyttöystävä ja tää yks on muuten vaan heja finländare tyyppi. Juuri tää viimenen ja tähän mennessä hulluiten volvoo käskyttänyt hemmo tuntee kuulemma mukavia tyyppejä. Barcelonan tuore Mestareiden liigavoittaja Henke Larsson on vanhoja koulukavereita lapsuusajoilta ja kiekkoilijaveljekset Jörgen ja Kim Jönssön on saman paikkakunnan kavereita, joidenka kanssa on heitetty jälkahyvärisiä vähän lajissa kuin lajissa.
Käskettiin kertoo lämpimät terveiset kaikille ja Jörgenille suositeltiin böökin värjäystä brunetiks-> sopis jotenkin paremmin sille. Henke Larsson on tulossa pelaan Helsingborgin joukkueeseen potkupalloo koht`pualeen ja jokunen matsi on siten sold out. Henkemania valtaa Skånen..
Tehtiin tälle vilkkusilmälle pikku jekku. Ekan matsin jälkeen sen auto odotti hallin edessä hänen itsensä palatessa takasin sisään halliin hakeen jotain matskua. Katoin autoon sisälle ja avaimet oli ratissa. Älynväläys ja nopeesti myin idean Tofulle joka hyppäs rattiin ja karautti autolla nurkan taakse jemiin. Kohta kuski tulee ulos ja alkaa hyperventiloimaan. Missä mun auto on, se saa sanotuks ja aloin jo kaivaan astmapiippua hollille. Ei me oo mitään autoo nähty sanottiin Ronnyn kanssa ja se veti melko kalpeeks. Sitten joku ovenaukojapoika suolas meidät ja jouduttiin tekeen kepponen julki. Hullut suomalaiset! se huusi ja meillä oli hauskaa. Aika moni on kyselly siltä sen jälkeen, ett onko Volvo tallessa..
Tämän päivän peli on jälleen A- sarjan matsi ja siinä yhteen otti Saksa ja Tanska. Kun koppimusana soi Kaija Koo ja tinakenkätyttö ei valmistautuminen voi ainakaan olla huonoo noin fiilisten pohjalta. Kunnon lämmöt ja venyttelyt alla ja eiku kuunteleen kansallishymnit. Taas ne veti tunteella ja kovaa. Kielestä lähti ainakin yks pikkupala kitusiin kun Saksan kapu paino juu ihan nuotilleen sen loppuvenytyksen..
Taas on joku lährössä jäähyboxiin. ja syystä. Ei näitä arvalla laiteta eikä heitetä. Sinne vaan kaheks minsaks oppiin tapoja. Eikä syljeksitä sitten.
Tää matsi oli ihan peruskauraa meille ja jotain ois voitu tehdä erilaillakin. Lähinnä keskustelua herätti matsin jälkeen Sveitsiläisen tarkkailijamuurarin nimeltä Lucas Gyger kanssa raja missä mennään puheilla, nuhteluilla ja ripittämisillä ja missä kohtaa pistetään lukeen tiilenpäitä. Kerran tai kaks ois voitu laittaa Tanskan kapteeni boxiin ja se myönnettiin miehen lailla. Sen kerran kun se sinne jäähylle sitten laitettiin niin se jumankauta pelin ollessa poikki räkäsee kentälle silleen puali hualimattomasti ja luulee ettei näillä silmillä muka sitä nää. Ihanahan siitä ois ollu painaa 2+10 minuuttia, mutta aattelin hoitaa homman tavalla toisella. Hipsin sen naamarin eteen ja kohtuu äänekkäästi kysyin, että mitä hittoa se luulee tekevänsä? Se veti pyhäkoulu/tedisalutski- ilmeen päälle ja ihmetteli mitäs tamsesterin ukolla on nyt niinku miälessä. Sanoin sille sen kyllä tietävän hyvin mistä nyt puhutaan ja kerroin maajoukkuekapteenin vastuun kantavan hiukan pitemmälle kuin räkimisen kentälle. Hartiat lysähti kasaan, taulu sai pika-annoksen solariumia ja kuului sellanen tuhaus jonka tulkitsin nolostumiseksi tai jopa häpeämiseksi. Luulen että oli viimenen kerta kun kapu limppii kentälle. Tosin vain luulen, en siis tiedä, mutta luulempa vaan.
Kyyti takasin hotellille meni keskinopeudella 110-120 km/h ja tuntu jostain syystä kestävän vähän pitempään. Kuskina oli nyt taas yhden sortin hymypoika ja just tän äiti oli suomalainen. Mukavia tarinoita heitettiin ja sen piti aluks heti sanoo ihan niinku varmistukseks, ett se tosiaan ymmärtää jonkun verran suomee ettei viedä sitä alta lipan. No hei, ei tosiaankaan ei. Sit se kaivo jostain cd- limpun jossa oli kuulemma suomalaista musaa. Eikun levy pyäriin ja kuunteleen. No siältähän alko tuleen Solistiyhtye Suomen ihana kipale nimeltä Mahtava peräsin ja pulleat purjeet!! Me vedettiin Tofu-Icen kanssa mukana täysin kannuin ja kaveri kaivo silmäpyyhettä kikatuksen keskeltä kuivatakseen ikkunaansa erittynyttä kyynelkanavanestettä. Sittenhän meidän piti alkaa kääntää sille, ett mistä siinä sitten niinku laulettiin. Kerrottiin laulun kertovan kaipuusta muhkeisiin räystäspakaroihin ja d- kupin maidiamberssoneihin. Sillä oli hauskaa. Meillä oli hauskaa.
Kansainvälistä glamouria. Ja touksujen harmonia on kukkeimmillaan. Tänne ei viittis kutsua ihan ketä tahansa. Niin on nastat aromit että…
Kamat hotelliin kuivuun ja pualisuomalainen lupas antaa meille kyydin läheiseen kylpylään, johon oltiin päätetty mennä vähän niinku rentoutuun ja leputtaan väsyneitä klapeja. Mukavan kylpylän tunnelmassa olikin kiva lillua kaiken näkösissä porehässäköissä.
Matkalla kylpylästä takaisin hotelliin Tofun oli pakko testata ihan varuiks, ettei tipuissa oo flunssaa. Näytteet todettiin puhtaiksi. Onneks.
Isolla altaalla alko pian meidän saapumisen jälkeen vesijumppa johon kiiruhdimme innolla mukaan. Ihmettelimme hiukan sellasista pälyilevistä katseista johtuvaa kummaksuntaa, joka johti luultavammin siitä, että jumppareiden keski-ikä oli jotain kuudenkympin ja kualeman välistä. Hyvin me vedettiin. Kauheen vaikeeta muuten noi haaraperushypyt vedessä. Sit löydettiin peränurkasta sellanen asiallinen vesiliukumäki jossa oli oikeen hei ajanotto ja kaikki. Ihan vähäsen kilpailuviätin omaavina oli sitten pakko ottaa skapaa kumpi tykittää nopeemman ajan. Mää menin aina tyhmänä ekana ja ihmettelin miks Toffo painaa yli sekunnin nopeempia rännejä kun meitsi. Kaikkeni tein mutta ero pysy siinä yhressä sekassa molempien parantaessa aikoja tasasesti. Sitten se perkule kysy, ett haluatko kuulla mun salaisuuden?!? No joo kerro. Se otti sellasen hillittömän juoksuvauhdin joka kerta ja hyppäs niinku ilmassa siihen kouruun. Ja nosti kuulemma persauksen irti kourusta. Aha. Mä yritin samaa ja ero kaventu muttei tarpeeks. Sitten keksin todellisen syyn ja luavutin mittelön. Sehän sai tohon losoleipäänsä ja kourun mukana kulkevaan veteen viritettyä sellasen samanlaisen uran kun auton kesäkiakoissa on ja vesi ikään kuin pakeni pelosta tehden tefloniluiston sen hanurin alle. Joo. Epäreilua. Petkuhuiputusta. Ainoastaan Saaren Oskari ois voinu pärjätä Rankkarispesialistille tässä mittelössä.
Illan meetingissä, jotka muuten alko aina mukavaan aikaan, eli n. klo 23.30- 24.00 Suomen aikaa Kansainvälisen Salibandyliiton pääsihteeri John ”BI” Lilljelund huomas mun ja Tofun lanseeraaman tuotemerkin 2+10 ja alko piänellä avustuksella vonkaan ittelleenkin jotain. Kerrottiin sen olevan tervetullut huoneeseen 617 heti meetinkin jälkeen ja aistimaan viimesen päälle hyvän tuoksunen IFF- referee miljöö. Mr. Lilljelundihan meinas laatata ovelta, mutta sai nieleskeltyä mehut takasin päin ja totes olevansa entinen mokke, joka on tottunu moiseen aromien harmoniaan.
Isoin mannekiini mikä on meitin tuotemerkkiä kantanu. Jos tarkkaan katsoo voi Biissä nähdä aavistuksen Mikko Kivistäkin. Hieno miäs. Siis John.
Siinä se myähäisilta viärähtikin jo pikkutunneille ja tarinaa riitti. Käytiin läpi vanhoja juttuja mitä on vastaan tullu ja missä on niin sanotusti kohdattu. Toffo se aina jaksaa muistaa muistuttaa Biitä siitä kun se joskus 90- luvun alussa oli tehny melkeen omasta päädystä Biille maalin. Ja mekin joskus Biin kanssa kohdattiin muijien matsissa kun se oli joku koutsi/joukkueenjohtaja josban mimmeillä. Se naputti jotain pitkin peliä kovat kaulassa ja tarpeeks kuunneltuani rääkäsin sille , että nyt puku hiljaa!! Ja se sit oli. Molemmat muistettiin homma yhdenvertaisesti ja hauskaa oli. Siis näin jälkikäteen. Siitä nää onkin kivoja juttuja ja niille on mukava hekotella jälkikäteen jos vaan huumori rittää. Ja meillä riitti.
Kyseltiin Biiltä sen nykysestä hommasta ja se kerto auliisti tarinoita. Aika moni juttu selkis myös meille paremmin ja hyviä visioita sillä oli taka- ja etutaskussa. Mielenkiintosta hommaa tuntuu olevan ja hyvällä kielipäällä pärjää noissa hommissa varsin mainiosti. Bi on siis kielimiehiä. Aamuntunteina kieli tosin oli välillä hiukka paksu tahi vähän solmussa ;) Mielenkiintosia paljastuksiakin kuultiin, MUTTA kun sovittiin muutamasta jutusta, jotka ei huaneen 617 ulkopualelle leviä niin ei niistä sen enempää. Tampereen miäs pitää sanansa. Ja avaimet aurinkoon. Ehkä vähän haukuttiin pelaajia ja valmentajia. Kerrankin niin päin. Ja Biillä oli hubaa. Tänään kuuntelimme Paula Koivuniemeä. Ja John Lilljelundia.
Toistaiseksi nää meidän autokuskit on muuten ollu kaikki paikallisia liittotuomareita ja monet niistä on käyny viheltään Espoossa jotain junnuturnausta useana vuonna.
On kuulemma tehty tarkempaa tuttavuutta jopa joidenkin ei mies- eikä poikajoukkueiden pelaajien kanssa. Ei mikään ihme. Merkillisiä veijareita.
Ja mikä on ollu merkillepantavan mukavaa niin niillä kaikilla on ollu joku muukin kytkös Suomeen ja suomalaisuuteen. Yhden äiti on suomalainen, kahden sepän pyykit pesee suomalainen tyttöystävä ja tää yks on muuten vaan heja finländare tyyppi. Juuri tää viimenen ja tähän mennessä hulluiten volvoo käskyttänyt hemmo tuntee kuulemma mukavia tyyppejä. Barcelonan tuore Mestareiden liigavoittaja Henke Larsson on vanhoja koulukavereita lapsuusajoilta ja kiekkoilijaveljekset Jörgen ja Kim Jönssön on saman paikkakunnan kavereita, joidenka kanssa on heitetty jälkahyvärisiä vähän lajissa kuin lajissa.
Käskettiin kertoo lämpimät terveiset kaikille ja Jörgenille suositeltiin böökin värjäystä brunetiks-> sopis jotenkin paremmin sille. Henke Larsson on tulossa pelaan Helsingborgin joukkueeseen potkupalloo koht`pualeen ja jokunen matsi on siten sold out. Henkemania valtaa Skånen..
Tehtiin tälle vilkkusilmälle pikku jekku. Ekan matsin jälkeen sen auto odotti hallin edessä hänen itsensä palatessa takasin sisään halliin hakeen jotain matskua. Katoin autoon sisälle ja avaimet oli ratissa. Älynväläys ja nopeesti myin idean Tofulle joka hyppäs rattiin ja karautti autolla nurkan taakse jemiin. Kohta kuski tulee ulos ja alkaa hyperventiloimaan. Missä mun auto on, se saa sanotuks ja aloin jo kaivaan astmapiippua hollille. Ei me oo mitään autoo nähty sanottiin Ronnyn kanssa ja se veti melko kalpeeks. Sitten joku ovenaukojapoika suolas meidät ja jouduttiin tekeen kepponen julki. Hullut suomalaiset! se huusi ja meillä oli hauskaa. Aika moni on kyselly siltä sen jälkeen, ett onko Volvo tallessa..
Tämän päivän peli on jälleen A- sarjan matsi ja siinä yhteen otti Saksa ja Tanska. Kun koppimusana soi Kaija Koo ja tinakenkätyttö ei valmistautuminen voi ainakaan olla huonoo noin fiilisten pohjalta. Kunnon lämmöt ja venyttelyt alla ja eiku kuunteleen kansallishymnit. Taas ne veti tunteella ja kovaa. Kielestä lähti ainakin yks pikkupala kitusiin kun Saksan kapu paino juu ihan nuotilleen sen loppuvenytyksen..
Taas on joku lährössä jäähyboxiin. ja syystä. Ei näitä arvalla laiteta eikä heitetä. Sinne vaan kaheks minsaks oppiin tapoja. Eikä syljeksitä sitten.
Tää matsi oli ihan peruskauraa meille ja jotain ois voitu tehdä erilaillakin. Lähinnä keskustelua herätti matsin jälkeen Sveitsiläisen tarkkailijamuurarin nimeltä Lucas Gyger kanssa raja missä mennään puheilla, nuhteluilla ja ripittämisillä ja missä kohtaa pistetään lukeen tiilenpäitä. Kerran tai kaks ois voitu laittaa Tanskan kapteeni boxiin ja se myönnettiin miehen lailla. Sen kerran kun se sinne jäähylle sitten laitettiin niin se jumankauta pelin ollessa poikki räkäsee kentälle silleen puali hualimattomasti ja luulee ettei näillä silmillä muka sitä nää. Ihanahan siitä ois ollu painaa 2+10 minuuttia, mutta aattelin hoitaa homman tavalla toisella. Hipsin sen naamarin eteen ja kohtuu äänekkäästi kysyin, että mitä hittoa se luulee tekevänsä? Se veti pyhäkoulu/tedisalutski- ilmeen päälle ja ihmetteli mitäs tamsesterin ukolla on nyt niinku miälessä. Sanoin sille sen kyllä tietävän hyvin mistä nyt puhutaan ja kerroin maajoukkuekapteenin vastuun kantavan hiukan pitemmälle kuin räkimisen kentälle. Hartiat lysähti kasaan, taulu sai pika-annoksen solariumia ja kuului sellanen tuhaus jonka tulkitsin nolostumiseksi tai jopa häpeämiseksi. Luulen että oli viimenen kerta kun kapu limppii kentälle. Tosin vain luulen, en siis tiedä, mutta luulempa vaan.
Kyyti takasin hotellille meni keskinopeudella 110-120 km/h ja tuntu jostain syystä kestävän vähän pitempään. Kuskina oli nyt taas yhden sortin hymypoika ja just tän äiti oli suomalainen. Mukavia tarinoita heitettiin ja sen piti aluks heti sanoo ihan niinku varmistukseks, ett se tosiaan ymmärtää jonkun verran suomee ettei viedä sitä alta lipan. No hei, ei tosiaankaan ei. Sit se kaivo jostain cd- limpun jossa oli kuulemma suomalaista musaa. Eikun levy pyäriin ja kuunteleen. No siältähän alko tuleen Solistiyhtye Suomen ihana kipale nimeltä Mahtava peräsin ja pulleat purjeet!! Me vedettiin Tofu-Icen kanssa mukana täysin kannuin ja kaveri kaivo silmäpyyhettä kikatuksen keskeltä kuivatakseen ikkunaansa erittynyttä kyynelkanavanestettä. Sittenhän meidän piti alkaa kääntää sille, ett mistä siinä sitten niinku laulettiin. Kerrottiin laulun kertovan kaipuusta muhkeisiin räystäspakaroihin ja d- kupin maidiamberssoneihin. Sillä oli hauskaa. Meillä oli hauskaa.
Kansainvälistä glamouria. Ja touksujen harmonia on kukkeimmillaan. Tänne ei viittis kutsua ihan ketä tahansa. Niin on nastat aromit että…
Kamat hotelliin kuivuun ja pualisuomalainen lupas antaa meille kyydin läheiseen kylpylään, johon oltiin päätetty mennä vähän niinku rentoutuun ja leputtaan väsyneitä klapeja. Mukavan kylpylän tunnelmassa olikin kiva lillua kaiken näkösissä porehässäköissä.
Matkalla kylpylästä takaisin hotelliin Tofun oli pakko testata ihan varuiks, ettei tipuissa oo flunssaa. Näytteet todettiin puhtaiksi. Onneks.
Isolla altaalla alko pian meidän saapumisen jälkeen vesijumppa johon kiiruhdimme innolla mukaan. Ihmettelimme hiukan sellasista pälyilevistä katseista johtuvaa kummaksuntaa, joka johti luultavammin siitä, että jumppareiden keski-ikä oli jotain kuudenkympin ja kualeman välistä. Hyvin me vedettiin. Kauheen vaikeeta muuten noi haaraperushypyt vedessä. Sit löydettiin peränurkasta sellanen asiallinen vesiliukumäki jossa oli oikeen hei ajanotto ja kaikki. Ihan vähäsen kilpailuviätin omaavina oli sitten pakko ottaa skapaa kumpi tykittää nopeemman ajan. Mää menin aina tyhmänä ekana ja ihmettelin miks Toffo painaa yli sekunnin nopeempia rännejä kun meitsi. Kaikkeni tein mutta ero pysy siinä yhressä sekassa molempien parantaessa aikoja tasasesti. Sitten se perkule kysy, ett haluatko kuulla mun salaisuuden?!? No joo kerro. Se otti sellasen hillittömän juoksuvauhdin joka kerta ja hyppäs niinku ilmassa siihen kouruun. Ja nosti kuulemma persauksen irti kourusta. Aha. Mä yritin samaa ja ero kaventu muttei tarpeeks. Sitten keksin todellisen syyn ja luavutin mittelön. Sehän sai tohon losoleipäänsä ja kourun mukana kulkevaan veteen viritettyä sellasen samanlaisen uran kun auton kesäkiakoissa on ja vesi ikään kuin pakeni pelosta tehden tefloniluiston sen hanurin alle. Joo. Epäreilua. Petkuhuiputusta. Ainoastaan Saaren Oskari ois voinu pärjätä Rankkarispesialistille tässä mittelössä.
Illan meetingissä, jotka muuten alko aina mukavaan aikaan, eli n. klo 23.30- 24.00 Suomen aikaa Kansainvälisen Salibandyliiton pääsihteeri John ”BI” Lilljelund huomas mun ja Tofun lanseeraaman tuotemerkin 2+10 ja alko piänellä avustuksella vonkaan ittelleenkin jotain. Kerrottiin sen olevan tervetullut huoneeseen 617 heti meetinkin jälkeen ja aistimaan viimesen päälle hyvän tuoksunen IFF- referee miljöö. Mr. Lilljelundihan meinas laatata ovelta, mutta sai nieleskeltyä mehut takasin päin ja totes olevansa entinen mokke, joka on tottunu moiseen aromien harmoniaan.
Isoin mannekiini mikä on meitin tuotemerkkiä kantanu. Jos tarkkaan katsoo voi Biissä nähdä aavistuksen Mikko Kivistäkin. Hieno miäs. Siis John.
Siinä se myähäisilta viärähtikin jo pikkutunneille ja tarinaa riitti. Käytiin läpi vanhoja juttuja mitä on vastaan tullu ja missä on niin sanotusti kohdattu. Toffo se aina jaksaa muistaa muistuttaa Biitä siitä kun se joskus 90- luvun alussa oli tehny melkeen omasta päädystä Biille maalin. Ja mekin joskus Biin kanssa kohdattiin muijien matsissa kun se oli joku koutsi/joukkueenjohtaja josban mimmeillä. Se naputti jotain pitkin peliä kovat kaulassa ja tarpeeks kuunneltuani rääkäsin sille , että nyt puku hiljaa!! Ja se sit oli. Molemmat muistettiin homma yhdenvertaisesti ja hauskaa oli. Siis näin jälkikäteen. Siitä nää onkin kivoja juttuja ja niille on mukava hekotella jälkikäteen jos vaan huumori rittää. Ja meillä riitti.
Kyseltiin Biiltä sen nykysestä hommasta ja se kerto auliisti tarinoita. Aika moni juttu selkis myös meille paremmin ja hyviä visioita sillä oli taka- ja etutaskussa. Mielenkiintosta hommaa tuntuu olevan ja hyvällä kielipäällä pärjää noissa hommissa varsin mainiosti. Bi on siis kielimiehiä. Aamuntunteina kieli tosin oli välillä hiukka paksu tahi vähän solmussa ;) Mielenkiintosia paljastuksiakin kuultiin, MUTTA kun sovittiin muutamasta jutusta, jotka ei huaneen 617 ulkopualelle leviä niin ei niistä sen enempää. Tampereen miäs pitää sanansa. Ja avaimet aurinkoon. Ehkä vähän haukuttiin pelaajia ja valmentajia. Kerrankin niin päin. Ja Biillä oli hubaa. Tänään kuuntelimme Paula Koivuniemeä. Ja John Lilljelundia.
TIISTAI 23.5.2006
Pikkasen väsytti aamulla. Onneks peli oli vasta ehtoo pualella. Pelit siirty Helsigborgista Malmöön. Oli muuten aika asiallinen halli. Päivän pelinä meillä oli Singapore vs. Australia. Mielenkiintoseks matsin teki se, että Singaporen joukkuetta valmensi meidän kollega edellisvuoden naisten MM- kisoista, eli Dennis Lim. Sitä jännitti kauheesti. Edellisenä päivänä Ruotsin tuomariparilla Polverari/ Bengtsson:lla oli kuulemma ollut jotain vähän reilumpaa keskustelua meitin kollegan kanssa ja se oli käyny vähän niinku kiarroksilla. Kehonrakentaja/ Harley- davitssonni veljekset sai kuitenkin ukon hiljeneen kokoeroonsa vedoten.
Hienot oli areenat. Sveitis on just maalannu ja peli alkaa oleen siinä. Edessä saksalainen jahtaa hankiampiaista.
Edellisiin Sveitsin isoihin kisoihin verrattuna Singaporen pelaajat oli kehittynyt huimasti ja lopulta ne voitti pelin. Aika paukku. Pelin jälkeen näky pelkkää valkosta hammasrivistöä kun ne tuli lyömään kättä. Kättä kävi lyömässä myäs jokìkinen aussipelaaja, vaikka ne hävis. Nähtävästi ei meihin. Niinku Suomessa niin usein käy. Singaporen ukot heitti kärrynpyäriä ja näyttäviä kokovartalokierteitä voittonsa kunniaks. Ja jokasen niiden maalin jälkeen pelipallo hävis niiden matkaan. Taitaa uusia Vanillakuulia olla kohta myytävänä Sentosan saarella asti. Piru että muuten hiostutti. Paita oli ihan märkä. Ja Singaporen ukot oli ihan kuivia. Saispa niiden aineenvaihdunnan. Yöntimot tikkas koko pelin kun vinksahtaneet ja silti ei tullu hiki. Kadehdin. Ja syvästi. Miten ne sen tekee. Ei ees kehtaa kysyä. Ja se on aika paljon multa.
Tarkkailun piti Ruotsin jäsen KV. – erotuomarivaliokunnassa. Herra on nimeltään Thomas Thim. Sillä on jänniä pointteja mitä se pelistä väijyy. Ihan alko miettiin sen juttuja jälkikäteen. Aina ei niin käy. Ei edes joka kerta. Ollaan kuulemma kuin Volvo auto. Luotettava, turvallinen ja kestävä pari. Ja jälleenmyyntiarvo säilyy hyvin. Sitä mää en oikeen tajunnu, eikä Toffo. Voi laittaa peliin kuin peliin ja aina tietää mitä saa. Kiva. Jätte kiva.
Yöllä Toffo pyäri sängyssä kuin ois nukkunu muurahaiskeossa. Raivostuttavaa! Oiskohan pikku iltavirkkuuden kanssa jotain tekemistä sen juomat n. 30 tölkkiä coca-colaa kolmeen päivään, jotka se löysi lähimarketista kuulemma halvalla. Ja mä maksoin puolet siitäkin kauppalaskusta. Enkä juonu kun viis tölkkiä koko keissistä. Plus kaikki mellit ja sipsit mitä se sieltä raahas mukanaan. Sipsin sipsiä en oo nähnyt ja 900g irttareita ne nyki Biin kanssa huiviinsa eilen ehtoolla. Että näin. Tänään kuuntelimme Hectoria.
Todistusaineistoa. Kyllä tolla määrällä colaa jo unikin ehkä vähän häiriintyy. Varmaan ihan hyvän makusta ja janonkin sammuttaa. Mut hei kuitenki..
Pikkasen väsytti aamulla. Onneks peli oli vasta ehtoo pualella. Pelit siirty Helsigborgista Malmöön. Oli muuten aika asiallinen halli. Päivän pelinä meillä oli Singapore vs. Australia. Mielenkiintoseks matsin teki se, että Singaporen joukkuetta valmensi meidän kollega edellisvuoden naisten MM- kisoista, eli Dennis Lim. Sitä jännitti kauheesti. Edellisenä päivänä Ruotsin tuomariparilla Polverari/ Bengtsson:lla oli kuulemma ollut jotain vähän reilumpaa keskustelua meitin kollegan kanssa ja se oli käyny vähän niinku kiarroksilla. Kehonrakentaja/ Harley- davitssonni veljekset sai kuitenkin ukon hiljeneen kokoeroonsa vedoten.
Hienot oli areenat. Sveitis on just maalannu ja peli alkaa oleen siinä. Edessä saksalainen jahtaa hankiampiaista.
Edellisiin Sveitsin isoihin kisoihin verrattuna Singaporen pelaajat oli kehittynyt huimasti ja lopulta ne voitti pelin. Aika paukku. Pelin jälkeen näky pelkkää valkosta hammasrivistöä kun ne tuli lyömään kättä. Kättä kävi lyömässä myäs jokìkinen aussipelaaja, vaikka ne hävis. Nähtävästi ei meihin. Niinku Suomessa niin usein käy. Singaporen ukot heitti kärrynpyäriä ja näyttäviä kokovartalokierteitä voittonsa kunniaks. Ja jokasen niiden maalin jälkeen pelipallo hävis niiden matkaan. Taitaa uusia Vanillakuulia olla kohta myytävänä Sentosan saarella asti. Piru että muuten hiostutti. Paita oli ihan märkä. Ja Singaporen ukot oli ihan kuivia. Saispa niiden aineenvaihdunnan. Yöntimot tikkas koko pelin kun vinksahtaneet ja silti ei tullu hiki. Kadehdin. Ja syvästi. Miten ne sen tekee. Ei ees kehtaa kysyä. Ja se on aika paljon multa.
Tarkkailun piti Ruotsin jäsen KV. – erotuomarivaliokunnassa. Herra on nimeltään Thomas Thim. Sillä on jänniä pointteja mitä se pelistä väijyy. Ihan alko miettiin sen juttuja jälkikäteen. Aina ei niin käy. Ei edes joka kerta. Ollaan kuulemma kuin Volvo auto. Luotettava, turvallinen ja kestävä pari. Ja jälleenmyyntiarvo säilyy hyvin. Sitä mää en oikeen tajunnu, eikä Toffo. Voi laittaa peliin kuin peliin ja aina tietää mitä saa. Kiva. Jätte kiva.
Yöllä Toffo pyäri sängyssä kuin ois nukkunu muurahaiskeossa. Raivostuttavaa! Oiskohan pikku iltavirkkuuden kanssa jotain tekemistä sen juomat n. 30 tölkkiä coca-colaa kolmeen päivään, jotka se löysi lähimarketista kuulemma halvalla. Ja mä maksoin puolet siitäkin kauppalaskusta. Enkä juonu kun viis tölkkiä koko keissistä. Plus kaikki mellit ja sipsit mitä se sieltä raahas mukanaan. Sipsin sipsiä en oo nähnyt ja 900g irttareita ne nyki Biin kanssa huiviinsa eilen ehtoolla. Että näin. Tänään kuuntelimme Hectoria.
Todistusaineistoa. Kyllä tolla määrällä colaa jo unikin ehkä vähän häiriintyy. Varmaan ihan hyvän makusta ja janonkin sammuttaa. Mut hei kuitenki..
KESKIVIIKKO 24.5.2006
Aamulla herättiin ajoissa koska oli päivän eka peli. Toffo otti Dädy Innasen kehittämän välisuihkun, koska oli nähny omien sanojensa mukaan painajaisia. Ja lakanat oli märkänä. Kyllä sillä kiamurtelulla hiki irtookin. Se näytti jotenkin hoikemmaltakin. Raukka oli reenannu yönkin ja muutama uurre jenkkakahvoista oli imeytyny lakanoihin.
Tässä on sitten lopputulos kun cola maittaa. Joka paikassa piti käyrä laskeen kepillinen ja se tuli, voisko sanoo, niinku paineella. Palomiähen vikaa…
Palvelukin on parantunu päivä päivältä meitä tuomareita kohtaan järjestävän organisaation suhteen. Ne ihan kilpailee kuka saa tulla avaan tuomarikopin oven meille. Muutamalle on annettu meidän 2+10 pipa tahi lätsä ja nehän on saavuttanu melokosen suasion. Ja Toffon kokisriippuvuus on myös huomioitu hyvin. Keissi kasvisuutejuomaa oottaa aina ennen peliä meitä kopissa sellasessa isossa jääammeessa. Ja sitä kuluu silleen, ett pari poikaa ja plikkaa saa niistä tölkeistä viä hyvät hillot. Ehkä ne muuten siks just dikkaa meistä. Ja onhan meillä muutenkin aika hauskat kuviot noin niinku muihin tuomareihin verrattuna. Hauskin ainakin mun mielestä on meidän koppihuuto just ennen kentälle menoo. Koska pelaajatkin suorastaan joukkoraivoo ennen kentälle tuloo niin miksei sitten meidänkin vähä pienempi tiimi. Aika silleen hitaasti ne meitä pulunsilmällä töllää kun painetaan ilmoille tsemppihuutona-NAMIKANNU! ! !
Kotimaan namikannu. Harvat sitä nostelee. Ja aika harva pääsee ees näin lähelle..
Pelaajathan saa joka päivä sitä samaa meiltä. Perussuorituksiin pyritään, mutta priimaa vaan pukkaa. Ollaan muistettu myös joukkueita meidän 2+10 pipoilla ennen matsia. Yleensä annetaan alkukättelyissä kapteeneille pipat ja Parviaisen lähettämiä pinssejä. Se laitto niitä vaan niin paljon tuleen jaettavaks, että on oikeen alkanu kylmään kuinka me saadaan ne tuikittua maailmalle. Siinä se muuten taas oli liiton tuki noin niinku materialistisesti. Henkistä tukeehan tulee ihan yhtenä porkkananippuna…Ai niin. Saatiinhan me uudet puvut ja ihan Stockalta.
Uudet puvut Stokalta. No okei. Onhan ne ihan hyvän näköset. Hyvännäkösen äijän päällä tosin…
Ne ois vaan pitäny saada vuonna 2002. Silloin kun KV. tuomari ura alko. No onneks muoti on jo menny vähän etiäpäin niistä ajoista niin ollaan niinku kartalla niissäkin hommissa. Parviainen on muuten ollu viime kuukaudet kauheen kiva mulle. Miksköhän? Se taitaa jännittää mitä mun tarinoihin oikeen tulee kestäkin. Nytkin se laitto Vehniäisen mukana kirjekuaressa niitä pinssejä tuleen ja kuaressa luki että – Juha Sirkka ja hänen henkilökohtainen avustajansa- ! Hauskaa. Vai onko?
On muuten ollu ihan nastaa kun kaput kulkee pitkin halleja meidän 2+10 pipat päässä. On kuulemma järeen hyvä idea. Niin meidänkin miälestä . Jännittää vaan koska nähdään ekat kopiot jonkun päässä.
Ja sit siihen peliin. Australia pelas nytten Hollantia vastaan. Mua harmittaa. Australian joukkueessa ei näy enää Mr. Street nimistä heppua. Onkohan se lopettanu. Tai sitten se on tippunu viimesten joukossa valmistautumisleirin jälkeen. Mulla on sen pelipaita vaihdettuna viime kisojen jälkeen. Hei Mr. Street, jos luet tätä niin kaikkea hyvää sulle ja sun elämääs. Sä olit mukava heppu. Ja sun numeronkin on ottanu joku teidän ihan vilttimiäs.. Millä perusteilla? Mitä kunnioituksen puutetta. Se numero 12 ois pitäny jäädyttää ikuisiksi ajoiksi. Mut on kai se aika vaikeeta kun Australiassa on niin kuumakin. Mä lupaan pitää siitä paidasta hyvää huolta. Ja kannan sitä tunteella ja suurella kunnioituksella. Aina.
Aussit vs. Hollanti. Toffon liike viä ihailtavaa. Siihenhän se tulla tupsahti ja lähenee koko ajan. Nro. 21 Ausseilla Suomalainen Iivonen. Kuka?
Andy Kyrön lempijoukkue oli tänään aika selkeesti parempi ja Andy Kyrön lempituomarit pääsi aika helpolla. Selkäsaunan jälkeen Aussit taas jonossa kätteleen. On ne hienoja miehiä. Ja pirun kovaa ne laulaa sen kansallislaulunsa. Siinä ne voitti Alankomaan pojat 100- 0 ! Aussit on muuten meidän kanssa samassa hotellissa. Taidankin selvittää Mr. Streetin kohtalon. Muuten mä pyärin koko yän ja herään jostain lakanasolmusta aamulla. Hikoileen en kyllä ala yöllä. On tullu tuolla kentällä hikoiltua ihan tarpeeks.
Pari jotain ihme kyselijäpäätä ihmetteli eilisen matsin jälkeen, että onko kentällä kuuma? Tuliko vähän hiki? Selkeesti jotain tuomareita jostain päin maailmaa kun ei nää, että ihan helvetin kuuma on ja vähän tuli hiki joo!
Matsin jälkeen lähdettiin ennalta suunniteltuun reissuun kohti Kööpenhaminaa. Junalla matka kesti puali tuntia. Ne oli vähän hualissaan, ett kuinka me siellä oikeen pärjätään ja ettei vaan mitään ihmeellistä tapahdu. No hei. Eilen Ruattin tuomaripari eli Pulvis ja Bengtsonin pappa oli eksyny täällä Malmössä ja yks kuskeista joutu hakeen ne paikalliselta poliisiasemalta. Swedish referees lost in Sweden. Kuulostaa muuten hyvältä. Oli lehdistökin kuullut huhua asiasta. Juryn jäsen oli kiistänyt asian ja kieltäytynyt antamasta lisäkommentteja. Eikä kuulemma ollu ihan eka kerta kun nää heput on hukassa. Kentän ulkopualella.
Hard Rock Halleluja Cafee of Copenhagen. Helkkarin hyvät eväät ja todella siisti paikka sisältä. Eikä ees pahan hintasta. Suasittelen…
Kivasti mestat löyty köpiksessä ja käytiin nokkiin paikallisessa Hard Rock Cafessa. Kyseltiin tarjoilijalta, ett tiätääkö se Loordin Suomesta. Kyllähän se tiäsi ja heitti, että Finland, twelve points! Kerrottiin ravintolaketjun muuttavan piakkoin nimensä Hard Rock Halleluja- Cafeeksi. Se hörötti viä meidän lähtiessäkin siinä ovella. Kaunis kaupunki ja hirveen paljon immeisiä liikkeellä. Sellasia katusoittajia oli nurkat väärällään ja kyselin Tofulta, että pahastusko se jos menisin vähän laulaan jonkun soittajan nuatin mukaan.
Ois kuulemma ihan vähän pahastunu, koska sit me ois jouduttu joko paikalliselle poliisiasemalle, josta ois jo ollu vähän vaikeempi hakee Malmön kuskien meirät pois tai sitten me ois jouruttu jakaan kaikki hillot sen soittajan kanssa. Oisin mä ny muutaman biisin heittäny ihan ilmasekski.
Tanskassa ja varsinkin köpiksessä on vissiin ollu vähä tylsää syystalvella. Melkosen moni naisimmeinen käveli siä tallauskadulla eturessu suht täynnä ja monella niistä näytti noin kotilääkärikirjaa lueskelleena parasta ennen päivä olevan aika lähellä. Ajotus siis hyvin paljon Koskelan J-P:n tasoo. Onkohan J-P:llä ollu tylsää alkutalvesta? Tai eihän se muuten ookkaan mitään tylsää. Siis se harjottelu. Siihen ei kyllästy ikinä. Kuultiin kotisuomesta, ett Alakaren Miksa on kutsunu meidät häihinsä loppukesään ajottuvana aikana. Ei oo tainnu Miksa ny ihan loppuun harkita totakaan juttua. Onkohan Miksalla tylsää ens talvena?
Meetinkissä kuultiin lopulta se miten mennään perjantaiks Tukholmaan. Aluks meille ilmotettiin, ett lähdetään torstain ja perjantain välisenä yönä junalla kohti kunkunlinnan kylää. Sitten se jo muuttu perjantaiaamun junaks, joka ois ollu aivan syvältä. Sinne on kuitenkin reissua vähän yli 600 kilsaa eli matkailu avartaa. Mehän ois oltu stokiksessa vasta joskus päivällä ja siä ois jo jokunen matsikin höylätty siihen mennessä. Sit ne onneks tajus jujun ja päästäänkin lentäen perjantaiaamuna yhdessä kehonrakentajien ja Ronny- boyn kanssa. Matkanjohtajana toimii Rondo. Se on synnynnäinen johtaja. Mut matkanjohtajuus kestää Ronnyn onneks vain reilun tunnin kun otetaan pikku pomppu suihkarilla. Loistavaa. Nyt pitää alkaa koisaan. Huomenna on pirun kova matsi. SWE vs. SUI. Live on Eurosport. Live on Svenska television 24. Malmöhallen sold out.
Haastetta kerrakseen. Järjetön meteli ja tunnelma. Ja varmaan mukavasti erittyy hiki. Aivan varmasti. Tänään kuuntelimme Dingoa. Nipa on joskus juanu mun kaljan. Hyvin se silti vetää.
Aamulla herättiin ajoissa koska oli päivän eka peli. Toffo otti Dädy Innasen kehittämän välisuihkun, koska oli nähny omien sanojensa mukaan painajaisia. Ja lakanat oli märkänä. Kyllä sillä kiamurtelulla hiki irtookin. Se näytti jotenkin hoikemmaltakin. Raukka oli reenannu yönkin ja muutama uurre jenkkakahvoista oli imeytyny lakanoihin.
Tässä on sitten lopputulos kun cola maittaa. Joka paikassa piti käyrä laskeen kepillinen ja se tuli, voisko sanoo, niinku paineella. Palomiähen vikaa…
Palvelukin on parantunu päivä päivältä meitä tuomareita kohtaan järjestävän organisaation suhteen. Ne ihan kilpailee kuka saa tulla avaan tuomarikopin oven meille. Muutamalle on annettu meidän 2+10 pipa tahi lätsä ja nehän on saavuttanu melokosen suasion. Ja Toffon kokisriippuvuus on myös huomioitu hyvin. Keissi kasvisuutejuomaa oottaa aina ennen peliä meitä kopissa sellasessa isossa jääammeessa. Ja sitä kuluu silleen, ett pari poikaa ja plikkaa saa niistä tölkeistä viä hyvät hillot. Ehkä ne muuten siks just dikkaa meistä. Ja onhan meillä muutenkin aika hauskat kuviot noin niinku muihin tuomareihin verrattuna. Hauskin ainakin mun mielestä on meidän koppihuuto just ennen kentälle menoo. Koska pelaajatkin suorastaan joukkoraivoo ennen kentälle tuloo niin miksei sitten meidänkin vähä pienempi tiimi. Aika silleen hitaasti ne meitä pulunsilmällä töllää kun painetaan ilmoille tsemppihuutona-NAMIKANNU! ! !
Kotimaan namikannu. Harvat sitä nostelee. Ja aika harva pääsee ees näin lähelle..
Pelaajathan saa joka päivä sitä samaa meiltä. Perussuorituksiin pyritään, mutta priimaa vaan pukkaa. Ollaan muistettu myös joukkueita meidän 2+10 pipoilla ennen matsia. Yleensä annetaan alkukättelyissä kapteeneille pipat ja Parviaisen lähettämiä pinssejä. Se laitto niitä vaan niin paljon tuleen jaettavaks, että on oikeen alkanu kylmään kuinka me saadaan ne tuikittua maailmalle. Siinä se muuten taas oli liiton tuki noin niinku materialistisesti. Henkistä tukeehan tulee ihan yhtenä porkkananippuna…Ai niin. Saatiinhan me uudet puvut ja ihan Stockalta.
Uudet puvut Stokalta. No okei. Onhan ne ihan hyvän näköset. Hyvännäkösen äijän päällä tosin…
Ne ois vaan pitäny saada vuonna 2002. Silloin kun KV. tuomari ura alko. No onneks muoti on jo menny vähän etiäpäin niistä ajoista niin ollaan niinku kartalla niissäkin hommissa. Parviainen on muuten ollu viime kuukaudet kauheen kiva mulle. Miksköhän? Se taitaa jännittää mitä mun tarinoihin oikeen tulee kestäkin. Nytkin se laitto Vehniäisen mukana kirjekuaressa niitä pinssejä tuleen ja kuaressa luki että – Juha Sirkka ja hänen henkilökohtainen avustajansa- ! Hauskaa. Vai onko?
On muuten ollu ihan nastaa kun kaput kulkee pitkin halleja meidän 2+10 pipat päässä. On kuulemma järeen hyvä idea. Niin meidänkin miälestä . Jännittää vaan koska nähdään ekat kopiot jonkun päässä.
Ja sit siihen peliin. Australia pelas nytten Hollantia vastaan. Mua harmittaa. Australian joukkueessa ei näy enää Mr. Street nimistä heppua. Onkohan se lopettanu. Tai sitten se on tippunu viimesten joukossa valmistautumisleirin jälkeen. Mulla on sen pelipaita vaihdettuna viime kisojen jälkeen. Hei Mr. Street, jos luet tätä niin kaikkea hyvää sulle ja sun elämääs. Sä olit mukava heppu. Ja sun numeronkin on ottanu joku teidän ihan vilttimiäs.. Millä perusteilla? Mitä kunnioituksen puutetta. Se numero 12 ois pitäny jäädyttää ikuisiksi ajoiksi. Mut on kai se aika vaikeeta kun Australiassa on niin kuumakin. Mä lupaan pitää siitä paidasta hyvää huolta. Ja kannan sitä tunteella ja suurella kunnioituksella. Aina.
Aussit vs. Hollanti. Toffon liike viä ihailtavaa. Siihenhän se tulla tupsahti ja lähenee koko ajan. Nro. 21 Ausseilla Suomalainen Iivonen. Kuka?
Andy Kyrön lempijoukkue oli tänään aika selkeesti parempi ja Andy Kyrön lempituomarit pääsi aika helpolla. Selkäsaunan jälkeen Aussit taas jonossa kätteleen. On ne hienoja miehiä. Ja pirun kovaa ne laulaa sen kansallislaulunsa. Siinä ne voitti Alankomaan pojat 100- 0 ! Aussit on muuten meidän kanssa samassa hotellissa. Taidankin selvittää Mr. Streetin kohtalon. Muuten mä pyärin koko yän ja herään jostain lakanasolmusta aamulla. Hikoileen en kyllä ala yöllä. On tullu tuolla kentällä hikoiltua ihan tarpeeks.
Pari jotain ihme kyselijäpäätä ihmetteli eilisen matsin jälkeen, että onko kentällä kuuma? Tuliko vähän hiki? Selkeesti jotain tuomareita jostain päin maailmaa kun ei nää, että ihan helvetin kuuma on ja vähän tuli hiki joo!
Matsin jälkeen lähdettiin ennalta suunniteltuun reissuun kohti Kööpenhaminaa. Junalla matka kesti puali tuntia. Ne oli vähän hualissaan, ett kuinka me siellä oikeen pärjätään ja ettei vaan mitään ihmeellistä tapahdu. No hei. Eilen Ruattin tuomaripari eli Pulvis ja Bengtsonin pappa oli eksyny täällä Malmössä ja yks kuskeista joutu hakeen ne paikalliselta poliisiasemalta. Swedish referees lost in Sweden. Kuulostaa muuten hyvältä. Oli lehdistökin kuullut huhua asiasta. Juryn jäsen oli kiistänyt asian ja kieltäytynyt antamasta lisäkommentteja. Eikä kuulemma ollu ihan eka kerta kun nää heput on hukassa. Kentän ulkopualella.
Hard Rock Halleluja Cafee of Copenhagen. Helkkarin hyvät eväät ja todella siisti paikka sisältä. Eikä ees pahan hintasta. Suasittelen…
Kivasti mestat löyty köpiksessä ja käytiin nokkiin paikallisessa Hard Rock Cafessa. Kyseltiin tarjoilijalta, ett tiätääkö se Loordin Suomesta. Kyllähän se tiäsi ja heitti, että Finland, twelve points! Kerrottiin ravintolaketjun muuttavan piakkoin nimensä Hard Rock Halleluja- Cafeeksi. Se hörötti viä meidän lähtiessäkin siinä ovella. Kaunis kaupunki ja hirveen paljon immeisiä liikkeellä. Sellasia katusoittajia oli nurkat väärällään ja kyselin Tofulta, että pahastusko se jos menisin vähän laulaan jonkun soittajan nuatin mukaan.
Ois kuulemma ihan vähän pahastunu, koska sit me ois jouduttu joko paikalliselle poliisiasemalle, josta ois jo ollu vähän vaikeempi hakee Malmön kuskien meirät pois tai sitten me ois jouruttu jakaan kaikki hillot sen soittajan kanssa. Oisin mä ny muutaman biisin heittäny ihan ilmasekski.
Tanskassa ja varsinkin köpiksessä on vissiin ollu vähä tylsää syystalvella. Melkosen moni naisimmeinen käveli siä tallauskadulla eturessu suht täynnä ja monella niistä näytti noin kotilääkärikirjaa lueskelleena parasta ennen päivä olevan aika lähellä. Ajotus siis hyvin paljon Koskelan J-P:n tasoo. Onkohan J-P:llä ollu tylsää alkutalvesta? Tai eihän se muuten ookkaan mitään tylsää. Siis se harjottelu. Siihen ei kyllästy ikinä. Kuultiin kotisuomesta, ett Alakaren Miksa on kutsunu meidät häihinsä loppukesään ajottuvana aikana. Ei oo tainnu Miksa ny ihan loppuun harkita totakaan juttua. Onkohan Miksalla tylsää ens talvena?
Meetinkissä kuultiin lopulta se miten mennään perjantaiks Tukholmaan. Aluks meille ilmotettiin, ett lähdetään torstain ja perjantain välisenä yönä junalla kohti kunkunlinnan kylää. Sitten se jo muuttu perjantaiaamun junaks, joka ois ollu aivan syvältä. Sinne on kuitenkin reissua vähän yli 600 kilsaa eli matkailu avartaa. Mehän ois oltu stokiksessa vasta joskus päivällä ja siä ois jo jokunen matsikin höylätty siihen mennessä. Sit ne onneks tajus jujun ja päästäänkin lentäen perjantaiaamuna yhdessä kehonrakentajien ja Ronny- boyn kanssa. Matkanjohtajana toimii Rondo. Se on synnynnäinen johtaja. Mut matkanjohtajuus kestää Ronnyn onneks vain reilun tunnin kun otetaan pikku pomppu suihkarilla. Loistavaa. Nyt pitää alkaa koisaan. Huomenna on pirun kova matsi. SWE vs. SUI. Live on Eurosport. Live on Svenska television 24. Malmöhallen sold out.
Haastetta kerrakseen. Järjetön meteli ja tunnelma. Ja varmaan mukavasti erittyy hiki. Aivan varmasti. Tänään kuuntelimme Dingoa. Nipa on joskus juanu mun kaljan. Hyvin se silti vetää.
TORSTAI 25.5.2006
Aamupalalla Pulverari selitti, että hurrit on aikonu vetää tänään sata lasissa ja ett voi tulla vaikee matsi. Niin. Mitä sitten. Kyllähän me nyt se etukäteen tiedettiin ja tähän matsiin oltiin valmistauduttu aina siitä asti kun tieto siitä reilu viikko ennen kisoja saatiin. Tää oli niinku meitin päämatsi alkusarjassa ja aika paljon sen klaaraamisesta oli kiinni jatkopelit. Kyllähän se huomas jo ittessääkin, ett on vähän isompi peli tulossa kun ei koko ajan jaksanu tänään miettiä mitään kepposia tai kujeita muitten kustannuksella. Lataus oli alkanu jo hyvissä ajoin.
Ainoo huolen aihe mulla oli noi mun pohkeet. Eihän niistä oo viittiny kauheesti huudella kylillä, mut ei ne kyllä ihan kunnossakaan oo. Semmosta ihmeellistä kireyttä ja outoja tuntemuksia aika ajoin. Oon pyrkiny tekeen kaiken voitavan loukkaantumisen jälkeen, mut silti ei hyvä. Siks oonkin jo muutamat viimeset liigapelit ja varsinkin sen Rankkari- Riihimäen ihanuusmatsin teipannu molemmat klapit viimesen päälle.
Teipit kireelle ja kentälle. Toffo päivystää ovella ettei vaan kukaan hyäkkää sisään;)
On se tuntunu auttavan ja sen suhteen on nyt luottavainen olo. Vai onko. En mää oikeen tiärä. Perkele. Aina pitää vähän niinku salassa nykiä jalat piukeelle, kun ei näitä juttuja auta täällä kellekkään kertoo tai näyttää. Se ois saletisti kuulustelukiarros ja pelit förbi. Eli ohi. Ei ne ota täällä kauheita riskejä näitten hommien kanssa.
Sama homma Toffyllä. Sen polvi meni sököks jossain Viron lomareissulla laskiessa jotain vesiliukumäkee. Hianoo. Leikkausaika varattuna heti kisojen jälkeen. Meidän nappula- ja lääkevarasto alkaa muistuttaa uhkaavasti piänen apteekin käsivarastoa. Ennen ja jälkeen matsien mitä erivärisempiä piäniä ja vähä isompia medisiinejä kulahtaa kurkusta alas. Vähän on pakettikin ollu sekasin. Jännää leijaa pukkaa. Onneks meitä ei kutsuta doupinkiin.
Luulisin Fenolin tai Skatolin olevan perustuoksuna. Loppuja kahta farttakaasua en mainitse nyt. Sanon ne vasta nyt. Kresoli ja Indoli. Indoli lienee se kananmunamunahässäkkä. Nyt toi mun lojaali partneri on alkanu valittaa myäs toista polvee. Kivaa. Honkkimukava on silti vetäny hyvin. Liike on kuulemma parantunu selkeesti sitten juustomaan kisoista. Mä oon ylpee siitä. Oikeesti. Kaikkia ihme tekosyitä on joutunu kehittään kun on jäitä haettu kinttuihin. Pikku hiertymää. Liotellaan känsiä. Juu ja sit annetaan jalkahoito kumpikin vuorollaan. Ilman happy endingiä.
Täällä on vähän sellanen maailma vallallaan, ett jos oot tuamari Suamesta tai hurreista niin oot jotenki suurennuslasin alla koko ajan. Kato ei isojen mairen puusilmät voi eikä saa vetää vihkoon. Ei siis Joonas Vihkoon. Vaan niille lähentäjille. Joonas on ihan symppis heppu. Sellanen ihmeellinen ylisuaritus on koko ajan päällä. Se on aika ressaavaa. Pitäis vaan osata nauttia ja vetää kohtalaisella kokemuksella ja vähän kovemmalla itteluattamuksella. Sitä löytyy. Välillä tosin vähän liikaakin. Ei mahra mitään. Kun kulkee, niin kulkee.
Kaikista huomas tänään ett on vähän kovempi tapahtuma tulossa. Tee-vee väkee pyäri nurkissa ja sellasia tyyppejä näky aika paljon joilla oli laatikon päässä ihmeellinen torvi. Tofu sano niitten olevan kameroita , joissa on pitkät objektiivit ja niillä saa kuvia melkeen kuusta. Jaa kuusta asti. Miks ne täältä hallista yrittäis kuvata kuuta? Kannattais tänään fotota jotain ihan muuta. Ai että rimmaa.
Tultiin hallille vähän aikasemmin kuin muina päivinä ja oli tarinatuakio Thomas Thimin kanssa. Se sitten heitti viä lisää vettä myllyyn. Kaikki kattoo tänään meitä. Joka virhe nähdään hyvin mutta onnistumisista ei varmaan muuta tulis kun peukkua. Aika moni tuomari haluais olla tässä pelissä. Vain kaksi oli valittu. Oltiin valitut ja palat tulis myähemmin.
Aika täpinöissä oltiin. Koppimusa raikas pitkälle käytävään asti ja me oltiin valmiita. Tuli mitä tuli. Takasin annetaan. Pulverari muuten sano, ett yhren jutun ne lainaa heti ittelleen meidän kuvioista. Miätittiin, ett mikä ny sellanen voi olla, joka kaiken napaan härmän äijiltä pitää kopioida. Se oli tää meitin koppimusaluukutus. Ennen peliä aivan järjetöntä fiilisten hakua vaihtoehtomusan kera. Ja varsinkin pelin jälkeen painettiin kahta kauheemmin Kaijaa käytäville. Antaa kuulemma sellasen kuvan pelureille ja kaikille muille, ett nää ukot on tyytyväisiä tekemiseensä ja myäs näyttää sen kaikille. Eipä sitä kannata hävetä jos on hyvä fiilis matsin jälkeen. No eipä sitä kauheesti kyllä viittis tykittää, jos homma ois lähteny lavasta. Ikinä ei oo lähteny. Ja nyt oon rehellinen. Niinku aina. Niin pirun kriittisiä ollaan omaa tekemistä kohtaan. Niinku pitääki. Ni.
Siellä sitä vedetään. Helkkarin hiano tunnelma ja hyvä peli. Luultavammin hienoin kv. peli mitä on koskaan vedetty. Ja viä oikeen historiaakin tehtiin.
Olihan siä vaan kiva vetää. Jumankauta kun nautittiin. Välillä oli järjetön mekkala ja sai sisäänlyännitkin piipata silleen hualella. Silti se vauhti ei ollutkaan ihan mitä odotettiin. Hyvin pysyttiin mukana. Suurin syy liänee se ett peli on silleen selkeetä ja ja osittain niin hyvin ennalta-arvattavaa. Eli ihanan mukavaa piipata. Näillä silmillä.
Karseeta vääntöö ja hyvä tempo. Tapahtumat pelistä välittyi maailmalle myäs livenä. Mutta missä on tuomari? Näkymättömissä niin kuin pitääkin..
Alkuun hurrit vei peliä ja Sveitsi teki vastaiskuja minkä kerkes. On se muuten nastaa huamata kun isot ukot ottaa hualella kontaktia toisiaan vastaan niin ei siinä itketä kun ei aina pärjääkkään. Kerätään kamat ja takasin askiin. Ja ens kerralla vaan valmiimpana tilanteeseen. Oltiin vähän pettyneitä kun halli ei ollutkaan loppuunmyyty. Oli siä silti 2500 henkee ja tunnelma upee. Yllättävää oli myäs, että hurrit joutu rikkoon pelissä jäähyihin oikeuttaviin tuomioihin enemmän kuin ristimaan pojat. Siis neljä kertaa enemmän. Hurreille 4 jäähyä ja Sveitsille ei yhtään. Outoa.
2. erän loppuun svedut paino upean maalin jonka luultiin katkasevan Sveitsin pyristelyn. Se maali muuten oli sellanen söötti ihan ylämummi ja ainoita kertoja tuamariurani aikana toivoin menevän sen karmeen pommin maaliin. Syykin on yksinkertainen. Jos se kuti nimittäin ois menny viiskin senttiä enempi oikeelle niin se ois menny sitten ohi maalin. Ja eräs herra Sirkka seiso just siihen kirmanneena siinä maalin kulmalla.
Eli kun näin kudin lähtevän niin tiesin heti, ett se on keskellä taulua, eli sibulia tai ihanasti maalissa. Sillä vauhdilla mitä se lähesty mun hikistä lättyä niin se ois voinu jo hiukan kirpasta. Huh, huh. Kerran on tullu muuten Joensuussa finaalimatsissa pallo keskelle kuukunaa ja Saaren Osku sen viä ihanasti selosti silloin. Urheilukanavalla. En halunnu kuulla samaa livenä tai nauhalta. Ja ne elvytykset siihen päälle. Tekopökertyminenhän siitä ois pitäny poikia. Tai jopa ihan oikee sellane.
Vedettiin sinnekin eka teeveematsi aikoinaan. Niinku MTV3:lle tällä kaurella. Luattoo on tullu. Ja siihen huutoon on vastattu. Ja pätkääkään en leuhki. Oon vaan ylpee. Meistä.
Yhden kotimaan kunnon matsin jatkoaikaa odotellessa. Toffo ihailee uutta kelloaan…
3. erän alkuun Sveitsi tulikin kun uuteen sotaan. Olikohan ne saanu jotain fönduuta erätauolla huallolta tai jotain? Ei ainakaan samaa fonduuta mitä meille tarjottiin Sveitsin kisojen aikana viimesellä illallisella. Siitä tuli huano olo ja meni ajoittain muistikin ihmeelliseks.
Paidat on taas märkänä. Tarinatuokiolla powerbreakilla. Tässä on aina kiva painaa joku hyvä juttu. Sitten sitä tirskutaan loppupeli.
Vajaa vitonen oli pelattu erää ja Sveitsi johti jo 4-3. Ja hurrit oli sellasessa pesukoneessa etten oo ikinä nähny. Sitten alko suutkin käymään. Ryhmä yksilöitä ja täysiä diivoja naputti vähän joka vihellyksestä. Tulipa kotonen olo. Jopa niitten pääkoutsi, siis tää mimmi alko saamaan jotain kohtauksia penkin takana. Ohimennen tokasin sen muistuttavan mun vaimoo kun se on vihanen. Ei kai tykänny kun tuli jotain tarinaa viä peräänki. Ei millään pahalla, mut taas keskittyminen olennaiseen. Ja kyllähän se sit rauhottu. Ruattin kapu eli vanha kamumme Niklas Jihdekin kerkes jutulle kun Peltolan Passo aktiiviaikoinaan. Nykysinhän Passo ilmottaa miälipiteensä silleen vähän kauempaa ja tehostaa ilmasuaan laajoin kaarin kuin ilmoilla olisi enemmänkin lentäviä hyänteisiä. Siis valmentajana. Passo on muuten aika ketku ukko. Se osaa höpläyttää tuamareita jos sen kanssa ei oo tarkkana. Ja ei sekään aina riitä. On se muuten juanijätkä. Mut paljon se on tuanu hyvää salibandyyn ja tehny hyvää duunia joukkueensa kanssa. Persoonia kaivataan ja melkeen pitäis lehti-ilmotuksilla niitä hakee. Sitähän ne ihmiset tulee väijyyn. Persoonia. Ja ihan ihmejuttuja. Mistä sitten on kiva tarinoida kavereiden kanssa.
Ja outoja juttuja mitä ei osaa ennalta odottaa. Ollaan me Passon kanssa joskus parannettu maailmaakin ja otettu muutamat mehut. Henkassa. Passokin on hyvä jätkä. Noin niinku porkkanapeppujen intohimoseks kannattajaks. Välillä vaan on pölyä vintillä.
Hymypoika Jihde oli siis tiätenki vähän joka jutusta eri miältä meidän kanssa ja teki niinku hyvän kapteenin täytyy tehdä. Joukkue on kusessa ja homma ei käy, niin sillon täytyy yrittää saada ees joku jäähy vapariks, joku vapari hyädyks ja joku hyäty vaan pelin jatkumiseks puheilla. Mut kun se valitti nyt väärät ukot jutuilleen. Aikamme kuunneltiin sen legendoja sit mä kysyin, ett mitäs Lindalle kuuluu? Linda on Niklaksen tyttökaveri ja me tutustuttiin siihen Sveitsin kisoissa silleen pikasesti. Se oli vippiemäntänä toisessa hallissa ja piti meidät hyvissä eväissä. Mukava plikka ja tykkää Nikusta kauheen paljon. Kauniit silmätkin sillä oli ja silleen. Lindalla siis. Jihdehän meni kahen sekunnin shokkiin mun kyssäristä ja homma oli niinku siitä etiäpäin meidän. Ja hurritkin alko taas tsemppaan joukkueena. Väkisin ne väänsi matsin tasoihin ja kesken peliä mulle jopa kieltään näyttäny Hellgård sai viittaa sankarin olalleen. Kuivalta näytti pojan kiäli. Niinku beduiinin sandaali. Toisin kuin mun paita.
Sveitsin piti harjata peli voittaakseen lohkonsa ja hurreille riitti tasapeli. Tasuri 4-4 siitä tuli vaikka Sveitsi sai hyvän mylläkän lopussa keltasten maalille pelattuaan ilman mokkee aikalisänsä jälkeen. Pelottavan vahvassa nousukunnossa oli hopp Swiss team ja Hurrit ihmeen löysiä ja tutun ylimiälisiä.
Tyytyväisiä tuomareita pelin jälkeen. Karmeita karjuja ja kyllä näkee ett on reenattu. Muutakin kuin vain syämistä. No sitäkin kyllä.
Olihapahan urakka. Mut tyytyväisiä oltiin ja niin oli Ronnykin. Nyt se oli taas liikuttunu. Mekin liikututtiin kun kuultiin että oltiin osana MM- salibandyhistoriaa. Ruotsi menetti ekan pisteensä ikinä MM- tasolla. Kivaa olla osana historiaa. Ja tinakenkätyttö taas soimaan ja täpöillä. Pukukoppikäytävä raikas. Kohta siä raikas myäs Frederikin Linda, Linda. Ihan niinku Nikulle muistutukseks. Älä ala meille. Perkele. Du lilla spädgris, tyst ny..Sniuiffh!
Kohta pian Rondo kerto meille ilouutisia. Meillä on huamenna vapaapäivä! Jumankauta kun oli hyviä uutisia. Ihan kuin ne ois tullu Arvi Lindin lukemana. Hyvät jälkiverryttelyt ja takasin hotelliin. Bodykaardibrotherssit veti viä illan viimesen tangon ja ne oli pyytäny Rondoo kysyyn meiltä, josko lähettäs eväälle niitten kanssa sit ehtoompana. No mikä jottei tuumattiin. Näitten herrojen kanssa ei ainakaan aika tuu pitkäks. Seuraa meille piti myäs Kevin niminen herra, joka oli kuskipualen hianosti asioita hoitanu seppä ja tiätenki Ronny- boy, joka lähti kuikuileen, ettei meillä lähre mopo käsistä mehujen kanssa ja ettei svedupari eksy tällä kertaa. Hianoo pelinlukutaitoo.
Viimeinen ilta Malmössa. Iltaeväälle lährössä. Onneks oli bodykaardit mukana, Malmö on kuulemma ehtoolla välillä vähän levoton paikka.
Löydettiin sellanen kiva intialaispaikka ja tuupattiin väsyneet hanurit koritualeihin. Toffonaattori valitti polviaan jo aika äänekkäästi ennen eväälle lähtöä. Ei ne kyllä kauheen hyvältä näyttäneetkään ne klapit. Ja varsinkin polvet oli karmeen näköset. Varmaan aika kipeetkin, kysyin. Täytyy ottaa puuduketta. Niin täytyy. Sain nyt kuulemma ekan kerran sanoo Tofua honkkipolveks. Niin ettei se ala mököttään. En viittiny. Eihän se enää oo kivaa kun on lupa ja ei tuu osumia.
Mua vähän säälitti. Se kävelikin aina kun muitten silmä vältti kuin ois ollu plöröt haaroissa. Pirskatti ett oli muuten hyvää evästä.
Mut jossain kohdassa kun oli pyyhkässy ottasta hikieritettä muutaman kerran ja todennu, ettei tää nyt enää voi olla jälkihikee pelistä ees, niin tuli taas katumapäälle. Piti sitten ottaa sitä vähän mausteisempaa kanaa ja riisiä. Järkevä jälkieväs-soija! Ois voinu vetästä viä muutaman intialaisen Kobrahiivan niiden kahden päälle, jotka kentän ulkopualisten tapahtumien tarkkailija Ronny- boy oli luvannu ottaa.
Tän hetken kun sais kelattua viä takaisin. Saletisti vaihtaisin evään johonkin vähämausteisempaan versioon. Aamulla ilmeet on muillakin toiset…
Ronny on muuten tehny Klasun pyynnöstä jotain ihmeen dokumenttia meidän touhuista ennen ja jälkeen matsien. Materiaali tulee kuulemma tulevien KV. parien koulutustarkoituksiin. Kannattas nyt vähän funtsia. Kohta meillä ei oo yhtään uutta paria maailmalle, jos se materiaali tulee yleiseen jakoon. Ronny- boy on tainnu tajuta vähän väärin sen toimeksannon. Se pörrää jatkuvasti sen kameransa kanssa meidän perässä ja ainoo turvapaikka on ollu hotellihuaneen vessa. Kyllä se sit sitäkin ovee rynkyttää ja huutelee kahen minsan päästä, ett mikä kestää, pitäis saada dokumenttia tai Klasu suuttuu. Anna ny vähän armoo!
Kuva vasurissa: Takavarikoitu kuva Ronnylta. Ja tälläsiä se ois näyttäny Klasulle. Jaa-ha! Kuva oikealla: Ronny yritti välillä jopa valepuvussa jahrata meitä kameransa kanssa.
Tässä Ronny sitten näyttää jo taltioitua materiaalia Sveitsin pään tarkkailijalle, eli Lucas Krygerille. Lucasia alko jo vähän hirvittään aineisto.
Meillä kävi hyvä munkki ja kun kerran taas saatiin soppatorvennokka auki oikessa kohtaa. Malmön pään gigolot eli Stefan ja Niklas(nää meidän kuskipojat) oli päättäny lähtee Tukholman päähän heti perjantaiaamusta ihan vaan väijyyn pelejä ja pitään hauskaa. Ja niiden suuri haave oli päästä Global- maskotin sisälle hauskuuttaan lapsia ja kopeloimaan mimmejä. Niin ne ainakin meille kerto. Me sit tiätenkin kysyttiin kun kuultiin, ett voisko ne ottaa meidän kamppeita autoonsa mukaan, niin ei tarvis raahata niitä mukana pitkin ja poikin. Totta kai se niille sopi ja nyt ei Tofunkaan tarvinnu maksaa ylikuarmasta ylimäärästä. Niin muuten kävi kun Pirkkalasta hypättiin Köpiksen suihkariin. No onneks John Lilljelundi on niin iso HERRA, ett se lupas hoitaa senkin laskun jälkikäteen. Ja olihan meillä asia hyvin perusteltu. Piti ottaa vanhatkin kamat mukaan, jos ei uudet ehdi tuleen heti kisojen alkuun. On se muuten hiano miäs toi Bi. Kerta kaikkiaan. Me digataan Biitä.
Martin Polverari piti sitoa pakkopaitaan kun sitä vähän alko myäs materiaali kiinnostaan. Pappa- bengtsonni ois halunnu myäs samanlaisen takin.
Tänään kuuntelimme Jamppa Tuomista. Ja Martin Pulveraria. On sillä tarinat. Ja se nauru. Pikkupilla. Suttugummi. Italian-Swedish on jännä sekotus erikoisia geenejä. Pulviksen isä on sen omien sanojen mukaan 165cm sulka päässä. Ja Pulvis on 190cm korkee. Jaa-ha. No eihän se mulle kuulu. Eihän.
Aamupalalla Pulverari selitti, että hurrit on aikonu vetää tänään sata lasissa ja ett voi tulla vaikee matsi. Niin. Mitä sitten. Kyllähän me nyt se etukäteen tiedettiin ja tähän matsiin oltiin valmistauduttu aina siitä asti kun tieto siitä reilu viikko ennen kisoja saatiin. Tää oli niinku meitin päämatsi alkusarjassa ja aika paljon sen klaaraamisesta oli kiinni jatkopelit. Kyllähän se huomas jo ittessääkin, ett on vähän isompi peli tulossa kun ei koko ajan jaksanu tänään miettiä mitään kepposia tai kujeita muitten kustannuksella. Lataus oli alkanu jo hyvissä ajoin.
Ainoo huolen aihe mulla oli noi mun pohkeet. Eihän niistä oo viittiny kauheesti huudella kylillä, mut ei ne kyllä ihan kunnossakaan oo. Semmosta ihmeellistä kireyttä ja outoja tuntemuksia aika ajoin. Oon pyrkiny tekeen kaiken voitavan loukkaantumisen jälkeen, mut silti ei hyvä. Siks oonkin jo muutamat viimeset liigapelit ja varsinkin sen Rankkari- Riihimäen ihanuusmatsin teipannu molemmat klapit viimesen päälle.
Teipit kireelle ja kentälle. Toffo päivystää ovella ettei vaan kukaan hyäkkää sisään;)
On se tuntunu auttavan ja sen suhteen on nyt luottavainen olo. Vai onko. En mää oikeen tiärä. Perkele. Aina pitää vähän niinku salassa nykiä jalat piukeelle, kun ei näitä juttuja auta täällä kellekkään kertoo tai näyttää. Se ois saletisti kuulustelukiarros ja pelit förbi. Eli ohi. Ei ne ota täällä kauheita riskejä näitten hommien kanssa.
Sama homma Toffyllä. Sen polvi meni sököks jossain Viron lomareissulla laskiessa jotain vesiliukumäkee. Hianoo. Leikkausaika varattuna heti kisojen jälkeen. Meidän nappula- ja lääkevarasto alkaa muistuttaa uhkaavasti piänen apteekin käsivarastoa. Ennen ja jälkeen matsien mitä erivärisempiä piäniä ja vähä isompia medisiinejä kulahtaa kurkusta alas. Vähän on pakettikin ollu sekasin. Jännää leijaa pukkaa. Onneks meitä ei kutsuta doupinkiin.
Luulisin Fenolin tai Skatolin olevan perustuoksuna. Loppuja kahta farttakaasua en mainitse nyt. Sanon ne vasta nyt. Kresoli ja Indoli. Indoli lienee se kananmunamunahässäkkä. Nyt toi mun lojaali partneri on alkanu valittaa myäs toista polvee. Kivaa. Honkkimukava on silti vetäny hyvin. Liike on kuulemma parantunu selkeesti sitten juustomaan kisoista. Mä oon ylpee siitä. Oikeesti. Kaikkia ihme tekosyitä on joutunu kehittään kun on jäitä haettu kinttuihin. Pikku hiertymää. Liotellaan känsiä. Juu ja sit annetaan jalkahoito kumpikin vuorollaan. Ilman happy endingiä.
Täällä on vähän sellanen maailma vallallaan, ett jos oot tuamari Suamesta tai hurreista niin oot jotenki suurennuslasin alla koko ajan. Kato ei isojen mairen puusilmät voi eikä saa vetää vihkoon. Ei siis Joonas Vihkoon. Vaan niille lähentäjille. Joonas on ihan symppis heppu. Sellanen ihmeellinen ylisuaritus on koko ajan päällä. Se on aika ressaavaa. Pitäis vaan osata nauttia ja vetää kohtalaisella kokemuksella ja vähän kovemmalla itteluattamuksella. Sitä löytyy. Välillä tosin vähän liikaakin. Ei mahra mitään. Kun kulkee, niin kulkee.
Kaikista huomas tänään ett on vähän kovempi tapahtuma tulossa. Tee-vee väkee pyäri nurkissa ja sellasia tyyppejä näky aika paljon joilla oli laatikon päässä ihmeellinen torvi. Tofu sano niitten olevan kameroita , joissa on pitkät objektiivit ja niillä saa kuvia melkeen kuusta. Jaa kuusta asti. Miks ne täältä hallista yrittäis kuvata kuuta? Kannattais tänään fotota jotain ihan muuta. Ai että rimmaa.
Tultiin hallille vähän aikasemmin kuin muina päivinä ja oli tarinatuakio Thomas Thimin kanssa. Se sitten heitti viä lisää vettä myllyyn. Kaikki kattoo tänään meitä. Joka virhe nähdään hyvin mutta onnistumisista ei varmaan muuta tulis kun peukkua. Aika moni tuomari haluais olla tässä pelissä. Vain kaksi oli valittu. Oltiin valitut ja palat tulis myähemmin.
Aika täpinöissä oltiin. Koppimusa raikas pitkälle käytävään asti ja me oltiin valmiita. Tuli mitä tuli. Takasin annetaan. Pulverari muuten sano, ett yhren jutun ne lainaa heti ittelleen meidän kuvioista. Miätittiin, ett mikä ny sellanen voi olla, joka kaiken napaan härmän äijiltä pitää kopioida. Se oli tää meitin koppimusaluukutus. Ennen peliä aivan järjetöntä fiilisten hakua vaihtoehtomusan kera. Ja varsinkin pelin jälkeen painettiin kahta kauheemmin Kaijaa käytäville. Antaa kuulemma sellasen kuvan pelureille ja kaikille muille, ett nää ukot on tyytyväisiä tekemiseensä ja myäs näyttää sen kaikille. Eipä sitä kannata hävetä jos on hyvä fiilis matsin jälkeen. No eipä sitä kauheesti kyllä viittis tykittää, jos homma ois lähteny lavasta. Ikinä ei oo lähteny. Ja nyt oon rehellinen. Niinku aina. Niin pirun kriittisiä ollaan omaa tekemistä kohtaan. Niinku pitääki. Ni.
Siellä sitä vedetään. Helkkarin hiano tunnelma ja hyvä peli. Luultavammin hienoin kv. peli mitä on koskaan vedetty. Ja viä oikeen historiaakin tehtiin.
Olihan siä vaan kiva vetää. Jumankauta kun nautittiin. Välillä oli järjetön mekkala ja sai sisäänlyännitkin piipata silleen hualella. Silti se vauhti ei ollutkaan ihan mitä odotettiin. Hyvin pysyttiin mukana. Suurin syy liänee se ett peli on silleen selkeetä ja ja osittain niin hyvin ennalta-arvattavaa. Eli ihanan mukavaa piipata. Näillä silmillä.
Karseeta vääntöö ja hyvä tempo. Tapahtumat pelistä välittyi maailmalle myäs livenä. Mutta missä on tuomari? Näkymättömissä niin kuin pitääkin..
Alkuun hurrit vei peliä ja Sveitsi teki vastaiskuja minkä kerkes. On se muuten nastaa huamata kun isot ukot ottaa hualella kontaktia toisiaan vastaan niin ei siinä itketä kun ei aina pärjääkkään. Kerätään kamat ja takasin askiin. Ja ens kerralla vaan valmiimpana tilanteeseen. Oltiin vähän pettyneitä kun halli ei ollutkaan loppuunmyyty. Oli siä silti 2500 henkee ja tunnelma upee. Yllättävää oli myäs, että hurrit joutu rikkoon pelissä jäähyihin oikeuttaviin tuomioihin enemmän kuin ristimaan pojat. Siis neljä kertaa enemmän. Hurreille 4 jäähyä ja Sveitsille ei yhtään. Outoa.
2. erän loppuun svedut paino upean maalin jonka luultiin katkasevan Sveitsin pyristelyn. Se maali muuten oli sellanen söötti ihan ylämummi ja ainoita kertoja tuamariurani aikana toivoin menevän sen karmeen pommin maaliin. Syykin on yksinkertainen. Jos se kuti nimittäin ois menny viiskin senttiä enempi oikeelle niin se ois menny sitten ohi maalin. Ja eräs herra Sirkka seiso just siihen kirmanneena siinä maalin kulmalla.
Eli kun näin kudin lähtevän niin tiesin heti, ett se on keskellä taulua, eli sibulia tai ihanasti maalissa. Sillä vauhdilla mitä se lähesty mun hikistä lättyä niin se ois voinu jo hiukan kirpasta. Huh, huh. Kerran on tullu muuten Joensuussa finaalimatsissa pallo keskelle kuukunaa ja Saaren Osku sen viä ihanasti selosti silloin. Urheilukanavalla. En halunnu kuulla samaa livenä tai nauhalta. Ja ne elvytykset siihen päälle. Tekopökertyminenhän siitä ois pitäny poikia. Tai jopa ihan oikee sellane.
Vedettiin sinnekin eka teeveematsi aikoinaan. Niinku MTV3:lle tällä kaurella. Luattoo on tullu. Ja siihen huutoon on vastattu. Ja pätkääkään en leuhki. Oon vaan ylpee. Meistä.
Yhden kotimaan kunnon matsin jatkoaikaa odotellessa. Toffo ihailee uutta kelloaan…
3. erän alkuun Sveitsi tulikin kun uuteen sotaan. Olikohan ne saanu jotain fönduuta erätauolla huallolta tai jotain? Ei ainakaan samaa fonduuta mitä meille tarjottiin Sveitsin kisojen aikana viimesellä illallisella. Siitä tuli huano olo ja meni ajoittain muistikin ihmeelliseks.
Paidat on taas märkänä. Tarinatuokiolla powerbreakilla. Tässä on aina kiva painaa joku hyvä juttu. Sitten sitä tirskutaan loppupeli.
Vajaa vitonen oli pelattu erää ja Sveitsi johti jo 4-3. Ja hurrit oli sellasessa pesukoneessa etten oo ikinä nähny. Sitten alko suutkin käymään. Ryhmä yksilöitä ja täysiä diivoja naputti vähän joka vihellyksestä. Tulipa kotonen olo. Jopa niitten pääkoutsi, siis tää mimmi alko saamaan jotain kohtauksia penkin takana. Ohimennen tokasin sen muistuttavan mun vaimoo kun se on vihanen. Ei kai tykänny kun tuli jotain tarinaa viä peräänki. Ei millään pahalla, mut taas keskittyminen olennaiseen. Ja kyllähän se sit rauhottu. Ruattin kapu eli vanha kamumme Niklas Jihdekin kerkes jutulle kun Peltolan Passo aktiiviaikoinaan. Nykysinhän Passo ilmottaa miälipiteensä silleen vähän kauempaa ja tehostaa ilmasuaan laajoin kaarin kuin ilmoilla olisi enemmänkin lentäviä hyänteisiä. Siis valmentajana. Passo on muuten aika ketku ukko. Se osaa höpläyttää tuamareita jos sen kanssa ei oo tarkkana. Ja ei sekään aina riitä. On se muuten juanijätkä. Mut paljon se on tuanu hyvää salibandyyn ja tehny hyvää duunia joukkueensa kanssa. Persoonia kaivataan ja melkeen pitäis lehti-ilmotuksilla niitä hakee. Sitähän ne ihmiset tulee väijyyn. Persoonia. Ja ihan ihmejuttuja. Mistä sitten on kiva tarinoida kavereiden kanssa.
Ja outoja juttuja mitä ei osaa ennalta odottaa. Ollaan me Passon kanssa joskus parannettu maailmaakin ja otettu muutamat mehut. Henkassa. Passokin on hyvä jätkä. Noin niinku porkkanapeppujen intohimoseks kannattajaks. Välillä vaan on pölyä vintillä.
Hymypoika Jihde oli siis tiätenki vähän joka jutusta eri miältä meidän kanssa ja teki niinku hyvän kapteenin täytyy tehdä. Joukkue on kusessa ja homma ei käy, niin sillon täytyy yrittää saada ees joku jäähy vapariks, joku vapari hyädyks ja joku hyäty vaan pelin jatkumiseks puheilla. Mut kun se valitti nyt väärät ukot jutuilleen. Aikamme kuunneltiin sen legendoja sit mä kysyin, ett mitäs Lindalle kuuluu? Linda on Niklaksen tyttökaveri ja me tutustuttiin siihen Sveitsin kisoissa silleen pikasesti. Se oli vippiemäntänä toisessa hallissa ja piti meidät hyvissä eväissä. Mukava plikka ja tykkää Nikusta kauheen paljon. Kauniit silmätkin sillä oli ja silleen. Lindalla siis. Jihdehän meni kahen sekunnin shokkiin mun kyssäristä ja homma oli niinku siitä etiäpäin meidän. Ja hurritkin alko taas tsemppaan joukkueena. Väkisin ne väänsi matsin tasoihin ja kesken peliä mulle jopa kieltään näyttäny Hellgård sai viittaa sankarin olalleen. Kuivalta näytti pojan kiäli. Niinku beduiinin sandaali. Toisin kuin mun paita.
Sveitsin piti harjata peli voittaakseen lohkonsa ja hurreille riitti tasapeli. Tasuri 4-4 siitä tuli vaikka Sveitsi sai hyvän mylläkän lopussa keltasten maalille pelattuaan ilman mokkee aikalisänsä jälkeen. Pelottavan vahvassa nousukunnossa oli hopp Swiss team ja Hurrit ihmeen löysiä ja tutun ylimiälisiä.
Tyytyväisiä tuomareita pelin jälkeen. Karmeita karjuja ja kyllä näkee ett on reenattu. Muutakin kuin vain syämistä. No sitäkin kyllä.
Olihapahan urakka. Mut tyytyväisiä oltiin ja niin oli Ronnykin. Nyt se oli taas liikuttunu. Mekin liikututtiin kun kuultiin että oltiin osana MM- salibandyhistoriaa. Ruotsi menetti ekan pisteensä ikinä MM- tasolla. Kivaa olla osana historiaa. Ja tinakenkätyttö taas soimaan ja täpöillä. Pukukoppikäytävä raikas. Kohta siä raikas myäs Frederikin Linda, Linda. Ihan niinku Nikulle muistutukseks. Älä ala meille. Perkele. Du lilla spädgris, tyst ny..Sniuiffh!
Kohta pian Rondo kerto meille ilouutisia. Meillä on huamenna vapaapäivä! Jumankauta kun oli hyviä uutisia. Ihan kuin ne ois tullu Arvi Lindin lukemana. Hyvät jälkiverryttelyt ja takasin hotelliin. Bodykaardibrotherssit veti viä illan viimesen tangon ja ne oli pyytäny Rondoo kysyyn meiltä, josko lähettäs eväälle niitten kanssa sit ehtoompana. No mikä jottei tuumattiin. Näitten herrojen kanssa ei ainakaan aika tuu pitkäks. Seuraa meille piti myäs Kevin niminen herra, joka oli kuskipualen hianosti asioita hoitanu seppä ja tiätenki Ronny- boy, joka lähti kuikuileen, ettei meillä lähre mopo käsistä mehujen kanssa ja ettei svedupari eksy tällä kertaa. Hianoo pelinlukutaitoo.
Viimeinen ilta Malmössa. Iltaeväälle lährössä. Onneks oli bodykaardit mukana, Malmö on kuulemma ehtoolla välillä vähän levoton paikka.
Löydettiin sellanen kiva intialaispaikka ja tuupattiin väsyneet hanurit koritualeihin. Toffonaattori valitti polviaan jo aika äänekkäästi ennen eväälle lähtöä. Ei ne kyllä kauheen hyvältä näyttäneetkään ne klapit. Ja varsinkin polvet oli karmeen näköset. Varmaan aika kipeetkin, kysyin. Täytyy ottaa puuduketta. Niin täytyy. Sain nyt kuulemma ekan kerran sanoo Tofua honkkipolveks. Niin ettei se ala mököttään. En viittiny. Eihän se enää oo kivaa kun on lupa ja ei tuu osumia.
Mua vähän säälitti. Se kävelikin aina kun muitten silmä vältti kuin ois ollu plöröt haaroissa. Pirskatti ett oli muuten hyvää evästä.
Mut jossain kohdassa kun oli pyyhkässy ottasta hikieritettä muutaman kerran ja todennu, ettei tää nyt enää voi olla jälkihikee pelistä ees, niin tuli taas katumapäälle. Piti sitten ottaa sitä vähän mausteisempaa kanaa ja riisiä. Järkevä jälkieväs-soija! Ois voinu vetästä viä muutaman intialaisen Kobrahiivan niiden kahden päälle, jotka kentän ulkopualisten tapahtumien tarkkailija Ronny- boy oli luvannu ottaa.
Tän hetken kun sais kelattua viä takaisin. Saletisti vaihtaisin evään johonkin vähämausteisempaan versioon. Aamulla ilmeet on muillakin toiset…
Ronny on muuten tehny Klasun pyynnöstä jotain ihmeen dokumenttia meidän touhuista ennen ja jälkeen matsien. Materiaali tulee kuulemma tulevien KV. parien koulutustarkoituksiin. Kannattas nyt vähän funtsia. Kohta meillä ei oo yhtään uutta paria maailmalle, jos se materiaali tulee yleiseen jakoon. Ronny- boy on tainnu tajuta vähän väärin sen toimeksannon. Se pörrää jatkuvasti sen kameransa kanssa meidän perässä ja ainoo turvapaikka on ollu hotellihuaneen vessa. Kyllä se sit sitäkin ovee rynkyttää ja huutelee kahen minsan päästä, ett mikä kestää, pitäis saada dokumenttia tai Klasu suuttuu. Anna ny vähän armoo!
Kuva vasurissa: Takavarikoitu kuva Ronnylta. Ja tälläsiä se ois näyttäny Klasulle. Jaa-ha! Kuva oikealla: Ronny yritti välillä jopa valepuvussa jahrata meitä kameransa kanssa.
Tässä Ronny sitten näyttää jo taltioitua materiaalia Sveitsin pään tarkkailijalle, eli Lucas Krygerille. Lucasia alko jo vähän hirvittään aineisto.
Meillä kävi hyvä munkki ja kun kerran taas saatiin soppatorvennokka auki oikessa kohtaa. Malmön pään gigolot eli Stefan ja Niklas(nää meidän kuskipojat) oli päättäny lähtee Tukholman päähän heti perjantaiaamusta ihan vaan väijyyn pelejä ja pitään hauskaa. Ja niiden suuri haave oli päästä Global- maskotin sisälle hauskuuttaan lapsia ja kopeloimaan mimmejä. Niin ne ainakin meille kerto. Me sit tiätenkin kysyttiin kun kuultiin, ett voisko ne ottaa meidän kamppeita autoonsa mukaan, niin ei tarvis raahata niitä mukana pitkin ja poikin. Totta kai se niille sopi ja nyt ei Tofunkaan tarvinnu maksaa ylikuarmasta ylimäärästä. Niin muuten kävi kun Pirkkalasta hypättiin Köpiksen suihkariin. No onneks John Lilljelundi on niin iso HERRA, ett se lupas hoitaa senkin laskun jälkikäteen. Ja olihan meillä asia hyvin perusteltu. Piti ottaa vanhatkin kamat mukaan, jos ei uudet ehdi tuleen heti kisojen alkuun. On se muuten hiano miäs toi Bi. Kerta kaikkiaan. Me digataan Biitä.
Martin Polverari piti sitoa pakkopaitaan kun sitä vähän alko myäs materiaali kiinnostaan. Pappa- bengtsonni ois halunnu myäs samanlaisen takin.
Tänään kuuntelimme Jamppa Tuomista. Ja Martin Pulveraria. On sillä tarinat. Ja se nauru. Pikkupilla. Suttugummi. Italian-Swedish on jännä sekotus erikoisia geenejä. Pulviksen isä on sen omien sanojen mukaan 165cm sulka päässä. Ja Pulvis on 190cm korkee. Jaa-ha. No eihän se mulle kuulu. Eihän.
PERJANTAI 26.5.2006
Saateri kun kiärsi mahasta. Olikohan joku etelän elukka päässy orientoitumaan mun nialun kautta sualistoon kun jourutaan pötköttään ikkuna auki tässä tuaksujen harmoniassa. Tai sit se intialaiseväs teki tekojaan. Jälkipolttoo joo.
Niin aikasin jouruttiin herään, ett hotellin aamiainenkin oli viä pualivälissä tarjoilua. No sai ainakin tuaretta. Ja pakkia väänsi. Ei tierä hyvää lennolle. Oli muuten mukava lähtee hotellista kerrankin hyvässä hapessa ja yhden kapsäkin kanssa. Muut väänsi selkä väärässä samsoniteja kohti Kevinin pakua. Kevinin vaimo Mia oli vaatimalla vaatinu, ett ne hullut suomalaiset pitää ajattaa niiden kodin kautta lentokentälle. No totta kai se meille sopi. Muilta ei ees kysytty. Siellä Mia odotti jo talon edessä TaSen teepaita päällä meitä. Mukavan tuntunen naisihminen ja piti Kevinin kurissa silleen kun Suomalainen nainen tekee. Oli uhkaillu jollain pidättäväisyyksillä jossei TaSen äijät ala oleen nurkilla siinä seiskan jälkeen. Kevini ei uskaltanu ottaa riskiä. Ja oikeen ylpeen olonen se oli kun me tultiin hyvin juttuun Mian kanssa siinä se pikku hetki. Harmi kun ei ehditty jutskaan pitempää aikaa. Oltiin lähetetty Kevinin rouvalle TaSen paita sen takia kun se on tehny ukostaan mukavan ja suamalaisia dumia suasivan sepän. Se riittää meille syyks saada Suomen parhaan salibandyErotuomariKerhon Arvostettu paita. Niitä ei oo ihan kaikilla. Ei. Eikä tuu oleen.
Toffo, Kevin, Mia ja mä eli meitsi. Hyvän yäpaidan Mia sai TaSelaisilta. Mukava pariskunta ja hianolla seudulla asuivat. Tässä ei kehrannu pihauttaa.
Lento Malmön Sturup lentsikkakentältä kesti vaan n. tunnin Tukholmaan. Pakki oli liäkeissä. Piti päästellä sellasella sinisellä polttavalla liäkillä hiljasta tarinaa ilmoille. Aina kun luulin päässeeni kuin pässi pään katkasusta niin Pappa- Ronny mainitsi ikään kuin vain tiedoksi, ett aika mukavaa pukkaa. Yritin esittää pököä ja kyselin , ett mitähän Mr. observeri muka tarkoittaa. Yritin matkia Tanskan kapun ilmeitä. Ei auttanu. Se näki sen savun läpi mun tuskan.
Kohti Tukholmaa. Tofu hakee puhdasta happee lätty punasena. Hurrit juaksee pakoon. Kenttä saanu nimensä Bahamalaisen Juaksijan Sandra Sturrupin mukaan.
Se alko kyseleen lentoemolta puhtaampaa happea. Vaikka niistä naamareista mitä tippuu siitä katosta jos tulee oikee tilanne päälle. Meidän kohdalla ei jostain syystä oikeen lisäkuppia sufeeta näkyny ja tuntu, ett emot jotenki kiärsi sen meidän penkkirivistön ulkokautta. Eihän se oo mahdollista. Vai onko. Lupaan ens kerralla ottaa sitä vähämausteista. Ihan oikeesti. Ei nää enää ees omaan köstaan mukavalta höngi. Ei.
Pulvis ja pappa- Bengtsonni sai kaasunukutuksen koneessa. Kuitenkin kiittelivät jälkikäteen, ett sai vähän rentoutua rasittavan alkuviikon myätä.
Ihmeen kauan kesti kun pääsin täyrestä koneesta ulos. Mihin ny kaikilla niin kiire oli. Ulkonakin sato vettä. Kiire odottaan. Oishan siihen jo pitäny tottua intissä. Mut eihän ruattissa mitään inttiä ookkaan. Hiusverkossa pompitaan kuin Petelius& Kalliala aikoinaan Pulttipoisseissa. Kornia.
Kentällä meitä vastassa oli ISO äijä ja Pulvis sano kaverin salalempinimen olevan suuri valkoinen hai. Oli se muuten iso äijä. Ja ihan mukava. Hyvää tarinaakin heitti. Siihen asti kun mulla taas lipsahti. Kauhee karjunta alko pakussa kun aromit levis hyvän ilmastoinnin avustuksella pitkin neliöitä. Koneessa olleet kanssamatkustajat oli ollu velmuja ja ottaneet ökäpussit messiin mut iso suuri hai meinäs ajaa sataakolmeekymppiä tunnelin seinään siinä sumussa. Ennen kun se sai akkunan auki. Nyt jo vähän hävetti. Pystyin ajoittain aistimaan miltä siitä Tanskan kapusta tuntu mun saarnan jälkeen. Ja Tofu veti sokkona hirveitä maksakoukkuja ja haimaheijareita niin ett koko auto heilu. Napakoita iskuja. Mun pakettikin tajus alkaa oleen kunnolla. En aikasemmin tiännytkään, ett vatsanseutu on myäs tahdonalasten lihasten vaikutuksen kohteena. Aina oppii jotain uutta. Lopulta. You`ll never walk alone. With me. My friend ;)
Maisemaa Tukholman hotellin ikkunasta. Ei kauhee matka ollu itte pyhättöön. Hiano oli maisema. Tuolla on tehty ihmetekoja. Ainakin 1995.
Kamppeet hotelliin ja päiväunille. Meillä oli vapaapäivä. Luojan kiitos. Kiitos Referee Committee. Hyvin sai taas nukuttua kun Tofu kuarsas. Mikä ihme sen on. Ennen ja aikasemmilla matkoilla se on ehkä ekana iltana ja yänä tuhissu vähän äänekkäämmin, mut nyt se saakeli sahaa heti kun on paikka. Pitäskö mun leikata sen kitarisat. Silleen kaasunukutuksella. Riittää ihan omin tehtain. Kyllä mä osaisin. Mä oon Ruokamestari. Ei ois homma eikä mikään. Jätän asian hautuun. Siis sen operaation. En mitään muuta.
Täällä sama homma. Antakaa nyt vähän armoo. Kas kun ei, että nauttikaa hääyästämme, kaapissa on samppanjaa ja mansikoita. Ei häiritä koko yänä...
Malmössa pistettiin hotellihuaneen järjestys uuteen uskoon ja saatiin sängyt erilleen, ettei tarvi nukkua ihan niinku aviopari. Täällä sitten aloin tekeen samaa hommaa ja nykiin sänkyjä erilleen toisistaan. Onkohan mun voimataso hiipunu alkusarjan aikana. Pyysin silleen ovelasti Tofua kans siirtään hetekoita erilleen. Siinä se nyki suanet katkeamispisteessä jousimukavan päästä ja yritti ja yritti. Mä luulin jo ett nyt siltä meni viä kaiken huipuks välilevy paikoiltaan kun kuulu ihme parkasu. Ei ne mihkään liiku, se huusi ja alettiin tsiigaan, ett mikä ny on. Jumankauta! nehän oli hirveillä pulteilla kiinni siä seinässä ja siinä pysy. Jaaha. Päätettiin laittaa huaneessa oleva silityslauta silleen siihen meidän honeymoonsviitin sänkyjen väliin. Ettei tuu mitään miälitekoja. Ei ees muka unissaan. Sillon ne just tulee ja ihan vahingossa. Joo, niin aina.
Kohta sit soikin puhelin ja Stefani ja Niklas soitti alhaalta niiden olevan meitin kamojen kanssa siä passissa. Kamat paikoilleen ja järjestykseen. Järjestys se olla pitää vaikka huanokin. Mä muuten oon aina asettunu hotelleissa sinne ikkunan pualelle, koska siä on aina enemmän tilaa. Toffo ei oo tajunnu sitä. Nyt se vasta saa tiätää siitä. Ähäkutti. Kuarsaa vaan lisää.
Niklas ja Stefan & TaSe teepaidat. Ja päässä Oilerssin lippikset. Ei kauaa. 2+10 sen olla pitää.
On nää vaan hei huippuja jätkiä nää Stefani ja Niklas. Äijät on ajanu koko päivän ruattin halki ja ne tiäsi, ett meillä on tänään vapaapäivä. Ukot kysyy välittömästi, ett mitäs te haluaisitte nyt tehdä. Varovasti ilmotettiin, ett ois kiva käydä Tukholman keskustassa vähän katteleen paikkoja ja ehkä shoppaileen. Ja eiku menoks. Äijät lähti oppaaks omalla ajallaan ja vei meitä ympäri kaupunkia. Toffolle ois vaan pitäny hommata jostain fillarijakkara eli pyärätuali kun sen liike oli huanoo. Känsiä ja hiärtymiä vaan jaloissa sano Tofu. Kehenkään ei voi luattaa. Ei ees näihin meidän luattokuskeihin. Meidän tavotteet oli niin kovat ja väärä sana väärässä paikassa olisi tuhoava ne. In god we trust. Now and forever.
Paska keli iski tälle päivää. Vettä tuli kuin aisaa. Ei siinä kauheesti sinkoilla ja varsinkin kun oli invalidi mukana. No kierreltiin vanhaa kaupunkia ja aiheutettiin liikehdintää aina kuurojen välissä. Löyrettiin kivat Suomihikinauhat jäähykäteen yhrestä karvakäden putiikista. Anto viä alennusta kun kuuli, ett ollaan Suomesta ja se heijas Loordia. Hyvä pikkuserkku. On sustakin jotain hyätyä. Tarjottiin pojille kunnon pullasufeet ja hotellin edessä oltiin annettu niille jo TaSe- teepaidat. Ne oli niistä ylpeitä. Niin pitääkin olla. Suomen paras SalibandyErotuomarikerho sai taas 2 ikuista kannattajajäsentä. Tiärä häntä josko joskus poijjaat tulevan uransa aikana vaikka mainitsee asiasta jossain isossa haastattelussa. Oikeesti.
Niklas kerto sen perheen olevan kanssa vanhassa kaupungissa ostoksilla ja kysy, ett halutaanko me nähdä hänen Suomalainen äitinsä ja muu perhe. Tyhmä kysymys. No totta kai. Ja eikun tallaan kohti treffipaikkaa. Kivoja oli myäs nää ihmiset ja oli mukava puhua vaihteeks Suamee jonkun muunkin kanssa kuin vakinaamojen kanssa. Eikä ihan aina ymmärrä mitä Ronny puhuu. Tai ees tarkottaa. Niklaksen isäukolta sain hyviä vinkkejä kökköpolitiikan osalta ja varsin kohteliaita olivat muutkin perheen jäsenet. Oli veljee ja sen tyttöystävää ynnä muita. Mä aloin kelaan, ett kai me sit ollaan tehty positiivinen vaikutus näihin kaikkiin heppuihin kun kaikki haluaa esitellä perhettään meille. Ollaanhan me kivoja kundeja. Kun vaan halutaan. Ja halutaanhan me.
Takasin hotellille ja tapaan tuttuja. Siä nähtiin tän päivän vapaavuarolaisia, eli kaikki sveduparit. Ekana heti kysyttiin Magnus Nordahl / Ulf Rehnfeldt parilta , että onko muuten näkyny yhtään ilmapalloja näissä kisoissa. Ukot meinas vetästä sufeet väärään kurkkuun ja huutonauru päälle. Muistivat hyvin Sveitsin kisojen surkuhupasan episodin kesken pronssimatsin rankkariskapaa. Kuka nyt sellasen vois unohtaa. Ei kukaan. Olihan se ilmapallon metsästys kornin näköstä touhua. Oli se. Jopa näiltä herroilta. Thomas Nystrand / Johan Råsbrink pari taas oli meidän mukana Singaporessa ja ihan hyviä hemmoja olivatkin. Erityisesti mä tykkäsin Råsbrinkin tuomaroinnista. On selkeetä hommaa ja aina pikku pilke silmäkulmassa. Se on niitten parin se kiva tuomari. Tuntuvat pitävän tätä heppua pualijumalana hurreissa ja ei varmaan syyttä. Ilonen veijari, jolla on aina aikaa jutustella kaikkien kanssa. Nystrand taas on aika lailla massamurhaajan näkönen ja selkeesti se ei niin kiva. Kentällä. Meille se oli kiva. Kannattaa olla.
Tuntia ennen meetinkiä Toffonaattorin karmee kapula soi pahaa enteilevästi. Siä soittaa Niklas ja kysyy, ett saisko ne kutsua ittensä meidän huaneeseen viarailulle. No totta kai saa. Menee tasan 2 sekuntia kun honkkipolvi laittaa luurin kiinni niin oven takaa kuuluu koputus. Kop kop kop, avaa hakas, sisään mä tahtoisin. Äijäthän on jo siä. Pirun nopeita hissejä tai sitten ne petkutti Tofua.
Pojat tuli ottaan vähän pohjia meitin huaneeseen ennen kun ne lähtee jallittaan misuja yähön. No mikäs siinä. Siinä turinoitiin jo tuttuun malliin niitä näitä ja ukot oli meno päällä. Vilkkusilmät. Senkin veijarit. Ne muuten kerto, ettei ruattissa kukaan piippaa kenenkään muun kanssa liigaa kuin oman parinsa kanssa. Ainoostaan kerran oli joku sairastunu äkkiseltään, eli oli hankiampiainen pistäny ennen kovaa peliä keskellä talvee, ja Pulvis ja joku muu näistä kisadumista oli vetäny matsin kylmiltään keskenään. Se oli ollu niin poikkeuksellista, ett siitä oli tehty isoja tarinoita ja juttuja ihan sensaatiotyyliin. Olivat kuitenkin onnistuneet kohtuullisesti ja saaneet kovasti kehuja. Pulvis oli jopa sanonu, ett ekan kerran hän oli tasavertanen tän pelin parinsa kanssa itte pelissä. Se on jo paljon se.
Miätin, ett kiva kun pojat poikkes kyläileen, mut miks ne ei menny esimerkiks jonkun sveduparin huaneeseen kupille. Tai jollekin tutulle lähiympäristöön. Nehän tykkäs meistä ja viihty meidän seurassa ja oli niille kunnia-asia päästä taas tarinalle. Mukavaahan se oli meillekkin. On ne kivoja poikia. Mycket kivoja.
Illan meetinki oli vasta klo. 23.15 paikallista aikaa. Mukava yllätys oli nastat tarjottavat siä meetinkihuaneen edessä. Oli sufeeta ja kaakaota. Ja hei. Pehmiskone kaikilla lisäherkuilla. Sai kastaa töttöröö erilaisiin nompparelleihin ja väri- ja makuvaihtoehtoja oli sen sata. Oikeesti. Saatana. Ei meillä Malmössä ollu tälläsiä. Ei todellakaan.
Miätittiin Toffon kanssa, ett saisko mun maha jotain vaikutteita jos vetäis vähän reilummin jädee. Ei uskaltanu riskeerata. Viäkin oli rybbändekkeri niinku hellänä. Jaettiin Tukholman päässä olleille tuamareille vähän 2+10 sälää, mut ei samaa settiä kun Malmön pualella olleille. Meillä oli oma henki siä päässä. Ja hyvä henki olikin. On se sääli kun porukka jaetaan tolleen kahtia. Ei ehdi eikä pääse se yhteishenki tulee koko porukalle kunnolla.
Asetteluissa ootettiin hyvää matsia. Oltiin vähän pettyneitä kun tuli taas kerran matsi sijoista 5.-6. Volvo kulkee tasasesti tuumattiin. Ja nukkuun välittömästi. Ihme, että meidän matsi oli heti eka peli aamulla. Mut onneks se oli Globenissa. Sais ees yhren matsin siä. Kaikki ei saa. Ei ees tästä porukasta. Aika moni ei ikinä. Kuunneltiin silleen ajatuksissa Antsa Mertarannan hehkutuksia Globenista vuarelta 1995. Tuli isänmaallinen olo. Ja uni aika pian. Lyhyt sellanen. Taas.
Lauantain asettelut. Jokainen vetäköön omat johtopäätökset. Meidän viime kisojen vetämä b- finaali meni muuten Pulvikselle ja Mikelle. Hyvä niin.
Saateri kun kiärsi mahasta. Olikohan joku etelän elukka päässy orientoitumaan mun nialun kautta sualistoon kun jourutaan pötköttään ikkuna auki tässä tuaksujen harmoniassa. Tai sit se intialaiseväs teki tekojaan. Jälkipolttoo joo.
Niin aikasin jouruttiin herään, ett hotellin aamiainenkin oli viä pualivälissä tarjoilua. No sai ainakin tuaretta. Ja pakkia väänsi. Ei tierä hyvää lennolle. Oli muuten mukava lähtee hotellista kerrankin hyvässä hapessa ja yhden kapsäkin kanssa. Muut väänsi selkä väärässä samsoniteja kohti Kevinin pakua. Kevinin vaimo Mia oli vaatimalla vaatinu, ett ne hullut suomalaiset pitää ajattaa niiden kodin kautta lentokentälle. No totta kai se meille sopi. Muilta ei ees kysytty. Siellä Mia odotti jo talon edessä TaSen teepaita päällä meitä. Mukavan tuntunen naisihminen ja piti Kevinin kurissa silleen kun Suomalainen nainen tekee. Oli uhkaillu jollain pidättäväisyyksillä jossei TaSen äijät ala oleen nurkilla siinä seiskan jälkeen. Kevini ei uskaltanu ottaa riskiä. Ja oikeen ylpeen olonen se oli kun me tultiin hyvin juttuun Mian kanssa siinä se pikku hetki. Harmi kun ei ehditty jutskaan pitempää aikaa. Oltiin lähetetty Kevinin rouvalle TaSen paita sen takia kun se on tehny ukostaan mukavan ja suamalaisia dumia suasivan sepän. Se riittää meille syyks saada Suomen parhaan salibandyErotuomariKerhon Arvostettu paita. Niitä ei oo ihan kaikilla. Ei. Eikä tuu oleen.
Toffo, Kevin, Mia ja mä eli meitsi. Hyvän yäpaidan Mia sai TaSelaisilta. Mukava pariskunta ja hianolla seudulla asuivat. Tässä ei kehrannu pihauttaa.
Lento Malmön Sturup lentsikkakentältä kesti vaan n. tunnin Tukholmaan. Pakki oli liäkeissä. Piti päästellä sellasella sinisellä polttavalla liäkillä hiljasta tarinaa ilmoille. Aina kun luulin päässeeni kuin pässi pään katkasusta niin Pappa- Ronny mainitsi ikään kuin vain tiedoksi, ett aika mukavaa pukkaa. Yritin esittää pököä ja kyselin , ett mitähän Mr. observeri muka tarkoittaa. Yritin matkia Tanskan kapun ilmeitä. Ei auttanu. Se näki sen savun läpi mun tuskan.
Kohti Tukholmaa. Tofu hakee puhdasta happee lätty punasena. Hurrit juaksee pakoon. Kenttä saanu nimensä Bahamalaisen Juaksijan Sandra Sturrupin mukaan.
Se alko kyseleen lentoemolta puhtaampaa happea. Vaikka niistä naamareista mitä tippuu siitä katosta jos tulee oikee tilanne päälle. Meidän kohdalla ei jostain syystä oikeen lisäkuppia sufeeta näkyny ja tuntu, ett emot jotenki kiärsi sen meidän penkkirivistön ulkokautta. Eihän se oo mahdollista. Vai onko. Lupaan ens kerralla ottaa sitä vähämausteista. Ihan oikeesti. Ei nää enää ees omaan köstaan mukavalta höngi. Ei.
Pulvis ja pappa- Bengtsonni sai kaasunukutuksen koneessa. Kuitenkin kiittelivät jälkikäteen, ett sai vähän rentoutua rasittavan alkuviikon myätä.
Ihmeen kauan kesti kun pääsin täyrestä koneesta ulos. Mihin ny kaikilla niin kiire oli. Ulkonakin sato vettä. Kiire odottaan. Oishan siihen jo pitäny tottua intissä. Mut eihän ruattissa mitään inttiä ookkaan. Hiusverkossa pompitaan kuin Petelius& Kalliala aikoinaan Pulttipoisseissa. Kornia.
Kentällä meitä vastassa oli ISO äijä ja Pulvis sano kaverin salalempinimen olevan suuri valkoinen hai. Oli se muuten iso äijä. Ja ihan mukava. Hyvää tarinaakin heitti. Siihen asti kun mulla taas lipsahti. Kauhee karjunta alko pakussa kun aromit levis hyvän ilmastoinnin avustuksella pitkin neliöitä. Koneessa olleet kanssamatkustajat oli ollu velmuja ja ottaneet ökäpussit messiin mut iso suuri hai meinäs ajaa sataakolmeekymppiä tunnelin seinään siinä sumussa. Ennen kun se sai akkunan auki. Nyt jo vähän hävetti. Pystyin ajoittain aistimaan miltä siitä Tanskan kapusta tuntu mun saarnan jälkeen. Ja Tofu veti sokkona hirveitä maksakoukkuja ja haimaheijareita niin ett koko auto heilu. Napakoita iskuja. Mun pakettikin tajus alkaa oleen kunnolla. En aikasemmin tiännytkään, ett vatsanseutu on myäs tahdonalasten lihasten vaikutuksen kohteena. Aina oppii jotain uutta. Lopulta. You`ll never walk alone. With me. My friend ;)
Maisemaa Tukholman hotellin ikkunasta. Ei kauhee matka ollu itte pyhättöön. Hiano oli maisema. Tuolla on tehty ihmetekoja. Ainakin 1995.
Kamppeet hotelliin ja päiväunille. Meillä oli vapaapäivä. Luojan kiitos. Kiitos Referee Committee. Hyvin sai taas nukuttua kun Tofu kuarsas. Mikä ihme sen on. Ennen ja aikasemmilla matkoilla se on ehkä ekana iltana ja yänä tuhissu vähän äänekkäämmin, mut nyt se saakeli sahaa heti kun on paikka. Pitäskö mun leikata sen kitarisat. Silleen kaasunukutuksella. Riittää ihan omin tehtain. Kyllä mä osaisin. Mä oon Ruokamestari. Ei ois homma eikä mikään. Jätän asian hautuun. Siis sen operaation. En mitään muuta.
Täällä sama homma. Antakaa nyt vähän armoo. Kas kun ei, että nauttikaa hääyästämme, kaapissa on samppanjaa ja mansikoita. Ei häiritä koko yänä...
Malmössa pistettiin hotellihuaneen järjestys uuteen uskoon ja saatiin sängyt erilleen, ettei tarvi nukkua ihan niinku aviopari. Täällä sitten aloin tekeen samaa hommaa ja nykiin sänkyjä erilleen toisistaan. Onkohan mun voimataso hiipunu alkusarjan aikana. Pyysin silleen ovelasti Tofua kans siirtään hetekoita erilleen. Siinä se nyki suanet katkeamispisteessä jousimukavan päästä ja yritti ja yritti. Mä luulin jo ett nyt siltä meni viä kaiken huipuks välilevy paikoiltaan kun kuulu ihme parkasu. Ei ne mihkään liiku, se huusi ja alettiin tsiigaan, ett mikä ny on. Jumankauta! nehän oli hirveillä pulteilla kiinni siä seinässä ja siinä pysy. Jaaha. Päätettiin laittaa huaneessa oleva silityslauta silleen siihen meidän honeymoonsviitin sänkyjen väliin. Ettei tuu mitään miälitekoja. Ei ees muka unissaan. Sillon ne just tulee ja ihan vahingossa. Joo, niin aina.
Kohta sit soikin puhelin ja Stefani ja Niklas soitti alhaalta niiden olevan meitin kamojen kanssa siä passissa. Kamat paikoilleen ja järjestykseen. Järjestys se olla pitää vaikka huanokin. Mä muuten oon aina asettunu hotelleissa sinne ikkunan pualelle, koska siä on aina enemmän tilaa. Toffo ei oo tajunnu sitä. Nyt se vasta saa tiätää siitä. Ähäkutti. Kuarsaa vaan lisää.
Niklas ja Stefan & TaSe teepaidat. Ja päässä Oilerssin lippikset. Ei kauaa. 2+10 sen olla pitää.
On nää vaan hei huippuja jätkiä nää Stefani ja Niklas. Äijät on ajanu koko päivän ruattin halki ja ne tiäsi, ett meillä on tänään vapaapäivä. Ukot kysyy välittömästi, ett mitäs te haluaisitte nyt tehdä. Varovasti ilmotettiin, ett ois kiva käydä Tukholman keskustassa vähän katteleen paikkoja ja ehkä shoppaileen. Ja eiku menoks. Äijät lähti oppaaks omalla ajallaan ja vei meitä ympäri kaupunkia. Toffolle ois vaan pitäny hommata jostain fillarijakkara eli pyärätuali kun sen liike oli huanoo. Känsiä ja hiärtymiä vaan jaloissa sano Tofu. Kehenkään ei voi luattaa. Ei ees näihin meidän luattokuskeihin. Meidän tavotteet oli niin kovat ja väärä sana väärässä paikassa olisi tuhoava ne. In god we trust. Now and forever.
Paska keli iski tälle päivää. Vettä tuli kuin aisaa. Ei siinä kauheesti sinkoilla ja varsinkin kun oli invalidi mukana. No kierreltiin vanhaa kaupunkia ja aiheutettiin liikehdintää aina kuurojen välissä. Löyrettiin kivat Suomihikinauhat jäähykäteen yhrestä karvakäden putiikista. Anto viä alennusta kun kuuli, ett ollaan Suomesta ja se heijas Loordia. Hyvä pikkuserkku. On sustakin jotain hyätyä. Tarjottiin pojille kunnon pullasufeet ja hotellin edessä oltiin annettu niille jo TaSe- teepaidat. Ne oli niistä ylpeitä. Niin pitääkin olla. Suomen paras SalibandyErotuomarikerho sai taas 2 ikuista kannattajajäsentä. Tiärä häntä josko joskus poijjaat tulevan uransa aikana vaikka mainitsee asiasta jossain isossa haastattelussa. Oikeesti.
Niklas kerto sen perheen olevan kanssa vanhassa kaupungissa ostoksilla ja kysy, ett halutaanko me nähdä hänen Suomalainen äitinsä ja muu perhe. Tyhmä kysymys. No totta kai. Ja eikun tallaan kohti treffipaikkaa. Kivoja oli myäs nää ihmiset ja oli mukava puhua vaihteeks Suamee jonkun muunkin kanssa kuin vakinaamojen kanssa. Eikä ihan aina ymmärrä mitä Ronny puhuu. Tai ees tarkottaa. Niklaksen isäukolta sain hyviä vinkkejä kökköpolitiikan osalta ja varsin kohteliaita olivat muutkin perheen jäsenet. Oli veljee ja sen tyttöystävää ynnä muita. Mä aloin kelaan, ett kai me sit ollaan tehty positiivinen vaikutus näihin kaikkiin heppuihin kun kaikki haluaa esitellä perhettään meille. Ollaanhan me kivoja kundeja. Kun vaan halutaan. Ja halutaanhan me.
Takasin hotellille ja tapaan tuttuja. Siä nähtiin tän päivän vapaavuarolaisia, eli kaikki sveduparit. Ekana heti kysyttiin Magnus Nordahl / Ulf Rehnfeldt parilta , että onko muuten näkyny yhtään ilmapalloja näissä kisoissa. Ukot meinas vetästä sufeet väärään kurkkuun ja huutonauru päälle. Muistivat hyvin Sveitsin kisojen surkuhupasan episodin kesken pronssimatsin rankkariskapaa. Kuka nyt sellasen vois unohtaa. Ei kukaan. Olihan se ilmapallon metsästys kornin näköstä touhua. Oli se. Jopa näiltä herroilta. Thomas Nystrand / Johan Råsbrink pari taas oli meidän mukana Singaporessa ja ihan hyviä hemmoja olivatkin. Erityisesti mä tykkäsin Råsbrinkin tuomaroinnista. On selkeetä hommaa ja aina pikku pilke silmäkulmassa. Se on niitten parin se kiva tuomari. Tuntuvat pitävän tätä heppua pualijumalana hurreissa ja ei varmaan syyttä. Ilonen veijari, jolla on aina aikaa jutustella kaikkien kanssa. Nystrand taas on aika lailla massamurhaajan näkönen ja selkeesti se ei niin kiva. Kentällä. Meille se oli kiva. Kannattaa olla.
Tuntia ennen meetinkiä Toffonaattorin karmee kapula soi pahaa enteilevästi. Siä soittaa Niklas ja kysyy, ett saisko ne kutsua ittensä meidän huaneeseen viarailulle. No totta kai saa. Menee tasan 2 sekuntia kun honkkipolvi laittaa luurin kiinni niin oven takaa kuuluu koputus. Kop kop kop, avaa hakas, sisään mä tahtoisin. Äijäthän on jo siä. Pirun nopeita hissejä tai sitten ne petkutti Tofua.
Pojat tuli ottaan vähän pohjia meitin huaneeseen ennen kun ne lähtee jallittaan misuja yähön. No mikäs siinä. Siinä turinoitiin jo tuttuun malliin niitä näitä ja ukot oli meno päällä. Vilkkusilmät. Senkin veijarit. Ne muuten kerto, ettei ruattissa kukaan piippaa kenenkään muun kanssa liigaa kuin oman parinsa kanssa. Ainoostaan kerran oli joku sairastunu äkkiseltään, eli oli hankiampiainen pistäny ennen kovaa peliä keskellä talvee, ja Pulvis ja joku muu näistä kisadumista oli vetäny matsin kylmiltään keskenään. Se oli ollu niin poikkeuksellista, ett siitä oli tehty isoja tarinoita ja juttuja ihan sensaatiotyyliin. Olivat kuitenkin onnistuneet kohtuullisesti ja saaneet kovasti kehuja. Pulvis oli jopa sanonu, ett ekan kerran hän oli tasavertanen tän pelin parinsa kanssa itte pelissä. Se on jo paljon se.
Miätin, ett kiva kun pojat poikkes kyläileen, mut miks ne ei menny esimerkiks jonkun sveduparin huaneeseen kupille. Tai jollekin tutulle lähiympäristöön. Nehän tykkäs meistä ja viihty meidän seurassa ja oli niille kunnia-asia päästä taas tarinalle. Mukavaahan se oli meillekkin. On ne kivoja poikia. Mycket kivoja.
Illan meetinki oli vasta klo. 23.15 paikallista aikaa. Mukava yllätys oli nastat tarjottavat siä meetinkihuaneen edessä. Oli sufeeta ja kaakaota. Ja hei. Pehmiskone kaikilla lisäherkuilla. Sai kastaa töttöröö erilaisiin nompparelleihin ja väri- ja makuvaihtoehtoja oli sen sata. Oikeesti. Saatana. Ei meillä Malmössä ollu tälläsiä. Ei todellakaan.
Miätittiin Toffon kanssa, ett saisko mun maha jotain vaikutteita jos vetäis vähän reilummin jädee. Ei uskaltanu riskeerata. Viäkin oli rybbändekkeri niinku hellänä. Jaettiin Tukholman päässä olleille tuamareille vähän 2+10 sälää, mut ei samaa settiä kun Malmön pualella olleille. Meillä oli oma henki siä päässä. Ja hyvä henki olikin. On se sääli kun porukka jaetaan tolleen kahtia. Ei ehdi eikä pääse se yhteishenki tulee koko porukalle kunnolla.
Asetteluissa ootettiin hyvää matsia. Oltiin vähän pettyneitä kun tuli taas kerran matsi sijoista 5.-6. Volvo kulkee tasasesti tuumattiin. Ja nukkuun välittömästi. Ihme, että meidän matsi oli heti eka peli aamulla. Mut onneks se oli Globenissa. Sais ees yhren matsin siä. Kaikki ei saa. Ei ees tästä porukasta. Aika moni ei ikinä. Kuunneltiin silleen ajatuksissa Antsa Mertarannan hehkutuksia Globenista vuarelta 1995. Tuli isänmaallinen olo. Ja uni aika pian. Lyhyt sellanen. Taas.
Lauantain asettelut. Jokainen vetäköön omat johtopäätökset. Meidän viime kisojen vetämä b- finaali meni muuten Pulvikselle ja Mikelle. Hyvä niin.
LAUANTAI 27.5.2006
Saatiin muuten eilen hyviä ja ilosia uutisia kotosuamesta. J-P Koskelalle ja hänen vaimolleen oli syntyny pieni kaunis tytär. Ajotus samaa luokkaa kuin Tofulla kaks vuatta sitten. Kesken kisojen. Nyt Tofu oli taas täällä ja Tsei- Pii himassa. Parempi niin. Tää on kuitenkin vaan sählyä. Ja eka tenava Koskeloille. Onnea vielä kerran. Olkoon lapsi äitinsä näköinen. Vaikka en ookkaan nähny lapsen äitiä. En vaan oikeen pysty kehittään kuvaa, ett tyttölapsi ois Tsei- Piin näkönen.
Kuvaa Globenin juurelta. Olihan se aikas iso rakennelma. Ja kaikkee mahdollista siinä lähiympäristössä. Jokaiselle jotakin.
Tilattiin ajoissa kyyti Globeniin, koska siinähän menee ainakin tunti ihmetellessä golfpallon suuruutta ja kirkkaita valoja. Sais nekin sitten kuikuiltua ennen peliä, ettei tarvi taivastella kesken matsia. Se ei näyttäs hyvältä. Sijoista 5.-6. pelasivat siis Latvia vs. Tanska. Oiskohan Tanskan kapun sylki kuivaa tänään. Aloin fundeeraan, ett joka kisoissa missä Toffon kanssa ollaan piipattu niin aina on vedetty matsi sijoista 5.-6. 2003 Tshekeissä EuroCupissa, 2004 Sveitsissä MM- kisoissa, surullisen kuuluisa Singapore 2005 vaan lomailtiin liiton piikkiin ja taas täällä sama matsi. Tshekeissä vedettiin mimmien finaali, Sveitsissä vedettiin B- Finaali, Singaporessa otettiin aurinkoa ja kesintää aiheuttavaa ilmastoa. Onkohan se sama asia. Oiskohan tää meidän viimenen matsi näissä kisoissa. Voi muuten olla. Eli taas asenteella ja täpöillä. Vaikka joka paikkaan sattuu ja Toffeen polvet näyttää enemmän koninhonkeilta kuin ihmislapsen klapeilta.
Vain hetki ennen matsin alkua. Ja porukkaa kuin pipoo. Karmeen kokonen halli muuten näyttää oikeesti aika tyhjältä. Ihan J-P Lehtosen näkönen heppu vasen alakulma. Mittailee kenttää. Laitakikat kuntoon. Juhlaottelu lähestyy…
Tasasta vääntööhän se oli ja virallinen katsojaluku 360 henkee. Aika surullinen määrä ton kokoseen halliin. Sama kun isossa kaupassa ois kaks asiakasta. Ja viä eripualilla kauppaa. Silleen ettei ne ees nää toisiaan kertaakaan. Muutama perusjäähy ja homma hanskassa. Ei ihmeitä. Ei jouduttu tekeen kummallisuuksia eikä jouruttu testiin. Millään lailla. Klasu sano nokkelasti yks kerta, ett jos tuamari on isoissa kisoissa Suomesta tai hurreista niin melkeen pualet saa jo ennen peliä anteeks. Onkohan noin. Voi olla.
Ensimmäinen Globenissa vedetty matsi takana Lämmin tuli taas ja hyvin miälin eväälle.
Kesken pelin kentän päälle ilmesty kuin tyhjästä ilmapallo. Joo-o! Tuli dejavu Kahen vuaren takaa. Vinkkasin sen Tofulle ja Toffonaattori paino tasajalkahypyllä n. 1,5 ylöspäin ja sai sen ekalla kiinni. Ei tarvinu mailoja. Eikä tualeja. Hyvä koppi ja haltuunotto. Pelkäsin, ett se alkaa pompotteleen sillä. Ei. Väänsi niskat nurin ja laitto taskuun. Jotenkin alko tuntuun, ett Magnus Nordahl / Ulf Rehnfeldt oli tän takana. Se oli niille kova paikka. Pallossa oli viä jokin viästi. –Hälsningar, här är Uffe och Mage. Tjänare för dig också med balloon. Har mycket trevlig tider med det. Jag det gör jag. Jag har ont i halsen eller somewhere else-. Ihmellinen homma. Kertakaikkiaan! Pulvis ja pappa- Bengtsonni virnisteli kummasti kentän lairalla. Tää on muuten joku hurrien salaliitto meitä vastaan. Saletisti. Mut se kuivu kuin mun tulisen ruoan himo intialaiseen mestaan. Ainakin ens kertaan. Alkaakohan mullakin vähän pätkiä. Ei mee hissi ihan ylimpään. Joutuu kasista talsiin kävellen kymppikerrokseen. Kasilitran ampäri tulee vaan pualilleen. Ei perkule. Kyllä pakki muistaa nää hommat. Toivottavasti. Viäki hävettää.
Jännä peli se oli ja tasanen. Tasasia matseja on aina hienoin viheltää. Jännitys säilyy loppuun asti. Eikä tarvi alkaa jossain 10-1 tilanteessa väijyyn, ett kellä sammuu lamput ja kuka provosoi ja ken provosoituu. Muutenkin meillä on käyny hyvä tuuri kun on saatu täällä piipata tasasia pelejä. Saa nauttia tuomaroinnista eikä edellä kuvatusta.
Lopussa tasatilanteessa Latvian peluri riisti pallon muutama sekunti ennen häämöttävää jatkoaikaa, pari terävää kanttiaskelta ja kuti. Siähän se pöllähti verkossa ja peliaikaa jäi tasan 1 sekunti. Taas. Sama homma Sveitsin kisojen B- finaalissa. Onkohan meillä joku ihmeen viime hetkien ”kirous” päällä. No tää on urheilua. Mitä vaan voi tapahtua. Latvia 5. ja Tanska 6. Kävi sääliks sitä Tanskan pelaajaa, jonka ukko siitä karkas kantille. Se itki vualaasti pelin jälkeen. Siitä tuntu pahalta. Kävi kätteleen kuitenkin ja taputettiin olalle niinku lohdutukseks. Varmaan lohrutti kauheesti. Kaikki muutkin tanskalaiset kävi kätteleen. Vähän niitäkin säälitti. Päätä pystyyn vaan. Te voititte kuitenkin Norjan, joka pelas tasan Sveitsin kanssa joka pelas tasan hurrien kanssa. Mun miälestä te olitte ihan yhtä hyviä kun ruattalaiset. Tää sarjasärjestelmä on suurta kuplaa. Joku muu systeemi pitäs kehittää, ett kaikki ois tyytyväisiä. Tuomarit sais antaa vaikka tyylipisteitä. Tai jotain. No niin. Taitaa riittää.
Pelin jälkeen viä vähän virallisempi kuva. Valokuvaajana toimi Vehniäisen Ari. Ilman makkaraa. Ja sinappia. Ja vieläkin pönttö selvänä.
Klasu tarkkaili pelin silleen pualivaloilla. Kauheen väsyneeltä näytti herra iso herra. Mitähän ne on täällä isoimmissa ympyröissä oikeen hommannu. Ihan hyvin vedettiin. Se on paljon se jo Klasulta. Peruskasi ehkä Suomessa. Harmaata, tasasta ja ei nousuja eikä laskuja. Mut niinhän sen pitääkin olla. Pelaajat ne shown tekee. Ei me. Eikä tälläkään kertaa.
Nopeesti takasin hotelliin kamat kuivuun. Jos vaikka huamenna ois kuitenkin peli. Toffo ulisi. Polvi ihan sökönä. Koita kestää. Ei oo enää monta mailia edessä. Ja iso hali.
Vanha tuttu vuasien varrelta. Ansainnu 2+10 lätsän. Nissinen muuten oli joskus Viikkareiden 2. koutsi.
Pikapikaa Globeniin tapaan tuttuja boltsin valtaville käytäville. Paljon nähtiin tuttuja. Moni oli jo aika tuiskeessa. Oltiin virittäydytty tuleviin välieriin pitkän kaavan mukaan. Niin se pitääkin. Kerrankos sitä kisaturistina ollaan. Ja viä luupenissa. Päivä meni sitten malaksiessa pitkin areenaa ja oottaessa kunnon pelejä. Niitähän kaikki orotti. Kisat alko tänään. Kunnolla. Vihdoin.
Luottoystävämme Pasi Tilander. Hattunsa ansainnu. Toivoi meitä bronssimatsiin piippaan. Ei oo enää omissa käsissä. Hiano miäs. Kertakaikkiaan.
Viron ja Pirkkojen Martin Siwakow. Onnea noususta A- sarjaan. Siwakin on pipansa ansainnu. Ja on yllättävän lähellä. Rommi kateissa (lue: mehulla).
Jossain kohrassa mun puhelin soi ja siä soittaa Vilkin Vesku. Ovat kuulemma ihan just areenalla. No eikun treffaan Vesku ja hänen viähättävä avovaimonsa Jenni. Hintikka. Ei kuulemma sukua Jaakko Johannekselle. Mut kumman hyvin matsit Oilerssilla meni kun Vesku niitä piippas männeenä talvena. Jos kuiteski joku kytkös. Eikö sittenkään. No ei sit. Saakeli.
Vesa Vilkki ja hänen viähättävä avovaimo Jenni Hintikka. Vesku luavi tulevaan ympäristöönsä kuin hauki kaislikossa. Meitsi pilkkii tai laskee rahoja.
Vesku on muuten ihan helkutin hyvä tuomari. Mun miälestä. Ja aika monen muunkin miälestä. Se on tuleva kansainvälinen salibandyerotuomari. Se on saletti. Ja ihan varma. Kentän ulkopualellakin Vesku on hyvä tyyppi. Huumoria piisaa ja pilke on silmäkulmassa. Huumori oli hiukan sillä ja Alakareen Miksalla koetuksella liigafinaalien aikana. Niille oli aseteltu matsit 4 ja 5. Tarvittaessa. Ei tarvinu viheltää kun Rankkari- Riihimäki paino ristiä pään päälle. Ja Jaakko otti yleisön. Me otettiin tuomareiden finaalimuistomitallit. Ois kuulemma kelvannu Veskulle ja Miksallekki. Ne oli jo toiset meille.
Pitää muistaa jos tekee kylmät kavereille. Ja noi paidat oli meillä tuamaripaitojen alla kun viimestä finaalia vedettiin. Sais pojatkin ees jotain aistimuksia finaaleista.
Teetettiin pojille paidat, joissa lukee – SORRY MIKSA&VESKU- ja annettiin ne niille liigadumien päätöskoulutuksessa Tallinnan laivalla. Ja totta kai niille piti myäs mitallit teettää. Hianot muuten olikin. Takana luki sama teksti kuin meillä. –MIESTEN SM- FINAALI. EROTUOMARI 2005-2006. Ja ihan pikku lisäys viä. (TARVITTAESSA) !! ;) Martansaari kikattaa viäki kun sitä näkee. Ei oo silti viä nähty. Kyllä me nähdään. Jossei näkö lähre. Marko on viä joskus Mr. ETV. Se piti meitin pualia kun oli kovat piipussa finaalien alla. Sitä me ei unohreta ikinä. Ei. Sori Marko. Aina ei voi kertoo kaikkee. Niinku tiärät.
Toffokin alkaa kannattaa väriä. Suasikkinipun väreissä on kiva heijata Iittalan hornankattilassa ens kaurella. Ja seisoviltaan. Huomaa tyytyväinen ilme ja fanaattinen syvä katse. Huutosakin johtajan ainesta tai pyramidin tukijalaks siidereille.
Arvotavaraa kaulassa. Tofun niskaan hönkii Eero Heinäluoma ja Vehniäisellä on sinappia silmässä.
Esiteltiin Vesku tuleville kollegoilleen katsomossa kun Suomi kaato Sveitsiä. Oli muuten ihana taktinen oivallus se 4-2 maali Suomelle. Ja pikkukohosen tuuletus ei jättäny ketään kylmäks maalinsa jälkeen. Onkohan se reenannu paljon sitä peilin edessä. Vaikutti niin loppuun asti hiotulta. Voinu mennä muutama ruutu rikkikin. Tai sit se tuli selkäytimestä. Niinku Toffon rankkukin. Tuhansia toistoja. Sen se vaatii.
Ensimmäinen välierä. Kesyks jäi jotenkin matsi. Kiva tunnelma silti.
Suomen ja Sveitsin välierä oli jo parempi matsi. Ja Loordi aiheutti aina kovimmat aploodit. Pelissä kuin pelissä.
Jotenkin pliisut välierät oli. Ruatti Tshekki- matsista oisin oottanu vähän enemmän. Peli ois voinu saada erilaisen juanen, jos Sveitsiläiset kollegat Thomas/Thomas, Baumgartner/ Kläsi ois antanu muutaman ansaitun jäähyn hurreille ekassa erässä. Meistä ne ois pitäny poimia pois. Ja ihanan selkeitäkin ne oli. Mut katsomosta näitä pelejä on niin helppo viheltää. Siä on aina kaikki parhaat tuomarit. Aina. Totuushan on se että paras tuomari on kuallu. Joo.. se oli muuten hyvä ja aina vihelsi täydellisesti. Harmi kun niin nuarena lähti piippaan mars-sarjaa. Toiseks paras on se joka on just lopettanu. Joo.. se veti muuten hyvin, harmi kun meni lopettaan, ei sen tasosia tuu enää koskaan. Ei niin. Kolmanneks paras on se jonka nimee ei kukaan muista. Joo.. se vihelsi hyvin ja selkee linja sillä oli..mikä sen nimi ny olikaan, emmää muista. Aktiivituomari voi siis olla vain neljänneks paras. Mut onhan sekin jotain se.
Maskotti Globaali halus väkisin mun kanssa kuvaan. Sisällä oli karvanen alaston äijän körilys selkä juntturassa ja pahalla ilmeellä varustettuna.
Kisaorganisaation tuomariväki oli luvannu vierä meidät dumat viimeselle yhteiselle illalliselle tänään ehtoolla. Kiva veto. Oltiin melko saletteja Pattipolven kanssa ettei meille tuu finaalipäivälle matsia. Päätettiin ottaa kuteetkin varman päälle ja lährettiin siviileissä liikenteeseen. Jos ei matsia tulis niin muutaman jääkylmän kyllä joutus ottaan. Puudukkeeks. Oli kuulemma ollu kova vääntö nimeämisissä. Niinku aina. A- sarjan putoamismatsi napsahti aamuysiks Norjan parille Kim Hofgaard-Jørstad / Rune Ali Zouhar:lle. Äijät oli liävästi sanoen pettyneitä. Näitä ukkoja me veikattiin finaaliin. Bii taas ei. Sillä oli ilmeisesti suara linja. Ja olihan ne vetäny just EuroCupin finaalin tammikuussa. Oltiin sovittu Toffon kanssa, ett jos tää matsi tipahtaa meille niin kiältäydytään kohteliaasti kunniasta. Ei saatana. Ei Tofun koivella. Ja se ois ollu jo jonkin sortin vit..lua. Niin norskitkin sen otti. Arvostus matsia kohtaan näkyi suaraan niitten naamasta. Oisivat laittaneet tshekkiparin siihen peliin. Ne vetää minkä vaan. Ja aina kehittymismiälessä. Niin se vaan on.
Sit koitti pronssimatsin nimeäminen. Ja sen vetää… Suomalaiset!! Jumankauta!! Hiano homma!! Oltiin helkutin tyytyväisiä. Tähän oltiin tähdätty kun Suomen poijjaat pelas ittensä hianosti loppuotteluun. Saateri, että sitä piristy. Toffokin alko painaan ribaskaa niinku klapi ei ois ollu yhtään kipee. Taikasanoja. Vaihtoehtoista lääketiärettä. Tosiaan. Se on kuitenkin kovin ja arvostetuin matsi finaalin jälkeen. Ja sinne meillä ei ollu mitään asiaa. Taas aloin kelaan. Mustahan tulee saletisti ensimmäinen tuomari joka on ollu MM- pronssimatsissa toimitsijaesimies ja sitten viä itte piipannu sellasen. Olipa kiva ylläri. Luultiin, ett joku svedupari sen saa niinku aikasemmin on ollu tapana. Mut ei nyt. Mukavaa.
Referees of the medalmatches. Molemmilla pareilla oli hymy herkässä ja fiilis korkeella.
Eväät naamariin ja hotellille lepään. Ensin kuiteski Vehnis käväs onnitteleen meitä meitin huaneessa. Hiano ele. Malja sille. Pienen piäni. Väsyneenä mutta onnellisena nukkuun. Tänään kuuntelimme Tik- Takkia.
Saatiin muuten eilen hyviä ja ilosia uutisia kotosuamesta. J-P Koskelalle ja hänen vaimolleen oli syntyny pieni kaunis tytär. Ajotus samaa luokkaa kuin Tofulla kaks vuatta sitten. Kesken kisojen. Nyt Tofu oli taas täällä ja Tsei- Pii himassa. Parempi niin. Tää on kuitenkin vaan sählyä. Ja eka tenava Koskeloille. Onnea vielä kerran. Olkoon lapsi äitinsä näköinen. Vaikka en ookkaan nähny lapsen äitiä. En vaan oikeen pysty kehittään kuvaa, ett tyttölapsi ois Tsei- Piin näkönen.
Kuvaa Globenin juurelta. Olihan se aikas iso rakennelma. Ja kaikkee mahdollista siinä lähiympäristössä. Jokaiselle jotakin.
Tilattiin ajoissa kyyti Globeniin, koska siinähän menee ainakin tunti ihmetellessä golfpallon suuruutta ja kirkkaita valoja. Sais nekin sitten kuikuiltua ennen peliä, ettei tarvi taivastella kesken matsia. Se ei näyttäs hyvältä. Sijoista 5.-6. pelasivat siis Latvia vs. Tanska. Oiskohan Tanskan kapun sylki kuivaa tänään. Aloin fundeeraan, ett joka kisoissa missä Toffon kanssa ollaan piipattu niin aina on vedetty matsi sijoista 5.-6. 2003 Tshekeissä EuroCupissa, 2004 Sveitsissä MM- kisoissa, surullisen kuuluisa Singapore 2005 vaan lomailtiin liiton piikkiin ja taas täällä sama matsi. Tshekeissä vedettiin mimmien finaali, Sveitsissä vedettiin B- Finaali, Singaporessa otettiin aurinkoa ja kesintää aiheuttavaa ilmastoa. Onkohan se sama asia. Oiskohan tää meidän viimenen matsi näissä kisoissa. Voi muuten olla. Eli taas asenteella ja täpöillä. Vaikka joka paikkaan sattuu ja Toffeen polvet näyttää enemmän koninhonkeilta kuin ihmislapsen klapeilta.
Vain hetki ennen matsin alkua. Ja porukkaa kuin pipoo. Karmeen kokonen halli muuten näyttää oikeesti aika tyhjältä. Ihan J-P Lehtosen näkönen heppu vasen alakulma. Mittailee kenttää. Laitakikat kuntoon. Juhlaottelu lähestyy…
Tasasta vääntööhän se oli ja virallinen katsojaluku 360 henkee. Aika surullinen määrä ton kokoseen halliin. Sama kun isossa kaupassa ois kaks asiakasta. Ja viä eripualilla kauppaa. Silleen ettei ne ees nää toisiaan kertaakaan. Muutama perusjäähy ja homma hanskassa. Ei ihmeitä. Ei jouduttu tekeen kummallisuuksia eikä jouruttu testiin. Millään lailla. Klasu sano nokkelasti yks kerta, ett jos tuamari on isoissa kisoissa Suomesta tai hurreista niin melkeen pualet saa jo ennen peliä anteeks. Onkohan noin. Voi olla.
Ensimmäinen Globenissa vedetty matsi takana Lämmin tuli taas ja hyvin miälin eväälle.
Kesken pelin kentän päälle ilmesty kuin tyhjästä ilmapallo. Joo-o! Tuli dejavu Kahen vuaren takaa. Vinkkasin sen Tofulle ja Toffonaattori paino tasajalkahypyllä n. 1,5 ylöspäin ja sai sen ekalla kiinni. Ei tarvinu mailoja. Eikä tualeja. Hyvä koppi ja haltuunotto. Pelkäsin, ett se alkaa pompotteleen sillä. Ei. Väänsi niskat nurin ja laitto taskuun. Jotenkin alko tuntuun, ett Magnus Nordahl / Ulf Rehnfeldt oli tän takana. Se oli niille kova paikka. Pallossa oli viä jokin viästi. –Hälsningar, här är Uffe och Mage. Tjänare för dig också med balloon. Har mycket trevlig tider med det. Jag det gör jag. Jag har ont i halsen eller somewhere else-. Ihmellinen homma. Kertakaikkiaan! Pulvis ja pappa- Bengtsonni virnisteli kummasti kentän lairalla. Tää on muuten joku hurrien salaliitto meitä vastaan. Saletisti. Mut se kuivu kuin mun tulisen ruoan himo intialaiseen mestaan. Ainakin ens kertaan. Alkaakohan mullakin vähän pätkiä. Ei mee hissi ihan ylimpään. Joutuu kasista talsiin kävellen kymppikerrokseen. Kasilitran ampäri tulee vaan pualilleen. Ei perkule. Kyllä pakki muistaa nää hommat. Toivottavasti. Viäki hävettää.
Jännä peli se oli ja tasanen. Tasasia matseja on aina hienoin viheltää. Jännitys säilyy loppuun asti. Eikä tarvi alkaa jossain 10-1 tilanteessa väijyyn, ett kellä sammuu lamput ja kuka provosoi ja ken provosoituu. Muutenkin meillä on käyny hyvä tuuri kun on saatu täällä piipata tasasia pelejä. Saa nauttia tuomaroinnista eikä edellä kuvatusta.
Lopussa tasatilanteessa Latvian peluri riisti pallon muutama sekunti ennen häämöttävää jatkoaikaa, pari terävää kanttiaskelta ja kuti. Siähän se pöllähti verkossa ja peliaikaa jäi tasan 1 sekunti. Taas. Sama homma Sveitsin kisojen B- finaalissa. Onkohan meillä joku ihmeen viime hetkien ”kirous” päällä. No tää on urheilua. Mitä vaan voi tapahtua. Latvia 5. ja Tanska 6. Kävi sääliks sitä Tanskan pelaajaa, jonka ukko siitä karkas kantille. Se itki vualaasti pelin jälkeen. Siitä tuntu pahalta. Kävi kätteleen kuitenkin ja taputettiin olalle niinku lohdutukseks. Varmaan lohrutti kauheesti. Kaikki muutkin tanskalaiset kävi kätteleen. Vähän niitäkin säälitti. Päätä pystyyn vaan. Te voititte kuitenkin Norjan, joka pelas tasan Sveitsin kanssa joka pelas tasan hurrien kanssa. Mun miälestä te olitte ihan yhtä hyviä kun ruattalaiset. Tää sarjasärjestelmä on suurta kuplaa. Joku muu systeemi pitäs kehittää, ett kaikki ois tyytyväisiä. Tuomarit sais antaa vaikka tyylipisteitä. Tai jotain. No niin. Taitaa riittää.
Pelin jälkeen viä vähän virallisempi kuva. Valokuvaajana toimi Vehniäisen Ari. Ilman makkaraa. Ja sinappia. Ja vieläkin pönttö selvänä.
Klasu tarkkaili pelin silleen pualivaloilla. Kauheen väsyneeltä näytti herra iso herra. Mitähän ne on täällä isoimmissa ympyröissä oikeen hommannu. Ihan hyvin vedettiin. Se on paljon se jo Klasulta. Peruskasi ehkä Suomessa. Harmaata, tasasta ja ei nousuja eikä laskuja. Mut niinhän sen pitääkin olla. Pelaajat ne shown tekee. Ei me. Eikä tälläkään kertaa.
Nopeesti takasin hotelliin kamat kuivuun. Jos vaikka huamenna ois kuitenkin peli. Toffo ulisi. Polvi ihan sökönä. Koita kestää. Ei oo enää monta mailia edessä. Ja iso hali.
Vanha tuttu vuasien varrelta. Ansainnu 2+10 lätsän. Nissinen muuten oli joskus Viikkareiden 2. koutsi.
Pikapikaa Globeniin tapaan tuttuja boltsin valtaville käytäville. Paljon nähtiin tuttuja. Moni oli jo aika tuiskeessa. Oltiin virittäydytty tuleviin välieriin pitkän kaavan mukaan. Niin se pitääkin. Kerrankos sitä kisaturistina ollaan. Ja viä luupenissa. Päivä meni sitten malaksiessa pitkin areenaa ja oottaessa kunnon pelejä. Niitähän kaikki orotti. Kisat alko tänään. Kunnolla. Vihdoin.
Luottoystävämme Pasi Tilander. Hattunsa ansainnu. Toivoi meitä bronssimatsiin piippaan. Ei oo enää omissa käsissä. Hiano miäs. Kertakaikkiaan.
Viron ja Pirkkojen Martin Siwakow. Onnea noususta A- sarjaan. Siwakin on pipansa ansainnu. Ja on yllättävän lähellä. Rommi kateissa (lue: mehulla).
Jossain kohrassa mun puhelin soi ja siä soittaa Vilkin Vesku. Ovat kuulemma ihan just areenalla. No eikun treffaan Vesku ja hänen viähättävä avovaimonsa Jenni. Hintikka. Ei kuulemma sukua Jaakko Johannekselle. Mut kumman hyvin matsit Oilerssilla meni kun Vesku niitä piippas männeenä talvena. Jos kuiteski joku kytkös. Eikö sittenkään. No ei sit. Saakeli.
Vesa Vilkki ja hänen viähättävä avovaimo Jenni Hintikka. Vesku luavi tulevaan ympäristöönsä kuin hauki kaislikossa. Meitsi pilkkii tai laskee rahoja.
Vesku on muuten ihan helkutin hyvä tuomari. Mun miälestä. Ja aika monen muunkin miälestä. Se on tuleva kansainvälinen salibandyerotuomari. Se on saletti. Ja ihan varma. Kentän ulkopualellakin Vesku on hyvä tyyppi. Huumoria piisaa ja pilke on silmäkulmassa. Huumori oli hiukan sillä ja Alakareen Miksalla koetuksella liigafinaalien aikana. Niille oli aseteltu matsit 4 ja 5. Tarvittaessa. Ei tarvinu viheltää kun Rankkari- Riihimäki paino ristiä pään päälle. Ja Jaakko otti yleisön. Me otettiin tuomareiden finaalimuistomitallit. Ois kuulemma kelvannu Veskulle ja Miksallekki. Ne oli jo toiset meille.
Pitää muistaa jos tekee kylmät kavereille. Ja noi paidat oli meillä tuamaripaitojen alla kun viimestä finaalia vedettiin. Sais pojatkin ees jotain aistimuksia finaaleista.
Teetettiin pojille paidat, joissa lukee – SORRY MIKSA&VESKU- ja annettiin ne niille liigadumien päätöskoulutuksessa Tallinnan laivalla. Ja totta kai niille piti myäs mitallit teettää. Hianot muuten olikin. Takana luki sama teksti kuin meillä. –MIESTEN SM- FINAALI. EROTUOMARI 2005-2006. Ja ihan pikku lisäys viä. (TARVITTAESSA) !! ;) Martansaari kikattaa viäki kun sitä näkee. Ei oo silti viä nähty. Kyllä me nähdään. Jossei näkö lähre. Marko on viä joskus Mr. ETV. Se piti meitin pualia kun oli kovat piipussa finaalien alla. Sitä me ei unohreta ikinä. Ei. Sori Marko. Aina ei voi kertoo kaikkee. Niinku tiärät.
Toffokin alkaa kannattaa väriä. Suasikkinipun väreissä on kiva heijata Iittalan hornankattilassa ens kaurella. Ja seisoviltaan. Huomaa tyytyväinen ilme ja fanaattinen syvä katse. Huutosakin johtajan ainesta tai pyramidin tukijalaks siidereille.
Arvotavaraa kaulassa. Tofun niskaan hönkii Eero Heinäluoma ja Vehniäisellä on sinappia silmässä.
Esiteltiin Vesku tuleville kollegoilleen katsomossa kun Suomi kaato Sveitsiä. Oli muuten ihana taktinen oivallus se 4-2 maali Suomelle. Ja pikkukohosen tuuletus ei jättäny ketään kylmäks maalinsa jälkeen. Onkohan se reenannu paljon sitä peilin edessä. Vaikutti niin loppuun asti hiotulta. Voinu mennä muutama ruutu rikkikin. Tai sit se tuli selkäytimestä. Niinku Toffon rankkukin. Tuhansia toistoja. Sen se vaatii.
Ensimmäinen välierä. Kesyks jäi jotenkin matsi. Kiva tunnelma silti.
Suomen ja Sveitsin välierä oli jo parempi matsi. Ja Loordi aiheutti aina kovimmat aploodit. Pelissä kuin pelissä.
Jotenkin pliisut välierät oli. Ruatti Tshekki- matsista oisin oottanu vähän enemmän. Peli ois voinu saada erilaisen juanen, jos Sveitsiläiset kollegat Thomas/Thomas, Baumgartner/ Kläsi ois antanu muutaman ansaitun jäähyn hurreille ekassa erässä. Meistä ne ois pitäny poimia pois. Ja ihanan selkeitäkin ne oli. Mut katsomosta näitä pelejä on niin helppo viheltää. Siä on aina kaikki parhaat tuomarit. Aina. Totuushan on se että paras tuomari on kuallu. Joo.. se oli muuten hyvä ja aina vihelsi täydellisesti. Harmi kun niin nuarena lähti piippaan mars-sarjaa. Toiseks paras on se joka on just lopettanu. Joo.. se veti muuten hyvin, harmi kun meni lopettaan, ei sen tasosia tuu enää koskaan. Ei niin. Kolmanneks paras on se jonka nimee ei kukaan muista. Joo.. se vihelsi hyvin ja selkee linja sillä oli..mikä sen nimi ny olikaan, emmää muista. Aktiivituomari voi siis olla vain neljänneks paras. Mut onhan sekin jotain se.
Maskotti Globaali halus väkisin mun kanssa kuvaan. Sisällä oli karvanen alaston äijän körilys selkä juntturassa ja pahalla ilmeellä varustettuna.
Kisaorganisaation tuomariväki oli luvannu vierä meidät dumat viimeselle yhteiselle illalliselle tänään ehtoolla. Kiva veto. Oltiin melko saletteja Pattipolven kanssa ettei meille tuu finaalipäivälle matsia. Päätettiin ottaa kuteetkin varman päälle ja lährettiin siviileissä liikenteeseen. Jos ei matsia tulis niin muutaman jääkylmän kyllä joutus ottaan. Puudukkeeks. Oli kuulemma ollu kova vääntö nimeämisissä. Niinku aina. A- sarjan putoamismatsi napsahti aamuysiks Norjan parille Kim Hofgaard-Jørstad / Rune Ali Zouhar:lle. Äijät oli liävästi sanoen pettyneitä. Näitä ukkoja me veikattiin finaaliin. Bii taas ei. Sillä oli ilmeisesti suara linja. Ja olihan ne vetäny just EuroCupin finaalin tammikuussa. Oltiin sovittu Toffon kanssa, ett jos tää matsi tipahtaa meille niin kiältäydytään kohteliaasti kunniasta. Ei saatana. Ei Tofun koivella. Ja se ois ollu jo jonkin sortin vit..lua. Niin norskitkin sen otti. Arvostus matsia kohtaan näkyi suaraan niitten naamasta. Oisivat laittaneet tshekkiparin siihen peliin. Ne vetää minkä vaan. Ja aina kehittymismiälessä. Niin se vaan on.
Sit koitti pronssimatsin nimeäminen. Ja sen vetää… Suomalaiset!! Jumankauta!! Hiano homma!! Oltiin helkutin tyytyväisiä. Tähän oltiin tähdätty kun Suomen poijjaat pelas ittensä hianosti loppuotteluun. Saateri, että sitä piristy. Toffokin alko painaan ribaskaa niinku klapi ei ois ollu yhtään kipee. Taikasanoja. Vaihtoehtoista lääketiärettä. Tosiaan. Se on kuitenkin kovin ja arvostetuin matsi finaalin jälkeen. Ja sinne meillä ei ollu mitään asiaa. Taas aloin kelaan. Mustahan tulee saletisti ensimmäinen tuomari joka on ollu MM- pronssimatsissa toimitsijaesimies ja sitten viä itte piipannu sellasen. Olipa kiva ylläri. Luultiin, ett joku svedupari sen saa niinku aikasemmin on ollu tapana. Mut ei nyt. Mukavaa.
Referees of the medalmatches. Molemmilla pareilla oli hymy herkässä ja fiilis korkeella.
Eväät naamariin ja hotellille lepään. Ensin kuiteski Vehnis käväs onnitteleen meitä meitin huaneessa. Hiano ele. Malja sille. Pienen piäni. Väsyneenä mutta onnellisena nukkuun. Tänään kuuntelimme Tik- Takkia.
SUNNUNTAI 28.5.2006
Vaimo ja tytär tayttää tänään vuasia. Onnittelusoitot kotiin. Edesmennyt isoäitinikin olisi täyttänyt tänään 93- vuotta. Rauha hänen muistolleen. Ehdittiin kuitenkin juhliin ysikymppiset. Teräsmummo. Ja mummo ois ollu musta tänään ylpee. Se oli rautanen mummo. Seuras aina kaikki urheilujutut telkkarista ja jos vaikka Suomi pelas jotain lätkämatsia paraikaa niin sinne oli turha silloin soittaa. Ei muuten vastannu puhelimeen. Se katto peliä. Ja kannusti. Kovaa. Ja aina tuki ja kannusti mua mun urheilutouhuissa.
Hymy on herkässä kun etittiin Tofulle honkkipolvitukee. Lahikaisen vanhoja tukia näkyy kyllä pelureilla kädenlämmittiminä ja monella.
Käytiin hakeen Toffonaattorille Globenin kupeessa olevasta Intersportista makee polvituki. Nyt ei enää ollu väliä vaikka joku kyseliskin, ett hei mikäs tää juttu ny on. Se näytti sillä polvimukavalla ihan Janne Kalevi Tähkältä kun Täky pelas kerran pari sukkahousut jalassa.Tää on viimenen matsi. Ikinä. Millään tasolla. Se on sitten tän jälkeen over and out. Tää kun viä vedettäs kunnialla ja silleen tasasesti. Niinku melkeen aina. Aika moni juttu pyäri miälessä kun areenalle mentiin. 60 minuuttia jäljellä tuomariuraa. Tai ehkä vähän yli. Mut siitä aina lähretään.
Viimeset alkulämmöt ikinä takana. Hyvin palvelleet sai arvoisensa paikan jäädä eläkkeelle.
Oltiin miätitty Tommin kanssa jo Sveitsin kisojen jälkeen homma valmiiks. Tavotteeks asetettiin silloin olla Ruotsissa Salibandyn MM- kisoissa tuomareina ja jos tänne päästäs niin täällä verettäs sitten mahdollisimman kova matsi. Sinne mihkä rahkeet riittää. Ja pohkeet. Ja polvet. Ja motivaatio. Viimeset pari kautta nää KV- tuomaritouhut on ollu niitä motivaattoreita, joilla on jaksettu tsempata etiäpäin. Ja tietenki yksittäiset kotimaisen liigan ns. huippuottelut. Ja tiätenki ne finaalit on aina oma maailmansa. Viis vuotta niitäkin sitten vedettiin peräjälkeen. Ei oo kukaan vetäny aikasemmin. Eikä vedä. Tai voi vetää, mut ei kyllä peräjälkeen. Ainakaan ihan hetkeen. Tai vetäköön vaan. Kovia ukkoja on.
Aika hyvin on kyllä Tamsesterin joukkueet jeesannukkin meitä siinä täyskädessä. Ei oo paljon finaaleissa näkyny. Mut ens vuanna muuten näkyy. Lassikki. Siä on kova nippu tulossa. Kunhan saavat hengen kuntoon eikä kymmenen ukkoo pelaa omaan pussiin. Keskelle mettää vaan pariks viikoks ilman mitään apuvälineitä. Johan alkaa yhteishenki löytyyn. Tai sitten vaihdetaan valmentajaa.
Viimeisen finaalin makupaloja Länsiauto- areenalta. Hienohan tuallakin oli vetää. 4-2 taululla ja meno kovaa. Reilu 20 minsaa kotimaan uraa jäljellä.
Aika huikee oli tää meidän viimenen kausi. Ratkasufinaali kiskottiin ja mikä huipennus siihen. Kylmiä väreitä. Täältä tullaan kotiin tuomareiden hopeamitalit kaulassa. Ja se on voitettu mitali jos mikä! Alkopa tuleen hyvä fiilis matsiin. Nyt muuten nautitaan ja vedetään viimesen päälle. NAUTITAAN!
Sitä tässä on kans juaninu ett kyllä se on silleen kun tämmösen homman lopettaa niin on se paree tehdä hyvin miälin ja tyytyväisenä. Hianoissa tunnelmissa eikä naama norsun persuuksilla. Ja että päätöksen teet itse eikä joku muu sun pualesta. Ei se kauheen kivalta tuntuis kun joku herra eeteeveestä sanois, ett hei sori vaan, mut et enää tulevalle kaudelle vedä liigaa. Mee hakeen divarista vauhtia. Oispa nasta miäli. Kerta kaikkiaan. Tai jos tähtäimessä ois vaikka seuraavat MM- kisat ja muutama kuukausi ennen kisoja tulis tiato, ett hyvin te vedätte mut ette mahdu kisakoneeseen. Sehän piristäs kummasti miältä. Siihen ois sitten kiva lopettaa. Jokainen tekee omat ratkasunsa ja tää on meidän ratkasu. Ja siihen ollaan tyytyväisiä. Ja lopetetaan onnellisina hymyhuulin. Niin toivois kaikille käyvän. Eikä katkerana jollekkin tai johonkin. Meillä on käyny tuuri. Hyvä sellanen onkin käyny. Vihellysvuasia ois kuiteski viä arviolta n. 1-10 jäljellä. Mut nyt se on siinä. Ei paremmasta väliä. Tälläset fiivikset voi aistia vain, jos on itte tuamari. Ja tehny jotain oikein urallaan. Ei näitä saavutuksia ihan säkälläkään saa. Se on vaan totuus. Kaikki ansaitaan tai ei.
MORJENSKORTTI! Saa jos haluaa, pyytämättäkin joskus annettu.
Mää en millään ymmärrä, ett ETV ei osaa hyäryntää sitä tiato-taitoo minkä se sössii kun se tekee ”hyviä” päätöksiä liigarinkiin kuuluvien osalta. Jos joku on esimerkiks vetäny liigaa, sanotaan kymmenen vuatta. Ja voi olla, ettei kehitystä enää kauheesti tapahru. No eipä kai. Kyllä kai siinä kohtaa kyse on jo saavutetun tason ylläpirosta eikä mistään kolmiloikalla uusia juttuja Marssista hakeen osastosta. Eikö ois jo lajin ja tuamaritoiminnan kannalta parempi olla reilu ja kohtelias ja sanoa asia päin naamaa. – Hei Jorma(nimi muutettu yksityisyys-syihin vedoten), me vähän tossa ETV:ssä ollaan katottu tota sun tuamarointias jo pari kautta ja ollaan sitä miältä, ett oiskohan jo kohta aika laittaa pilli naulaan, ettet munaa ittees. Silleen arvokkaasti. Kyl sä tiärät. Saisit viä vetää ens kauden, jos harjaat kunto- ja sääntötestit ja samalla me ja sä tiätäisit, ett tää on se viimenen kausi. Saisit lähtee kunnioitettavalla tavalla aktiivipualen hommista. Ja hei, me tarvitaan sua viä helkutin paljon, eli noin kokenutta kaveria tarvitaan tulevaisuudessa vaikka täällä ETV:ssä kun täällä käy niin jumalaton pyäritys ja vaihtuvuus muutenkin. Tai sit alat ainakin tarkkailijaks. Kokemustahan sulla on niin perkuleesti. Mitäs oot miältä, Jorma(nimi muutettu edelleen )- ?
Ois siinä ainakin yritystä. Mut totuuden nimissä osottais joskus hyvää pelisimmua, jos tuamari tajuais ittekki, ettei tässä ehkä enään kauheen monta kautta pysy mukana ja auttas herroja päätöksen kanssa. Niinku Oksasen Lauri teki. Ja samantien suaraan eeteeveeseen!
Koska nykysin tapana on vaan, ett ukot huamaa kummasti nimen puuttuvan seuraavaan koulutukseen kutsuttujen listalta. Ei Jormaa(nimi muutettu viimesen kerran).Mitäs siitä sit jää tumppuun. Ei muuta kun sata kysymystä ja nolla vastausta. Ja kaikki se tiato ja taito hyäryntämättä. Miks helkutissa?Haloo! visio 2010 ei ainakaan toteuru tuamareiden kannalta ikinä jos homma jatkuu tolleen. Ja kohta on aika kiire jo. Hopi hopi. Juna meni jo!
Liigatuamareiden keskuudessa on niin paljon sellasia asioita joihin ei oikeen tahro saada vastausta eeteeveeltä. Ja monesti vastaukset on ympäripyäreitä. Onhan siä kehitystäkin tapahtunu. Avoimuus on lisääntyny vähä. Mut ei tarpeeks. Tää on mun miälipide. Ja sen takana seison. Aina. Moni ei oikeen uskalla ees avata suutaan kun on piäni pelko persuksissa, ett säilyykö se oma paikkakaan jos aukasee tuhkaluukun väärässä paikassa väärälle luukkutuhkalle. Minkä takia. Kyllä asioista pitäis pystyä puhuun avoimemmin. Asiat riitelee, ei ihmiset. Rehellisesti! Nyt on vuasi 2006. Eikä enää olla velivenäjän vallan alla. Tällänen tyyli ei tua kun lisää väyrysiä.
Mää oon muuten aina digannu tosta Sveitsin kansallishymnistä. Onkohan siinä vaikeet sanat. Vois alkaa reenaan. Lukion saksa ei vaan kauheesti auta. Tein aikoinaan Hervannan lukion maikan kanssa diilin, kun ei Mûncheni oikeen taipunu, ett kun vaan käyn tunneilla, siis ihan joka ainoolla, niin se päästää mut kursseista läpi. Kokeisiin sai sit vastata ett hernekeitto tai muuta nokkelaa.
Nyt harmittaa. Ois kannattanu ees ne perusalkeet reenata. Ich liebe dich ja du bist eine idiot. Kyllähän niilläkin jo leipoo..
Lyätiin molempien joukkueiden kapuille taas setti 2+10 kamaa. Ne tykkäs niistä. Meillä oli harmonisen kiva olo. Mä meinasin niksauttaa niskani kun väijyin niitä lippuja siä matalan luupenin katossa. Eilisessä matsissa Tofulla meni melkeen eka erä tajuta missä pelikello on. Aina kun tuli paikka niin se on niskat ihan lyntyssä ja kuikuilee sinne isolle taululle. Oli muuten hyvän näköstä. Mä näytin kaikki mahrolliset viittomanäytöt ja apuhässäkät ennen ku se tajus pelikellojen olevan myäs pääryissä. Ne näki normaalilla asennolla. Ei tarvinnu jumittaa. Se näytti jo paremmalta.
Tuolta noin korkeelta se Toffo pälyili kelloa kesken peliä sijoista 5.- 6. Voitte kuvitella miltä se näytti. On muuten aika iso hässäkkä.
Jotenki sitä oli niin latingissa ja ennenkokemattomassa hurmoksessa, ettei hirveesti oo muistikuvia matsista. Helppo peli se oli. Joukkueet kunnioitti toisiaan ja tuamareita. Sai nauttia. Sveitsi paino joka erän alkuun nopeen maalin. Ja ne halus sitä ronssia. Enemmän kun sekit. Paikat kesti. Onneks. Aika varovaisiakin oltiin. Ei kauheesti sinkoiltu. Otettiin silleen varmasti. Kunhan kukaan ei kuale ja kaikki maalit nährään. Se riittää. Ja vähän päälle. Muutama asiallinen maali. Ja tunnelma oli hyvä noin ronssimatsiin. Katsojiakin tasan 8231. Aika paljon. Ei oo ikinä ollu meillä niin paljon. Mut hallihan oli pualillaan. PAUORPREIKG. Se oli aina hauska tauko. Päästiin jutteleen Toffon kanssa ja katteleen näkyykö tuttuja. Olihan niitä siä. Ja aika monta. Jokunen tosin tankkas jo finaalia varten mehua, ettei mee hapoille. Anssi Tuamikin oli siä. Anssi on hyvä jätkä. Se on kans pohjosista lähtösin. Se vaan aina tajutaan väärin. Ja on sille oltu ilkeitä. Tosi ilkeitä. Mut on se vaan sissikin. Vaikka onkin tykkimiäs. Paljon sillä on asiaa. Mut paljon se höpöttää omiaanki. Niinku mäkin.
Tää on Anssille ja kannattaa vähän muittenkin miättiä:
Olipa kerran pahantuulinen pikkupoika. Hänen isänsä antoi hänelle pussillisen nauloja ja sanoi, että joka kerran kun hän menetti malttinsa hänen tuli vasaroida yksi naula aidan takaosaan. Ensimmäisen päivän naulasaalis oli 37 naulaa. Muutamien viikkojen aikana poika oppi hillitsemään kiukkuaan ja päivittäin naulojen lukumäärä yhä pieneni. Hän huomasi, että oli helpompaa hillitä itsensä kuin takoa nauloja aitaan. Vihdoin koitti päivä, jolloin hän ei kertaakaan menettänyt malttiaan. Hän kertoi siitä isälleen ja tämä ehdotti, että poika vetäisi aidasta pois yhden naulan jokaisena sellaisena päivänä, jolloin hän ei kiivastunut. Päivät kuluivat ja lopulta nuorukainen voi vihdoin kertoa isälleen, että hän oli poistanut kaikki naulat. Isä johdatti pojan kädestä pitäen aidan luo. Hän sanoi: "Olet tehnyt hienoa työtä, poikani, mutta katsopas aidassa olevia reikiä. Aitaa ei koskaan enää saada entiselleen. Vihapäissäsi sanomat sanat jättävät juuri tämänlaisia arpia. Voit iskeä veitsen toiseen ihmiseen ja vetää sen ulos. On ihan samantekevää, kuinka monta kertaa pyytelet anteeksi – haava on yhä olemassa." Sanoilla aiheutettu haava on aivan yhtä paha kuin ruumiillinenkin. Ystävät ovat tosi harvinaisia jalokiviä. He saavat sinut hymyilemään ja rohkaisevat sinua onnistumaan. He kuuntelevat meitä, he lausuvat meille kiitoksen sanat ja haluavat aina avata sydämensä meille.
Moneltakos oot kuullu anteeksipyynnön? Mä pyysin muiden pualesta sulta anteeks, Antero;)
Toffon surullisen kuuluisa honkkipolvi läheltä. Nestettä ja turvotusta riittämiin, hyvän näkönen.
2. erätauolla oli meitin kopissa aluks vähä hiljasta. Molemmat hiffas, ett taitaa olla aika vähän tota tuamariuraa jäljellä. Mut jotenki oli, sanotaanko melkeen helpottunu olo. Eihän tää homma ihan sitä vähästressisintä hommaa oo niinku harrastuksena. Ei sitä koko ikäänsä jaksa eikä viitti paimentaa ikiteinejä muavikarsinassa, niin kuin Riitesuon Lasse asian hianosti ilmaisi. Hianoja hetkiä ollaan koettu. Ja monia. Tää saadaan viä vetää loppuun. Aika moni ei saa vetää ikinä. Nyt alko tapahtumat tallentuun aika hyvin kovalevylle. Ennen kun on myähästä.
Vauhdikkaita tilanteita bronssipelistä. Tshekki ois tarvinnu pikkasen lisää terävyyttä. Ja toi nro. 3 ois pitäny laittaa kerran enmmän boxiin.
Kolmannessa erässä sekit väänsi vähän hanttiin, mut kaula oli jo liian suuri. Piäntä turhautumistakin oli havaittavissa. Päätettiin kuikuilla tilanteet viäki tarkemmin ja kattoo väännöt ihan loppuun. Ettei vaan jää näkemättä jotain hölmöilyä. Ja morjenskorttia perään. Toivottavasti ei tarvi. Ei se ois arvo-otteluun sopivaa. Mut jos kerjää niin sellasenkin saa. Pyynnöstä. Tarvittaessa.
Viimenen voimatauko. Ikinä. Peli alkaa vasta nyt. Sanois Nykky. Ei oikeen alkanu. Hianoo oli. Ja ääntäkin oli sopivasti. Tofu kinkkas minkä pääsi. Oli se aika näköstä touhua. Mut sisulla se veti. Takki alko oleen aika tyhjä. Seittämän matsia kaheksaan päivään. Mut ei auta valittaa. Enää. Eikä ikinä. Ei täällä moni heilu. Vaikka aika moni haluais heilua. Ne heiluu muki käressä tua kaytävillä. Me ehritään mukia kattella sit kohta. Ja pulinaa tulee. Niinku aina. Parhaat on katsomossa.
Summeri soi. Tuli kumma olo. Viimenen pitkä katse tuomaripariin. Se oli kaveri sit siinä. Mites menee. Veti vakavaks. Ja samalla teki miäli alkaa huutonauraan. Sveitsi juhli kuin ne ois voittanu kultaa. Olihan se niille kova sana. Aina on kivempi voittaa se viimenen matsi. Ja tavaraa kaulassa. Voi näyttää naapurinkin äijälle tai muijalle. Mitallienjakoseremoniat alkaa. Pelin parhaat palkitaan. En muista ketkä. Tuli miätittyä vähän muuta. Sitten tulee meitin vuaro. Referees of The Bronzematch. Finland, Tampere and TaSe. Voitettu hopea. Hiano hetki. Saatana. Kaikkemme annettiin. Enempään ei ois pystyny. Eikä tarvinnu. Vihtapuskat viä näpsäköiltä mimmeiltä. Oli pakko halata takasin silleen kunnolla kun oli aivan läpimärkä. Mimmin ilme oli näkemisen arvoinen. Ei tuaksu kaveri Bossille ei. Kättelyt päälle ja koppiin.
Arvotavaraa kaulassa, jälleen kerran. Pikkuhiljaa tajuaa, että se oli muuten siinä. Tuntemukset ja tyytyväisyys omaan tekemiseen oli huipussaan.
Piäni hetki kopissa kahren kesken. Sekavat tunteet valtaa miälen. Piäni herkistyminen. Sitten vähän isompi. Kyyneleet pyrkii kulmaan. Ei perkele! Nyt ei aleta nyyhkiin. Nyt juhlitaan. Ja kunnolla! Sit alkaa väkee lappaan koppiin. Madonnakin on ollu samassa kopissa. Mut ei näin märkänä. Ainakaan hiestä. Kollegat tulee onnitteleen. Meitin personal refereeguide tua muutaman jääkylmän. Maistuupa pahalta. Kolme menee pelkkään janoon. Klasu ja Ronnykin saapuu. On aika ilmoittaa heille. Tää oli sit ukot tässä. Teille me ilmotetaan ekana. Sit muille. Lojaalisuudesta. Klasu ei eka usko. Tenttaa yhtä ja toista. Älä ala vänkään. Ei näitä herjalla lauota. Hiljaseks vetää Klasunkin. Ja Ronnyn. Peruslegendat päälle. Kutsu tulee kuitenkin syksylle. Ei tarvi kutsua. Ei tulla. Jos finaaleissa on tarvetta, voidaan tulla. Tarvittaessa. Ei muuten. No jos kuitenkin koulutuspualelle, Klasu jatkaa. Ei nyt. Ota hiivaa ja oo hiljaa. Tai vaihda ainakin puheenaihetta.
Muistettiin myäs referees of the final- äijiä meidän tuotemerkkipaidoilla ennen finaalia. Neuvot kuinka homma pitää vetää meni kuuroille korville.
Joku lääkärimimmi tulee hoitaan Tofun klapia. Samaa sähkömukavaa kun mulle Jönköpingissä. Tekee kutaa. Tai jopa höpöö. Ei kuulemma kovin hyvältä näytä, sanoo mimmi. Se polvi. Kylmää pastahässäkkää ääntä kohti ja suihkuun. Välillä halataan ja nauretaan. Taas meinaa itku tulla. Suihkussa oltiin erikseen. Vieläkin. Ei yhtään kimppasuihkua koko uran aikana. Niin varmaan, joku sanois. Ollaan kuitenki perusheteroita. Joku väitti Tampereen ja Hesan välillä olevassa paikassa tosin muuta. Itse asiassa huusikin sen viä suht kovaa. Toffosta. Voin sanoo, ettei pidä paikkaansa. Miesten miäs. Hiano miäs. Ja vip-passi sinnekin taskussa. Siis sinne Ei mihinkään.
Tässä kopissa se Madonnakin on laittanu vokotusta tauluun. Toffo sai jonkun pätkän ja alko kyseleen kajaalia ja poskimukavaa ittelleen kun näki meikkipöyrän. Oli se sitten hyvännäkönen kun matsi alko.
Virkistysjuatavatkin loppuvat. Oho. Ompa kova jano. Mistähän johtuu. Järjestävä organisaatio venyy jälleen. Lisää on tulossa. Kauan odotettu finaali on alkamassa. Ei mitään mahkuja ehtiä kattoon sitä ainakaan alkuun. Ei viitti mennä alkkareissa. Ei silti ettei kehtais. Mut ei vaan viitti. Vai pitäiskö sittenki. Viuhahdus kesken alkuseremonien. Karmeaöinen. Vaikka onkin päivä parhaimmillaan. Nyt saatana ne hurrit mattoon. Ja hualella. Näyttäkää nille. Närhen munat. Ja toistolla.
Toffo lupas tällä reissulla koittaa ekan kerran kökköö. Piti puheensa. Pualen minuutin päästä se hoiperteli huutaan arabiaa vessaan. Muka eka kerta!
Pelinalkuhässäkät oli nastan tyylikkäitä. Oli savua ja tulta. Oli ääntä ja hyvää faittinkispirittiä. Niihin oli panostettu. Se kannattaa.
Ja savun ja tulen keskeltä saapuu Suomen gladiaattorit näyttämään hurreille närhen munat! Tässä kohtaa kaikki näytti niin hyvältä.
Maammelaulukin vedettiin vähän erilailla. Henki oli kova ja tilaisuus johonkin suureen otettavissa. Jihden paitakin lepatti voimalaulusta.
Joku kysy jossain kohtaa, ett toivoitteko, ett Sveitsi ois pessy Suomen välierässä. Oltais kuulemma sitten tuamareina finaalissa. Haloo. Siitähän aina lähretään, että me ja kaikki tuomarit, pelaajat ja valmentajat tehdään töitä hartiapankilla Suomalaisen Salibandyn eteen. Kaiken tähtäin pitää ja tulee olla siinä, että maajoukkue pärjää isoissa kisoissa. Se että tuomarit tekee parhaansa kotimaisessa liigassa, pelaajat kehittyvät kovissa peleissä ja valmentajat juanivat uusia jippoja yhteisen hyvän eteen. MM- kultaan. Mikään henkilökohtainen EI VOI mennä sen edelle. Ei mikään. Vain yhteiseen päämäärään tähtäämällä se tavoite voi joskus onnistua. Nyt se on lähellä. Sitä toivoo jopa suuri osa ruattalaisesta innebandyväestä. Suomen voittoa. Loppuis se diivailu ainakin hetkeks. Näin meille kerrottiin. Ja aika voimakkailla lauseenkäänteillä. Eikä niillä muuten oo mikään älytön nippu nyt koossa. Täysin lyätävissä. Sisua. Sisua. Siitä ne ei tiärä mitään. Hannuhanhet.
Tärkeiden maiden liput. Ja katsomossa riitti tunnelmaa. Yllättäen Gluubeni ei ollutkaan silti täynnä. Ja loordi pauhas taustalla…
Kovaa kaulaan ja väijytään finaalia töllöstä pukkarissa. Jännästi suara lähetys on myähässä n. 1,5 sekuntia livetapahtumista. Ensin kuuluu kohahdus areenalta ja sit vasta tapahtuu töllössä. Pirun piinaavaa. Nestetasapainon ylläpiron ohessa. Koska tässä kohtaa ollaan jo pukeissa sillen sopivasti niin kopin ovikin on sepposen selällään. 1-0 Suomelle. Jumankauta mikä huuto alkaa meitillä Madonnan hengessä. Järjetöntä tuuletusta ja älämölöö. Muutama kyselijäpää käy kuikuileen siinä ovella. Hulluja. Sanoo joku. Ymmärrän aika hyvin kiältä. Paljon en sitä puhu. Periaatteesta. Laulan ennemmin karaokee. En hurrikiältä.
Kohta meitin kopin editse menee Sveitsin kapu Marcel Kaltenbrunner #15. Vinkkaan Kaltin jutulle. Se on välittömästi samalla aallolla. Tarjotaan pojalle virvoketta. Tuntuu maistuvan sillekki. Pelimiäs. Kaikki joukkuekaverit on kattomassa finaalia katsomossa. Se viä fiilistelee voitettua pronssia. On pirun tyytyväinen. Niin pitääkin olla. Ilmotetaan myäs Kaltille meirän vetäneen äskön viimesen matsin. Miks helkutissa lopetatte. Teitä me aina toivottiin meidän matseihin. Onkohan se vaan kohtelias. Meillä kun on ylivoima, jos tulee lopinoita. Se hermostuu. Eikun ihan oikeesti. Kautta ristilipun. Okei. Uskotaan.
Meitsi ja Marcel Kaltenbrunner. Kapteenien kapteeni. Onnellisia ukkoja molemmat tyynni.
Se ilmottaa kans, ett tää oli myäs sen viimenen matsi. Aha. No mitäs sää nyt sit lopetat. Maansa johtohahmoja. Tekee vain muutaman virheen joka pelissä. Eli tosi vähän. Virheeks katson tilanteen kun Kalti lähtee vaihtoon. Sellanen sekotus Jori Isomäkee, Henri Kämäräistä ja Punkarin Vessee. Varauksin Koivusen Vellua ja Roman Passia. Ilman leijaa. Ihailtavaa rauhallisuutta ja pallovarmuutta. Ei höntyile. Syöttö tulee aina lapaan. Omien.
Ja paidathan me vaihdetaan kanssa. Hianoja nuttuja on muuten molemmat.
Samat aallot vaan tiivistyy. Löyrään kopin ovi kiinni. Täällä aletaan nyt tekeen lisensiaatin tutkintoo. Tää Kalti on muuten aina ollu todella FIKSU kapteeni. Siitä on ollu joukkueelleen hyätyä. Se ymmärtää yhren tärkeen asian. Tuamarit on siä kentällä tekemässä hyvää tapahtumaa yhdessä joukkueiden kanssa. Ei niitä vastaan. Ei kummankaan pualella. Ne ei oo kenenkään vihollisia. Päinvastoin. Ihan kaikki ei oo tajunnu tätä. Eikä tajua ikinä. Ensimmäinen reaktio on viha tai halveksunta. Niin metsä vastaa kuin sinne huuretaan. Parhaansa yrittää jokainen tuamari. Niin kuin pelaaja, valmentaja ja hualtaja. Kaikilla on korvaamaton rooli pelien sisällä. Kaikilla on myäs joskus huano päivä. Myäntää tai ei. Ilman jotain näistä paketti ei oo balanssissa. Ja yhtään peliä ei pelata ilman tuamareita. Eikä pelaajia. Tosi tarina.
Kalti kauhisteli Toffon honkkia ja kysy, ettei toi vaan tartu. Mitalleja ihailtiin ja niitä myäs auliisti esiteltiin. Ei niitä Mustmäen toriltakaan saa. Ei.
Uran viimenen punanenkin tuli annettua. Ja Kalti sai sen ihan omaks. Nimmarilla.
Joukkueet lähtee 3. erään. Huuretaan Tofun kanssa; nyt ne hurrit maan rakoon! Samanvärisen kanssa ette tuu takasin mitkä meillä on kaulassa. Se ei maistu samalta teille kuin meille. Jotenkin Suamen ukot on vähän liian rentoja. Älkää ny perkule. 20 mailia viä matkaa. Ja se viimenen kymppi. Tai enemmän. Ruatsi tulee heti kohta perään. Niillä on katseessa paloo ja raivoo. Ne on kuin ois sotaan menossa. Ekaa kertaa ruattin historiassa. Mua alkaa vähän kylmään. Sanon sen ääneenkin. Perkele! Ne muuten kättelee tän viä! Toffo nyäkyttelee viäressä.
Ruattalaisten takaa-ajo on alkanu. Kolmas erä lähestyy loppuaan ja ei hyvältä näytä.
Viimenen kymppi ehritään kattoon kaukalon lairalle. Ennemmin ei ois ehritty. Me pirettiin omaa kivaa. Ei oo enää mihinkään kiire. Kauheeta vääntöö on. Tua ois kiva vetää. Ei vaan ny onnistu. Baumi the third ja Kläsi vetää minkä pystyy. Ei oo helppoo. Kovin matsi mitä ikinä voi viheltää. Ihanat rankkarit ne ehti jo painaa. Ja tasapualisen varmasti. Kunhan vaan ei tulis mitään ihme hässäkkää. Ei tälläsessä väännössä kukaan tuamari halua ottaa ratkasijanviittaa harteilleen. Antaa ukkojen ratkoo paremmuus. Olennaiset pois. Ja myyrään omaa persoonaa. Sillä pärjää missä pelissä vaan. Jos on vaan mitä myyrä.
Ompa jännää. Kädetkin hikoo. Kuinka paljon ihminen oikeen voi hiota. Ja yänsikkilät ei hikoo ollenkaan. Tekeeköhän ne sen niinku koirat. Kiälen kautta. Ompa pulmaa kerrakseen. Tai hei. Niillä on jotain ihan uutta kokovartalodödöö. Joo. Niin sen on pakko olla. Kylläpä helpotti. Hetkeks.
Jatkoaika häämöttää. Alkaa viimesen kympin viimenen kymppi. Kumpikaan ei kauheemmin peruuttele. Hyvä niin. Täytyyhän tää saada ratkastua ennen rankkareita. Ei niin voi arpoo mestaria. Mitäs nyt tapahtuu. Perkule kun on ihan toisessa päässä. Hirvee huuto ainaskin on. Jaa-ha. Katsetta sinne minne Tofukin kuikuili ekassa Globenin matsissa. Jumbotronille. Samsung. Varmaan halpa. Onkohan ne hikoillu Koreassa kun ne on vääntäny tota kokoon. En usko.
No voi perkule. Mitäs toi Peikki ny tolleen. Menee ny tukistaan hurria. Miksi. Onko niillä ollu jotain vääntöö jostain misusta sillon kun Salmisen poika pelas sveduissa.
Nyt on ihana paikka kuitata se. Kaikki näkee. Ei jää mitään epäselvää. Ja noin! Pikku ravistus viä päälle! No niin. Oiskohan jo siinä. Löytyskö viä jostain Koivuniämen herraa. Silläkin vois pyyhkästä. Molemmille pakaroille. Ja huiskis!. Släts!. Jaahas! Tuamari seisoo viäressä. Okei. Vähän meni yli. Sori. Jaa boxiin. Mennään vaan. Ton hurrin kanssa. Sovitaan matkalla. Kättä päälle. Saat pitää sen mimmin. Ei se ollu ees mun tyyppiä. Jaa mitä! Lähren yksin boxiin. Älä ny jumankauta! Et sää voi olla tosissas. Hei kamoon ny. Tää on hei MM- finaalin jatkoaika. Et sää voi. Ai voit. Aha. Mut mun miälestä oisit myyny ton tilanteen ihan kaikille kun oisit painanu svedupetterille kakosen. Kyllähän se sen röyhinnän alotti. Mä en vaan tajua mikä muhun iski. Anteeks hei ny. Ja mä oisin miälellään ottanu Aigars Sipuliksen ja Thomas Tofforellin 2+10 registred trademarkin. Ois saatu harjailla tää silleen tasavajailla loppuun. Tai kampailla. Perkule kun ois osunu ees kalju painikaveri. saakelin saakeli. No höh. Saamarin Amu. Ois saanu jakaa niitä c- kasetteja tännekkin. Ois ehkä kestäny. Se kasetti. Ei noi cd- levyt mitään kestä.
Jatkoajan viimeistä alivoimaa pelataan ja tärkeitä sekunteja siitä pois. Pitäkää se siilipää siinä keskellä nyt tiukasti. Sillä on napakka rannari.
No-niin. Siellähän se lepää. Siinä se sit oli, taas! Saaterin saateri. No kahden vuaren päästä taas. Ja vähän viisaampana. Kassi c- kasetteja mukaan…
Sillä lailla. Nyt toi perushurri eli Svenssoni räjäyttää pankin. Ja sillä on muuten kalju. Tai ei ihan. Siili se on. Ei siitä ois silti saanu kiinni. Tuntuupa kivalta. No. Pistetään tuamareiden piikkiin. Joo! Se on helpointa. Nyt vaan tiukkana toimittajien piinapenkkiin. Ompas toi yks toimittaja erityisen vihasen näkönen. Ja se kirjottaa Iltsariin. Ja Veikkaajaan. Ai niin. Se on muuten se entinen liigatuamari! Auremaa. Tomi. Painaa jäätäviä juttuja. Ei sitä pysty kusettaan. Onhan se nähny kaiken. Nyt ollaan sit etusivulla. Voi himpskatin himpskatti. Pitäskö äkkiä viä kehittää jotain muuta. No oishan toi pitäny hoitaa jo varsinaisella. 3-0 ja 5-3. Miten helkutissa ne taas tuli rinnalle. Ei tää oo totta. Ei ois pitäny peruutella 3-0:ssa vaan kahta kauheemmin päälle. Hurmiossa. Ekalle tauolle 5-0. Saatana. Ei ois noussu. Ai niin. Nousihan lätkässäkin. Mikä jumankauta siinä aina on. Ei perkule. Miks aina. Ihan joka kerta.
Ruotsin joukkueen lääkäri sai hyvästä hoidosta yskänlääkettä finaalin jälkeen.
Aika apeita ilmeitä näky areenan käytävällä. Ei kauheesti lohruttanu hopee. Vaikkei se oo häpee. Mutta kun. Nyt se oli jo niin lähellä. Luulisin, ett tappio huuhrellaan silleen perus-suomalaiseen tapaan. Voi viärä aika kauan. Jokanen ottaa oman aikansa. Ja paikkansa. Kuinka moni jaksaa viä uskoo. Pakko se on. Kahen vuaren päästä taas. Onhan sen joskus onnistuttava. On. Me lähretään Tofun kanssa katteleen touhuja Tshekkiin. Turisteina. VIP- passit jo puhuttu valmiiks.
Nopeella kyydillä viimesen kerran hotelliin. Kamat kasaan ja tapaan viä kollegoita ym. tuttuja. kerrotaan uutiset viä niille, jotka ei sitä oo kuullu. Suami hävis. Ja me lopetetaan. Haikeelta tuntuu.
Meikäläinen yhdessä Sveitsin joukkueen tilastonikkarin ja Koskelan Klasun kanssa viimesiä hetkiä hotellilla. 2+10 tavara teki hyvin kauppansa.
Hianoja ihmisiä on tavattu täällä. Ja vuasien varrella. Ikävähän teitä tulee. Ihan kaikkia.
Ei tarvi lompakkoo kaivella. Tarjoilu pelaa. Silti hianolta tuntuu. Ihan minkä tahansa pelin pystyis vetään. Se on hiano tunne. Hianolta tuntuu myäs se seikka, että oltiin reilu kaks vuatta kansainvälisten salibandyerotuomareiden A-1 ryhmässä. Heti ryhmän perustamisesta lähtien. Siihen kuuluu kerrallaan viis parasta paria. Nyt tuli tilaa siihen ryhmään. Liittyköön ken kannukset lunastaa. Se on ansaittua. Sitä ei voi ostaa. Sinne valitaan. Näyttöjen perusteella. Tänään kuuntelimme Jore Marjarantaa. Täpöillä.
Referee Committeen herrojen kanssa vielä viimeinen kuva. Klasu, Thimin Thomas, mä, Tofu ja Gilardin Thomas.
Pitihän se herra iso herrakin pukee vähän tyylikkäämmin. Jotenkin sopii Sveitsin pohojanmaalla, eli puukkojen kylällä asuvalle sepälle.
Sveitsiläinen tarkkailija Lucas Gryger tykkäs kovasti TaSen teepaidasta. Oli pakko antaa ettei se ala mököttään. 2+10 paidat oli sille liian isoja.
Toffo ei saanu vaihdettua kenenkään pelaajan kanssa paitaa. Simon Leuenberger(vas.) anto säälistä niiden joukkuepaidan, jossa oli kaikkien nimmarit.
Yksi kaikkien aikojen kokeneimmista tuomareista koko maailmasta halusi myös paidan. Annettiin koska ei uskallettu olla antamatta. Arvaamaton heppu. Ilmekin kun massamurhaajalla. Taisi myäs Mr. Thomas Nystrand lopettaa uransa näihin kisoihin. Kaipaamaan jäi ainakin eräs vahakapinetti.
Viimeisiä kuvia vielä oman porukan kanssa. ja samat naamat kuin Malmössä. Meillä oli hyvä henki ja mukavaa oli näiden kavereiden kanssa.
Näytöt kuntoon sano Lucas. Toffon pipa lähti Sveitsiin muistona. Lämmin sellainen.
LOPPUSANAT:
Millekköhän sitä sitten alkais. Varmaan vuasi kaks täytyy nyt ottaa rakoa lajiin. Voihan sitä käyrä matseja kattoon kun kerkiää. Ilman paineita. Voi jopa taputtaa. Silleen, ettei joku luumu luule, ett oon pualueellinen. Hianoille suarituksille pitää aina antaa suasiota. Seisaaltaan. Kulttuuria katsomoihin.
Täytyskö jatkaa peliuraa. Nyt ois taas aikaa. Koivusen Velhon pariks Pirkkoihin. Peruspakki-pakkia. Ja pitkää kaaripalloo. Sillä vetäis jo pitkälle. Jäähykuninkuus ois aika saletti. Oishan se kiva yks matsi vetää liigaa. Ja niinku Peltolan Patun kanssa on monesti puhuttu, niin se on viäkin helpompaa päästä pelaan liigaa ku viheltään niitä pelejä. Varsinkin nyt kun joukkueita tuli lisää. Joo.
Toisaalta ollaan Toffon kanssa miätitty, ett alettasko valmentaan. Oltais aika rautanen parivaljakko. Taktikko ja pelikirjan luoja. Eri järjestyksessä. Ja tuomarit tykkäis. Ois hyänteisiä ilmassa. Ihan kaikkee ollaan nähty. Vois alkaa jalostaan niitä etiäpäin.
Tai hei. Mä voisin käyrä muutaman matsin kommentoimassa Alkion Jantalle. Eihän se Osku siä muutenkaan ikinä oo. Joutuu reppana yksin vetään. Mr. Saari on aina jossain päin maailmaa selostamassa kuinka Kimiltä levis taas kone tai pää. Joo se ois kans kivaa.
John ”Bi” Lilljelundilla oli kyllä järeitä visioita ja ideoita takataskussa. Ottaiskohan Bi mut hommiin. Laitettais hommat rullaan. Ja pyäriin. Saas nährä. Kattotaan ny miten hommat muuttuu KV. –pualella. Kyllähän ne muuttuu. Pakko on muuttua. Parempaan.
On aika kiittää niitä hienoja ihmisiä, joidenka kanssa saimme tehdä nämä vuodet yhteistyötä Suomalaisen Salibandyn ja erotuomaritoiminnan eteen. Kiitettäviä on hyvin paljon. Mutta muutama on pakko mainita nimeltä:
Molempien työantajat ovat olleet suuressa roolissa harrastuksemme mahdollistamisessa. Kiitos siitä. Myös työkaverit ovat saaneet/ joutuneet joustamaan monessa kohtaa, kiitos joustosta, ilman teitä emme olisi voineet kokea näin paljon ikimuistoisia asioita. Toni Mertanen. Loistava koppilevy kruunasi viimeisen turnauksen.
Tampereen SalibandyErotuomariKerho. Kiitos. On ollut hienoa toimia Suomen parhaassa Erotuomarikerhossa. Kaikilla ei ole siihen mahdollisuutta. Meillä oli. Erotuomarivaliokunta(ETV). Kiitos luotosta. Huutoon vastattiin aina. Viiden finaalin suora oli ikimuistoinen kokemus. Sitä emme unohda koskaan. Ettekä te. Klaus Koskela. Vaikeinakin hetkinä luottoa ja kannustusta löytyi, niin kansallisella kuin kansainvälisillä kentillä. Jukka Parviainen. Välillä väännettiin, välillä naurettiin, välillä tehtiin jotain muuta. Jukan tyttö, Rauha on mun intohimoisimpia faneja, noin niinku laulupuolella, fiksu tyttö. Dick Wallenius. Meille aina Mr. ETV. Hieno ihminen ja loistava tarkkailija. On ollut onnekas kun on löytänyt vaimokseen Eijan, joka on lämmin ja ihana ihminen.
Jukka ”Dädy MF Cool” Innanen.
Dädy Innasen Norjalainen veli. Yhdennäköisyys hämmästyttävä. Dädykin on joskus puhunut norjaa. Yöaikaan.Tämä velipoika ei silti osannut suomea.
TaSen oppi-isä. Ystävä kentällä kuin kentän ulkopuolella. Filosofoi. Kaikkea. Kokenut. Kaikkea. Ari Kuusisto. Tuki ja turva Dädyn ohella. Viisas äijä. Juhani Leppänen. Löysi mut. Silmää on. Ystävä myös siviilissä. Erittäin välkky. Lasse Lepola. Tarinat ja tiedotteet valon nopeudella kerhon sivuille. Vanhemmilla kylän jännin kauppa. ”Tampereen Mafia”, eli Tommi Järventausta, Miikka Myllykangas, Jukka Paso ja Anssi Silvo. Kaveruutta jatketaan ja juonia punotaan yhä ja edelleen. Tähän kerhoon on aika vaikee päästä. Esa Linjamaa. Hieno ihminen ja aina tukenut meitä urallamme. Osaa myös palautella maan tasalle tarpeen vaatiessa.
Pekka Meskanen. Näit meissä aina asioita, jotka antoivat uskoa ja luottoa omaan tekemiseen. Huumorimiehiä. Hannu Lehto. Loistava tarkkailija ja hyvä valokuvaaja. Rehellinen ja luotettava. Ronny Brännbacka. Persoonallinen pohojanmaalainen. Hianoa tukea viimeisissä kisoissa. Kovakuntoinen vaari.
Kaikki Liigatuomarikollegat. Oli mahtavaa tehdä teidän kanssa töitä ja oli onni saada tuntea näin paljon hienoja persoonia. Teitäkään emme unohda. Antoisia vihellyshetkiä tulevaisuuteen. Ja lenkkeilyn ym. kuntoilun täyttämää kesää. Ne rajat on aina yhtä vaikeita. Joka ne kunnialla hoitaa on kovakuntoinen tuomari. Niin kuin pitääkin. Raudanluja. KV.- tuamaripaikan testamenttaan Vilkin Veskulle. Saa se kyllä sen ilmankin.
Kalle Lehtinen. Toinen Joensuun ikitursoista. Mahtava ystävä ja hieno tuomari. Olisi paljon annettavaa vielä lajille. Kalle on ensimmäinen ihminen joka tulee nyt saamaan kutsun uuteen Klubiin. Klubin nimeksi tulee Salibandyn Entiset Liiga- ja Kansainväliset Erotuomarit Eläkkeellä ry. (S.E.L.K.E.E) Jäseneksi tullaan vain kutsumaan. Perustajajäseninä toimimme yhdessä Toffon kanssa. Timo Sikkilä. Kallen ex-pari. Hyvä ystävä ja hieno mies. Loistava huumorintaju ja tilannekomiikka. Legenda. Mikko, Jukka-Pekka ja Vesa. Te saitte jo omat tarinat. Loistavia ukkoja kaikki tyynni.
Markku Huoponen ja Mika Hilska. Iloiset velikullat. Ammattitaitoista työtä tiedotuspuolella yhdessä ja erikseen. Jani Alkio. Tuhannen äänen mies. Vähän hullu. Positiivisessa mielessä. Monet reissut heitetty yhressä. Tarjoutui jopa lapsenlikaksi, jotta oltaisiin yhdessä vaimon kanssa päästy kymppikerhoon Singaporen lennolla. Unohtumattomia hehkutuksia, SELOSTAJAN ääni. Viihde lähellä sydäntä. Juha Jäntti. Nallekarhu. Todellinen herrasmiäsvalmentaja. Kertaakaan ei ole joutunut korottamaan meille ääntään. On osannu antaa palautteen, niin positiivisen kuin negatiivisen, tavalla josta monella olisi opittavaa. Ja aina viesti on mennyt perille. Fiksusti. On selättänyt Toffon. Todistetusti. Viisi sekuntia siihen meni. Lapanen lähti. Jussi on hiano miäs. Kertakaikkiaan. Seppo Pulkkinen. Ammattitaitoinen valmentaja. Reilu. Kertaakaan ei otettu millään tasolla yhteen. Eikä kahteen. Molemminpuolinen kunnioitus huippuluokkaa. Toivo ”Hope” Naskali ja Olli Laukkanen. Valokuvaus verissä. Muutama osuma meistäkin tullu vuosien varrella.
Omat vanhemmat, vaimot ja lapset + muu perhe. Tukea ja kannustusta mitä ei voi mitata muulla kuin vastakunnioituksella. Ne monet kerrat kun sähly meni kaiken muun edelle. Kiitos teille, meille rakkaimmat.
MUUTAMA RANKING:
Kivoimmat paikat viheltää:
- Globen ( aika nasta areena)
- Ahvenanmaa (yleisö otti myös tuomarit aploodein, tapahtumat hyvin organisoituja, loistavat DJ:t, johtoasemassa jokainen Ålandin pelaaja paino härmää kuin tyhjää, tappiolla ei edes kapteeni osannu sanaakaan Suomea)
- Joensuun Urheilutalo(lähes aina täynnä ja hyvä tunnelma, plussana Antti Ruokolaisen psyykkausyritykset , hyvät äijät muistetaan aina;)
- Jyväskylän Monnari (varsinkin kausi 2004-2005 jolloin kokeneempi Kohonen aiheutti hysteriaa yleisössä, hieno tunnelma, huumoriyleisö, asiantuntevaa kommentointia)
- Iittalan Urheilutalo (loistava tunnelma ja erittäin asiantunteva yleisö, muutama kylähullu jopa sekosi pystyyn)
Herrasmiespelaajat:
- Tero Tiitu (iso urheilija, herrasmies, Monipuolinen, ainoa pelaaja jonka sallin pelin aikana kutsua itseäni etunimeltä, se tuli Terolta jotenkin niin luonnostaan, on helppoo pelata kun on niin hyvä, pelaajien ja tuomareiden arvostama)
The real Gentleman!
- Jori Isomäki ( osasi kapteenin roolin vaativan vuorovaikutuksen täydellisesti)
- Arno Karkamo (vedettiin miten vedettiin, aina tuli kätteleen ja kiittämään)
- J-P Lehtonen ( ainoat kommentit mitä muistan oli, jaaha tai vai niin, olisi joskus ehkä ollut varaa sanoa jopa jotain muutakin)
J-P Lehtonen palkittiin ennen välierää 100. maaottelusta. Onnea myäs meiltä molemmilta.
- Pekka Nieminen (reaktiotorjuja, Suomen paras, tuomareiden kaveri, tytär mun suuri fani, cool, hyviä tarinoita pelien sisällä, voittaa ens kaudella mestaruuden Oilerssille)
Haastavimmat valmentajat:
- Kai Ahlsted (kaikkien tuomareiden arvostama miehekäs kättely,jännä viha-rakkaus- suhde koko uran, haasteellinen, pehmenny vuosien saatossa, juani katujätkä)
Sitten tulee hyvin pitkä väli seuraavaan….
- Marko Lahikainen (keskittyy nykyisin huuteluun katsomosta, valmentaessaan vaihdettiin mielipiteitä jokusen kerran, jakanut vanhoja peluriaikojensa neonvärisiä polvitukiaan nykyisille pelureille kädenlämmittimiksi, hyvää -70- luku vuosikertaa)
- Kari Kuussaari (entisenä tuomarina tietää jipot ja osaa ajoittain vetää oikeista nyöreistä, mielenkiintoisin hiusmuoti, kirjoittaa kuulemma jänniä otteluraportteja taikalasein nähtynä, ens kaudella nähdään, Iittalassa)
Pelikenttien persoonat:
- Sami Mattila ( yksi taitavimmista liigapelaajista, loistava silmä, jaksoi pitää meitä hereillä kaudesta toiseen, kasetin kestävyys ongelmana, ikämiäs, korsettia vaan kireemmälle, huumorimiehiä)
- V-M Koivunen (Pirkkalan pasirautiainen, ex- hervantalainen, 100% sisua, liigadepyytti 35-vuotiaana, hyvä kaverini, vanhemman poikani kummisetä, antoi joskus tuomareille arvosanoja, keskiarvo 4-10 asteikolla hyvä 3+, laittoi mulle ja Toffolle läjän hot- ja coldpoweria mukaan kisoihin, hyvin toimi, Kiitos!)
- Roman Pass (Viron maajoukkueen kantava voima, järjettömän iso ego, taitava ja ilkeä, toinen Pirkkalan persoonista ensi kaudella)
- Tedy Salutskij ( pelaa just niin kovaa kun annetaan, psyykkauksen mestari, röyhii ja raastaa, hauskat tatskat)
- Sami Kuronen ( pikkujäynää aina kun kerkiää, tärkeä psyykkaaja joukkueelleen, tarkkailuluokan opettaja, oppinut Tedyltä muutaman jännän ilmeen, morsian joka pelipaikkakunnalla)
Pakko se on uskoo kun oikeen YLE:n txt-teevee sen ilmoittaa!
Lopuksi muutama sana Tommille:
Kiitos sinulle Tommi näistä yhteisistä vuosista. Olen nauttinut joka hetkestä ja sinua parempaa tuomariparia en olisi voinut toivoa. On ollut suoranainen etuoikeus ja kunnia saada tuomaroida elävän legendan kanssa. Paljon olemme saaneet kokea niin pelikentillä, pelireissuilla kuin myös siviilielämässä. Aina ei aurinko ole paistanut siviilissäkään ja välillä olemme olleet mielikin maassa. Mutta toisiamme tukien ja toisiimme luottaen olemme saavuttaneet asioita, joita ei välttämättä kukaan toinen voi saavuttaa ja kokea enään koskaan. Ei ainakaan samalla tavalla kuin me sen teimme. Olen ylpeä sinusta lojaali tuomariparini, näitä juttuja on kiva muistella sitten vaikka uudessa kodissasi, siellä luxus-saunan lauteilla ;)
Ja vaatetuspuoli on kunnossa ainakin seuraavat kymmenen vuotta :+)
KIITOS ja kuulemiin! Morjestetaan kun nährään…
Haikein mutta onnellisin mielin,
Omiin nimiin,
Juha Sirkka / EX- tuomari
PS. ai, niin. se Singaporen tikari. No..antaa olla. Pääasia, että tekijät tietää, että me tiedetään ja tuntee sen puukon takasinpistona. Anteeksi sekin on annettu, niin kuin kaikki vääryys pitää antaa…
Vaimo ja tytär tayttää tänään vuasia. Onnittelusoitot kotiin. Edesmennyt isoäitinikin olisi täyttänyt tänään 93- vuotta. Rauha hänen muistolleen. Ehdittiin kuitenkin juhliin ysikymppiset. Teräsmummo. Ja mummo ois ollu musta tänään ylpee. Se oli rautanen mummo. Seuras aina kaikki urheilujutut telkkarista ja jos vaikka Suomi pelas jotain lätkämatsia paraikaa niin sinne oli turha silloin soittaa. Ei muuten vastannu puhelimeen. Se katto peliä. Ja kannusti. Kovaa. Ja aina tuki ja kannusti mua mun urheilutouhuissa.
Hymy on herkässä kun etittiin Tofulle honkkipolvitukee. Lahikaisen vanhoja tukia näkyy kyllä pelureilla kädenlämmittiminä ja monella.
Käytiin hakeen Toffonaattorille Globenin kupeessa olevasta Intersportista makee polvituki. Nyt ei enää ollu väliä vaikka joku kyseliskin, ett hei mikäs tää juttu ny on. Se näytti sillä polvimukavalla ihan Janne Kalevi Tähkältä kun Täky pelas kerran pari sukkahousut jalassa.Tää on viimenen matsi. Ikinä. Millään tasolla. Se on sitten tän jälkeen over and out. Tää kun viä vedettäs kunnialla ja silleen tasasesti. Niinku melkeen aina. Aika moni juttu pyäri miälessä kun areenalle mentiin. 60 minuuttia jäljellä tuomariuraa. Tai ehkä vähän yli. Mut siitä aina lähretään.
Viimeset alkulämmöt ikinä takana. Hyvin palvelleet sai arvoisensa paikan jäädä eläkkeelle.
Oltiin miätitty Tommin kanssa jo Sveitsin kisojen jälkeen homma valmiiks. Tavotteeks asetettiin silloin olla Ruotsissa Salibandyn MM- kisoissa tuomareina ja jos tänne päästäs niin täällä verettäs sitten mahdollisimman kova matsi. Sinne mihkä rahkeet riittää. Ja pohkeet. Ja polvet. Ja motivaatio. Viimeset pari kautta nää KV- tuomaritouhut on ollu niitä motivaattoreita, joilla on jaksettu tsempata etiäpäin. Ja tietenki yksittäiset kotimaisen liigan ns. huippuottelut. Ja tiätenki ne finaalit on aina oma maailmansa. Viis vuotta niitäkin sitten vedettiin peräjälkeen. Ei oo kukaan vetäny aikasemmin. Eikä vedä. Tai voi vetää, mut ei kyllä peräjälkeen. Ainakaan ihan hetkeen. Tai vetäköön vaan. Kovia ukkoja on.
Aika hyvin on kyllä Tamsesterin joukkueet jeesannukkin meitä siinä täyskädessä. Ei oo paljon finaaleissa näkyny. Mut ens vuanna muuten näkyy. Lassikki. Siä on kova nippu tulossa. Kunhan saavat hengen kuntoon eikä kymmenen ukkoo pelaa omaan pussiin. Keskelle mettää vaan pariks viikoks ilman mitään apuvälineitä. Johan alkaa yhteishenki löytyyn. Tai sitten vaihdetaan valmentajaa.
Viimeisen finaalin makupaloja Länsiauto- areenalta. Hienohan tuallakin oli vetää. 4-2 taululla ja meno kovaa. Reilu 20 minsaa kotimaan uraa jäljellä.
Aika huikee oli tää meidän viimenen kausi. Ratkasufinaali kiskottiin ja mikä huipennus siihen. Kylmiä väreitä. Täältä tullaan kotiin tuomareiden hopeamitalit kaulassa. Ja se on voitettu mitali jos mikä! Alkopa tuleen hyvä fiilis matsiin. Nyt muuten nautitaan ja vedetään viimesen päälle. NAUTITAAN!
Sitä tässä on kans juaninu ett kyllä se on silleen kun tämmösen homman lopettaa niin on se paree tehdä hyvin miälin ja tyytyväisenä. Hianoissa tunnelmissa eikä naama norsun persuuksilla. Ja että päätöksen teet itse eikä joku muu sun pualesta. Ei se kauheen kivalta tuntuis kun joku herra eeteeveestä sanois, ett hei sori vaan, mut et enää tulevalle kaudelle vedä liigaa. Mee hakeen divarista vauhtia. Oispa nasta miäli. Kerta kaikkiaan. Tai jos tähtäimessä ois vaikka seuraavat MM- kisat ja muutama kuukausi ennen kisoja tulis tiato, ett hyvin te vedätte mut ette mahdu kisakoneeseen. Sehän piristäs kummasti miältä. Siihen ois sitten kiva lopettaa. Jokainen tekee omat ratkasunsa ja tää on meidän ratkasu. Ja siihen ollaan tyytyväisiä. Ja lopetetaan onnellisina hymyhuulin. Niin toivois kaikille käyvän. Eikä katkerana jollekkin tai johonkin. Meillä on käyny tuuri. Hyvä sellanen onkin käyny. Vihellysvuasia ois kuiteski viä arviolta n. 1-10 jäljellä. Mut nyt se on siinä. Ei paremmasta väliä. Tälläset fiivikset voi aistia vain, jos on itte tuamari. Ja tehny jotain oikein urallaan. Ei näitä saavutuksia ihan säkälläkään saa. Se on vaan totuus. Kaikki ansaitaan tai ei.
MORJENSKORTTI! Saa jos haluaa, pyytämättäkin joskus annettu.
Mää en millään ymmärrä, ett ETV ei osaa hyäryntää sitä tiato-taitoo minkä se sössii kun se tekee ”hyviä” päätöksiä liigarinkiin kuuluvien osalta. Jos joku on esimerkiks vetäny liigaa, sanotaan kymmenen vuatta. Ja voi olla, ettei kehitystä enää kauheesti tapahru. No eipä kai. Kyllä kai siinä kohtaa kyse on jo saavutetun tason ylläpirosta eikä mistään kolmiloikalla uusia juttuja Marssista hakeen osastosta. Eikö ois jo lajin ja tuamaritoiminnan kannalta parempi olla reilu ja kohtelias ja sanoa asia päin naamaa. – Hei Jorma(nimi muutettu yksityisyys-syihin vedoten), me vähän tossa ETV:ssä ollaan katottu tota sun tuamarointias jo pari kautta ja ollaan sitä miältä, ett oiskohan jo kohta aika laittaa pilli naulaan, ettet munaa ittees. Silleen arvokkaasti. Kyl sä tiärät. Saisit viä vetää ens kauden, jos harjaat kunto- ja sääntötestit ja samalla me ja sä tiätäisit, ett tää on se viimenen kausi. Saisit lähtee kunnioitettavalla tavalla aktiivipualen hommista. Ja hei, me tarvitaan sua viä helkutin paljon, eli noin kokenutta kaveria tarvitaan tulevaisuudessa vaikka täällä ETV:ssä kun täällä käy niin jumalaton pyäritys ja vaihtuvuus muutenkin. Tai sit alat ainakin tarkkailijaks. Kokemustahan sulla on niin perkuleesti. Mitäs oot miältä, Jorma(nimi muutettu edelleen )- ?
Ois siinä ainakin yritystä. Mut totuuden nimissä osottais joskus hyvää pelisimmua, jos tuamari tajuais ittekki, ettei tässä ehkä enään kauheen monta kautta pysy mukana ja auttas herroja päätöksen kanssa. Niinku Oksasen Lauri teki. Ja samantien suaraan eeteeveeseen!
Koska nykysin tapana on vaan, ett ukot huamaa kummasti nimen puuttuvan seuraavaan koulutukseen kutsuttujen listalta. Ei Jormaa(nimi muutettu viimesen kerran).Mitäs siitä sit jää tumppuun. Ei muuta kun sata kysymystä ja nolla vastausta. Ja kaikki se tiato ja taito hyäryntämättä. Miks helkutissa?Haloo! visio 2010 ei ainakaan toteuru tuamareiden kannalta ikinä jos homma jatkuu tolleen. Ja kohta on aika kiire jo. Hopi hopi. Juna meni jo!
Liigatuamareiden keskuudessa on niin paljon sellasia asioita joihin ei oikeen tahro saada vastausta eeteeveeltä. Ja monesti vastaukset on ympäripyäreitä. Onhan siä kehitystäkin tapahtunu. Avoimuus on lisääntyny vähä. Mut ei tarpeeks. Tää on mun miälipide. Ja sen takana seison. Aina. Moni ei oikeen uskalla ees avata suutaan kun on piäni pelko persuksissa, ett säilyykö se oma paikkakaan jos aukasee tuhkaluukun väärässä paikassa väärälle luukkutuhkalle. Minkä takia. Kyllä asioista pitäis pystyä puhuun avoimemmin. Asiat riitelee, ei ihmiset. Rehellisesti! Nyt on vuasi 2006. Eikä enää olla velivenäjän vallan alla. Tällänen tyyli ei tua kun lisää väyrysiä.
Mää oon muuten aina digannu tosta Sveitsin kansallishymnistä. Onkohan siinä vaikeet sanat. Vois alkaa reenaan. Lukion saksa ei vaan kauheesti auta. Tein aikoinaan Hervannan lukion maikan kanssa diilin, kun ei Mûncheni oikeen taipunu, ett kun vaan käyn tunneilla, siis ihan joka ainoolla, niin se päästää mut kursseista läpi. Kokeisiin sai sit vastata ett hernekeitto tai muuta nokkelaa.
Nyt harmittaa. Ois kannattanu ees ne perusalkeet reenata. Ich liebe dich ja du bist eine idiot. Kyllähän niilläkin jo leipoo..
Lyätiin molempien joukkueiden kapuille taas setti 2+10 kamaa. Ne tykkäs niistä. Meillä oli harmonisen kiva olo. Mä meinasin niksauttaa niskani kun väijyin niitä lippuja siä matalan luupenin katossa. Eilisessä matsissa Tofulla meni melkeen eka erä tajuta missä pelikello on. Aina kun tuli paikka niin se on niskat ihan lyntyssä ja kuikuilee sinne isolle taululle. Oli muuten hyvän näköstä. Mä näytin kaikki mahrolliset viittomanäytöt ja apuhässäkät ennen ku se tajus pelikellojen olevan myäs pääryissä. Ne näki normaalilla asennolla. Ei tarvinnu jumittaa. Se näytti jo paremmalta.
Tuolta noin korkeelta se Toffo pälyili kelloa kesken peliä sijoista 5.- 6. Voitte kuvitella miltä se näytti. On muuten aika iso hässäkkä.
Jotenki sitä oli niin latingissa ja ennenkokemattomassa hurmoksessa, ettei hirveesti oo muistikuvia matsista. Helppo peli se oli. Joukkueet kunnioitti toisiaan ja tuamareita. Sai nauttia. Sveitsi paino joka erän alkuun nopeen maalin. Ja ne halus sitä ronssia. Enemmän kun sekit. Paikat kesti. Onneks. Aika varovaisiakin oltiin. Ei kauheesti sinkoiltu. Otettiin silleen varmasti. Kunhan kukaan ei kuale ja kaikki maalit nährään. Se riittää. Ja vähän päälle. Muutama asiallinen maali. Ja tunnelma oli hyvä noin ronssimatsiin. Katsojiakin tasan 8231. Aika paljon. Ei oo ikinä ollu meillä niin paljon. Mut hallihan oli pualillaan. PAUORPREIKG. Se oli aina hauska tauko. Päästiin jutteleen Toffon kanssa ja katteleen näkyykö tuttuja. Olihan niitä siä. Ja aika monta. Jokunen tosin tankkas jo finaalia varten mehua, ettei mee hapoille. Anssi Tuamikin oli siä. Anssi on hyvä jätkä. Se on kans pohjosista lähtösin. Se vaan aina tajutaan väärin. Ja on sille oltu ilkeitä. Tosi ilkeitä. Mut on se vaan sissikin. Vaikka onkin tykkimiäs. Paljon sillä on asiaa. Mut paljon se höpöttää omiaanki. Niinku mäkin.
Tää on Anssille ja kannattaa vähän muittenkin miättiä:
Olipa kerran pahantuulinen pikkupoika. Hänen isänsä antoi hänelle pussillisen nauloja ja sanoi, että joka kerran kun hän menetti malttinsa hänen tuli vasaroida yksi naula aidan takaosaan. Ensimmäisen päivän naulasaalis oli 37 naulaa. Muutamien viikkojen aikana poika oppi hillitsemään kiukkuaan ja päivittäin naulojen lukumäärä yhä pieneni. Hän huomasi, että oli helpompaa hillitä itsensä kuin takoa nauloja aitaan. Vihdoin koitti päivä, jolloin hän ei kertaakaan menettänyt malttiaan. Hän kertoi siitä isälleen ja tämä ehdotti, että poika vetäisi aidasta pois yhden naulan jokaisena sellaisena päivänä, jolloin hän ei kiivastunut. Päivät kuluivat ja lopulta nuorukainen voi vihdoin kertoa isälleen, että hän oli poistanut kaikki naulat. Isä johdatti pojan kädestä pitäen aidan luo. Hän sanoi: "Olet tehnyt hienoa työtä, poikani, mutta katsopas aidassa olevia reikiä. Aitaa ei koskaan enää saada entiselleen. Vihapäissäsi sanomat sanat jättävät juuri tämänlaisia arpia. Voit iskeä veitsen toiseen ihmiseen ja vetää sen ulos. On ihan samantekevää, kuinka monta kertaa pyytelet anteeksi – haava on yhä olemassa." Sanoilla aiheutettu haava on aivan yhtä paha kuin ruumiillinenkin. Ystävät ovat tosi harvinaisia jalokiviä. He saavat sinut hymyilemään ja rohkaisevat sinua onnistumaan. He kuuntelevat meitä, he lausuvat meille kiitoksen sanat ja haluavat aina avata sydämensä meille.
Moneltakos oot kuullu anteeksipyynnön? Mä pyysin muiden pualesta sulta anteeks, Antero;)
Toffon surullisen kuuluisa honkkipolvi läheltä. Nestettä ja turvotusta riittämiin, hyvän näkönen.
2. erätauolla oli meitin kopissa aluks vähä hiljasta. Molemmat hiffas, ett taitaa olla aika vähän tota tuamariuraa jäljellä. Mut jotenki oli, sanotaanko melkeen helpottunu olo. Eihän tää homma ihan sitä vähästressisintä hommaa oo niinku harrastuksena. Ei sitä koko ikäänsä jaksa eikä viitti paimentaa ikiteinejä muavikarsinassa, niin kuin Riitesuon Lasse asian hianosti ilmaisi. Hianoja hetkiä ollaan koettu. Ja monia. Tää saadaan viä vetää loppuun. Aika moni ei saa vetää ikinä. Nyt alko tapahtumat tallentuun aika hyvin kovalevylle. Ennen kun on myähästä.
Vauhdikkaita tilanteita bronssipelistä. Tshekki ois tarvinnu pikkasen lisää terävyyttä. Ja toi nro. 3 ois pitäny laittaa kerran enmmän boxiin.
Kolmannessa erässä sekit väänsi vähän hanttiin, mut kaula oli jo liian suuri. Piäntä turhautumistakin oli havaittavissa. Päätettiin kuikuilla tilanteet viäki tarkemmin ja kattoo väännöt ihan loppuun. Ettei vaan jää näkemättä jotain hölmöilyä. Ja morjenskorttia perään. Toivottavasti ei tarvi. Ei se ois arvo-otteluun sopivaa. Mut jos kerjää niin sellasenkin saa. Pyynnöstä. Tarvittaessa.
Viimenen voimatauko. Ikinä. Peli alkaa vasta nyt. Sanois Nykky. Ei oikeen alkanu. Hianoo oli. Ja ääntäkin oli sopivasti. Tofu kinkkas minkä pääsi. Oli se aika näköstä touhua. Mut sisulla se veti. Takki alko oleen aika tyhjä. Seittämän matsia kaheksaan päivään. Mut ei auta valittaa. Enää. Eikä ikinä. Ei täällä moni heilu. Vaikka aika moni haluais heilua. Ne heiluu muki käressä tua kaytävillä. Me ehritään mukia kattella sit kohta. Ja pulinaa tulee. Niinku aina. Parhaat on katsomossa.
Summeri soi. Tuli kumma olo. Viimenen pitkä katse tuomaripariin. Se oli kaveri sit siinä. Mites menee. Veti vakavaks. Ja samalla teki miäli alkaa huutonauraan. Sveitsi juhli kuin ne ois voittanu kultaa. Olihan se niille kova sana. Aina on kivempi voittaa se viimenen matsi. Ja tavaraa kaulassa. Voi näyttää naapurinkin äijälle tai muijalle. Mitallienjakoseremoniat alkaa. Pelin parhaat palkitaan. En muista ketkä. Tuli miätittyä vähän muuta. Sitten tulee meitin vuaro. Referees of The Bronzematch. Finland, Tampere and TaSe. Voitettu hopea. Hiano hetki. Saatana. Kaikkemme annettiin. Enempään ei ois pystyny. Eikä tarvinnu. Vihtapuskat viä näpsäköiltä mimmeiltä. Oli pakko halata takasin silleen kunnolla kun oli aivan läpimärkä. Mimmin ilme oli näkemisen arvoinen. Ei tuaksu kaveri Bossille ei. Kättelyt päälle ja koppiin.
Arvotavaraa kaulassa, jälleen kerran. Pikkuhiljaa tajuaa, että se oli muuten siinä. Tuntemukset ja tyytyväisyys omaan tekemiseen oli huipussaan.
Piäni hetki kopissa kahren kesken. Sekavat tunteet valtaa miälen. Piäni herkistyminen. Sitten vähän isompi. Kyyneleet pyrkii kulmaan. Ei perkele! Nyt ei aleta nyyhkiin. Nyt juhlitaan. Ja kunnolla! Sit alkaa väkee lappaan koppiin. Madonnakin on ollu samassa kopissa. Mut ei näin märkänä. Ainakaan hiestä. Kollegat tulee onnitteleen. Meitin personal refereeguide tua muutaman jääkylmän. Maistuupa pahalta. Kolme menee pelkkään janoon. Klasu ja Ronnykin saapuu. On aika ilmoittaa heille. Tää oli sit ukot tässä. Teille me ilmotetaan ekana. Sit muille. Lojaalisuudesta. Klasu ei eka usko. Tenttaa yhtä ja toista. Älä ala vänkään. Ei näitä herjalla lauota. Hiljaseks vetää Klasunkin. Ja Ronnyn. Peruslegendat päälle. Kutsu tulee kuitenkin syksylle. Ei tarvi kutsua. Ei tulla. Jos finaaleissa on tarvetta, voidaan tulla. Tarvittaessa. Ei muuten. No jos kuitenkin koulutuspualelle, Klasu jatkaa. Ei nyt. Ota hiivaa ja oo hiljaa. Tai vaihda ainakin puheenaihetta.
Muistettiin myäs referees of the final- äijiä meidän tuotemerkkipaidoilla ennen finaalia. Neuvot kuinka homma pitää vetää meni kuuroille korville.
Joku lääkärimimmi tulee hoitaan Tofun klapia. Samaa sähkömukavaa kun mulle Jönköpingissä. Tekee kutaa. Tai jopa höpöö. Ei kuulemma kovin hyvältä näytä, sanoo mimmi. Se polvi. Kylmää pastahässäkkää ääntä kohti ja suihkuun. Välillä halataan ja nauretaan. Taas meinaa itku tulla. Suihkussa oltiin erikseen. Vieläkin. Ei yhtään kimppasuihkua koko uran aikana. Niin varmaan, joku sanois. Ollaan kuitenki perusheteroita. Joku väitti Tampereen ja Hesan välillä olevassa paikassa tosin muuta. Itse asiassa huusikin sen viä suht kovaa. Toffosta. Voin sanoo, ettei pidä paikkaansa. Miesten miäs. Hiano miäs. Ja vip-passi sinnekin taskussa. Siis sinne Ei mihinkään.
Tässä kopissa se Madonnakin on laittanu vokotusta tauluun. Toffo sai jonkun pätkän ja alko kyseleen kajaalia ja poskimukavaa ittelleen kun näki meikkipöyrän. Oli se sitten hyvännäkönen kun matsi alko.
Virkistysjuatavatkin loppuvat. Oho. Ompa kova jano. Mistähän johtuu. Järjestävä organisaatio venyy jälleen. Lisää on tulossa. Kauan odotettu finaali on alkamassa. Ei mitään mahkuja ehtiä kattoon sitä ainakaan alkuun. Ei viitti mennä alkkareissa. Ei silti ettei kehtais. Mut ei vaan viitti. Vai pitäiskö sittenki. Viuhahdus kesken alkuseremonien. Karmeaöinen. Vaikka onkin päivä parhaimmillaan. Nyt saatana ne hurrit mattoon. Ja hualella. Näyttäkää nille. Närhen munat. Ja toistolla.
Toffo lupas tällä reissulla koittaa ekan kerran kökköö. Piti puheensa. Pualen minuutin päästä se hoiperteli huutaan arabiaa vessaan. Muka eka kerta!
Pelinalkuhässäkät oli nastan tyylikkäitä. Oli savua ja tulta. Oli ääntä ja hyvää faittinkispirittiä. Niihin oli panostettu. Se kannattaa.
Ja savun ja tulen keskeltä saapuu Suomen gladiaattorit näyttämään hurreille närhen munat! Tässä kohtaa kaikki näytti niin hyvältä.
Maammelaulukin vedettiin vähän erilailla. Henki oli kova ja tilaisuus johonkin suureen otettavissa. Jihden paitakin lepatti voimalaulusta.
Joku kysy jossain kohtaa, ett toivoitteko, ett Sveitsi ois pessy Suomen välierässä. Oltais kuulemma sitten tuamareina finaalissa. Haloo. Siitähän aina lähretään, että me ja kaikki tuomarit, pelaajat ja valmentajat tehdään töitä hartiapankilla Suomalaisen Salibandyn eteen. Kaiken tähtäin pitää ja tulee olla siinä, että maajoukkue pärjää isoissa kisoissa. Se että tuomarit tekee parhaansa kotimaisessa liigassa, pelaajat kehittyvät kovissa peleissä ja valmentajat juanivat uusia jippoja yhteisen hyvän eteen. MM- kultaan. Mikään henkilökohtainen EI VOI mennä sen edelle. Ei mikään. Vain yhteiseen päämäärään tähtäämällä se tavoite voi joskus onnistua. Nyt se on lähellä. Sitä toivoo jopa suuri osa ruattalaisesta innebandyväestä. Suomen voittoa. Loppuis se diivailu ainakin hetkeks. Näin meille kerrottiin. Ja aika voimakkailla lauseenkäänteillä. Eikä niillä muuten oo mikään älytön nippu nyt koossa. Täysin lyätävissä. Sisua. Sisua. Siitä ne ei tiärä mitään. Hannuhanhet.
Tärkeiden maiden liput. Ja katsomossa riitti tunnelmaa. Yllättäen Gluubeni ei ollutkaan silti täynnä. Ja loordi pauhas taustalla…
Kovaa kaulaan ja väijytään finaalia töllöstä pukkarissa. Jännästi suara lähetys on myähässä n. 1,5 sekuntia livetapahtumista. Ensin kuuluu kohahdus areenalta ja sit vasta tapahtuu töllössä. Pirun piinaavaa. Nestetasapainon ylläpiron ohessa. Koska tässä kohtaa ollaan jo pukeissa sillen sopivasti niin kopin ovikin on sepposen selällään. 1-0 Suomelle. Jumankauta mikä huuto alkaa meitillä Madonnan hengessä. Järjetöntä tuuletusta ja älämölöö. Muutama kyselijäpää käy kuikuileen siinä ovella. Hulluja. Sanoo joku. Ymmärrän aika hyvin kiältä. Paljon en sitä puhu. Periaatteesta. Laulan ennemmin karaokee. En hurrikiältä.
Kohta meitin kopin editse menee Sveitsin kapu Marcel Kaltenbrunner #15. Vinkkaan Kaltin jutulle. Se on välittömästi samalla aallolla. Tarjotaan pojalle virvoketta. Tuntuu maistuvan sillekki. Pelimiäs. Kaikki joukkuekaverit on kattomassa finaalia katsomossa. Se viä fiilistelee voitettua pronssia. On pirun tyytyväinen. Niin pitääkin olla. Ilmotetaan myäs Kaltille meirän vetäneen äskön viimesen matsin. Miks helkutissa lopetatte. Teitä me aina toivottiin meidän matseihin. Onkohan se vaan kohtelias. Meillä kun on ylivoima, jos tulee lopinoita. Se hermostuu. Eikun ihan oikeesti. Kautta ristilipun. Okei. Uskotaan.
Meitsi ja Marcel Kaltenbrunner. Kapteenien kapteeni. Onnellisia ukkoja molemmat tyynni.
Se ilmottaa kans, ett tää oli myäs sen viimenen matsi. Aha. No mitäs sää nyt sit lopetat. Maansa johtohahmoja. Tekee vain muutaman virheen joka pelissä. Eli tosi vähän. Virheeks katson tilanteen kun Kalti lähtee vaihtoon. Sellanen sekotus Jori Isomäkee, Henri Kämäräistä ja Punkarin Vessee. Varauksin Koivusen Vellua ja Roman Passia. Ilman leijaa. Ihailtavaa rauhallisuutta ja pallovarmuutta. Ei höntyile. Syöttö tulee aina lapaan. Omien.
Ja paidathan me vaihdetaan kanssa. Hianoja nuttuja on muuten molemmat.
Samat aallot vaan tiivistyy. Löyrään kopin ovi kiinni. Täällä aletaan nyt tekeen lisensiaatin tutkintoo. Tää Kalti on muuten aina ollu todella FIKSU kapteeni. Siitä on ollu joukkueelleen hyätyä. Se ymmärtää yhren tärkeen asian. Tuamarit on siä kentällä tekemässä hyvää tapahtumaa yhdessä joukkueiden kanssa. Ei niitä vastaan. Ei kummankaan pualella. Ne ei oo kenenkään vihollisia. Päinvastoin. Ihan kaikki ei oo tajunnu tätä. Eikä tajua ikinä. Ensimmäinen reaktio on viha tai halveksunta. Niin metsä vastaa kuin sinne huuretaan. Parhaansa yrittää jokainen tuamari. Niin kuin pelaaja, valmentaja ja hualtaja. Kaikilla on korvaamaton rooli pelien sisällä. Kaikilla on myäs joskus huano päivä. Myäntää tai ei. Ilman jotain näistä paketti ei oo balanssissa. Ja yhtään peliä ei pelata ilman tuamareita. Eikä pelaajia. Tosi tarina.
Kalti kauhisteli Toffon honkkia ja kysy, ettei toi vaan tartu. Mitalleja ihailtiin ja niitä myäs auliisti esiteltiin. Ei niitä Mustmäen toriltakaan saa. Ei.
Uran viimenen punanenkin tuli annettua. Ja Kalti sai sen ihan omaks. Nimmarilla.
Joukkueet lähtee 3. erään. Huuretaan Tofun kanssa; nyt ne hurrit maan rakoon! Samanvärisen kanssa ette tuu takasin mitkä meillä on kaulassa. Se ei maistu samalta teille kuin meille. Jotenkin Suamen ukot on vähän liian rentoja. Älkää ny perkule. 20 mailia viä matkaa. Ja se viimenen kymppi. Tai enemmän. Ruatsi tulee heti kohta perään. Niillä on katseessa paloo ja raivoo. Ne on kuin ois sotaan menossa. Ekaa kertaa ruattin historiassa. Mua alkaa vähän kylmään. Sanon sen ääneenkin. Perkele! Ne muuten kättelee tän viä! Toffo nyäkyttelee viäressä.
Ruattalaisten takaa-ajo on alkanu. Kolmas erä lähestyy loppuaan ja ei hyvältä näytä.
Viimenen kymppi ehritään kattoon kaukalon lairalle. Ennemmin ei ois ehritty. Me pirettiin omaa kivaa. Ei oo enää mihinkään kiire. Kauheeta vääntöö on. Tua ois kiva vetää. Ei vaan ny onnistu. Baumi the third ja Kläsi vetää minkä pystyy. Ei oo helppoo. Kovin matsi mitä ikinä voi viheltää. Ihanat rankkarit ne ehti jo painaa. Ja tasapualisen varmasti. Kunhan vaan ei tulis mitään ihme hässäkkää. Ei tälläsessä väännössä kukaan tuamari halua ottaa ratkasijanviittaa harteilleen. Antaa ukkojen ratkoo paremmuus. Olennaiset pois. Ja myyrään omaa persoonaa. Sillä pärjää missä pelissä vaan. Jos on vaan mitä myyrä.
Ompa jännää. Kädetkin hikoo. Kuinka paljon ihminen oikeen voi hiota. Ja yänsikkilät ei hikoo ollenkaan. Tekeeköhän ne sen niinku koirat. Kiälen kautta. Ompa pulmaa kerrakseen. Tai hei. Niillä on jotain ihan uutta kokovartalodödöö. Joo. Niin sen on pakko olla. Kylläpä helpotti. Hetkeks.
Jatkoaika häämöttää. Alkaa viimesen kympin viimenen kymppi. Kumpikaan ei kauheemmin peruuttele. Hyvä niin. Täytyyhän tää saada ratkastua ennen rankkareita. Ei niin voi arpoo mestaria. Mitäs nyt tapahtuu. Perkule kun on ihan toisessa päässä. Hirvee huuto ainaskin on. Jaa-ha. Katsetta sinne minne Tofukin kuikuili ekassa Globenin matsissa. Jumbotronille. Samsung. Varmaan halpa. Onkohan ne hikoillu Koreassa kun ne on vääntäny tota kokoon. En usko.
No voi perkule. Mitäs toi Peikki ny tolleen. Menee ny tukistaan hurria. Miksi. Onko niillä ollu jotain vääntöö jostain misusta sillon kun Salmisen poika pelas sveduissa.
Nyt on ihana paikka kuitata se. Kaikki näkee. Ei jää mitään epäselvää. Ja noin! Pikku ravistus viä päälle! No niin. Oiskohan jo siinä. Löytyskö viä jostain Koivuniämen herraa. Silläkin vois pyyhkästä. Molemmille pakaroille. Ja huiskis!. Släts!. Jaahas! Tuamari seisoo viäressä. Okei. Vähän meni yli. Sori. Jaa boxiin. Mennään vaan. Ton hurrin kanssa. Sovitaan matkalla. Kättä päälle. Saat pitää sen mimmin. Ei se ollu ees mun tyyppiä. Jaa mitä! Lähren yksin boxiin. Älä ny jumankauta! Et sää voi olla tosissas. Hei kamoon ny. Tää on hei MM- finaalin jatkoaika. Et sää voi. Ai voit. Aha. Mut mun miälestä oisit myyny ton tilanteen ihan kaikille kun oisit painanu svedupetterille kakosen. Kyllähän se sen röyhinnän alotti. Mä en vaan tajua mikä muhun iski. Anteeks hei ny. Ja mä oisin miälellään ottanu Aigars Sipuliksen ja Thomas Tofforellin 2+10 registred trademarkin. Ois saatu harjailla tää silleen tasavajailla loppuun. Tai kampailla. Perkule kun ois osunu ees kalju painikaveri. saakelin saakeli. No höh. Saamarin Amu. Ois saanu jakaa niitä c- kasetteja tännekkin. Ois ehkä kestäny. Se kasetti. Ei noi cd- levyt mitään kestä.
Jatkoajan viimeistä alivoimaa pelataan ja tärkeitä sekunteja siitä pois. Pitäkää se siilipää siinä keskellä nyt tiukasti. Sillä on napakka rannari.
No-niin. Siellähän se lepää. Siinä se sit oli, taas! Saaterin saateri. No kahden vuaren päästä taas. Ja vähän viisaampana. Kassi c- kasetteja mukaan…
Sillä lailla. Nyt toi perushurri eli Svenssoni räjäyttää pankin. Ja sillä on muuten kalju. Tai ei ihan. Siili se on. Ei siitä ois silti saanu kiinni. Tuntuupa kivalta. No. Pistetään tuamareiden piikkiin. Joo! Se on helpointa. Nyt vaan tiukkana toimittajien piinapenkkiin. Ompas toi yks toimittaja erityisen vihasen näkönen. Ja se kirjottaa Iltsariin. Ja Veikkaajaan. Ai niin. Se on muuten se entinen liigatuamari! Auremaa. Tomi. Painaa jäätäviä juttuja. Ei sitä pysty kusettaan. Onhan se nähny kaiken. Nyt ollaan sit etusivulla. Voi himpskatin himpskatti. Pitäskö äkkiä viä kehittää jotain muuta. No oishan toi pitäny hoitaa jo varsinaisella. 3-0 ja 5-3. Miten helkutissa ne taas tuli rinnalle. Ei tää oo totta. Ei ois pitäny peruutella 3-0:ssa vaan kahta kauheemmin päälle. Hurmiossa. Ekalle tauolle 5-0. Saatana. Ei ois noussu. Ai niin. Nousihan lätkässäkin. Mikä jumankauta siinä aina on. Ei perkule. Miks aina. Ihan joka kerta.
Ruotsin joukkueen lääkäri sai hyvästä hoidosta yskänlääkettä finaalin jälkeen.
Aika apeita ilmeitä näky areenan käytävällä. Ei kauheesti lohruttanu hopee. Vaikkei se oo häpee. Mutta kun. Nyt se oli jo niin lähellä. Luulisin, ett tappio huuhrellaan silleen perus-suomalaiseen tapaan. Voi viärä aika kauan. Jokanen ottaa oman aikansa. Ja paikkansa. Kuinka moni jaksaa viä uskoo. Pakko se on. Kahen vuaren päästä taas. Onhan sen joskus onnistuttava. On. Me lähretään Tofun kanssa katteleen touhuja Tshekkiin. Turisteina. VIP- passit jo puhuttu valmiiks.
Nopeella kyydillä viimesen kerran hotelliin. Kamat kasaan ja tapaan viä kollegoita ym. tuttuja. kerrotaan uutiset viä niille, jotka ei sitä oo kuullu. Suami hävis. Ja me lopetetaan. Haikeelta tuntuu.
Meikäläinen yhdessä Sveitsin joukkueen tilastonikkarin ja Koskelan Klasun kanssa viimesiä hetkiä hotellilla. 2+10 tavara teki hyvin kauppansa.
Hianoja ihmisiä on tavattu täällä. Ja vuasien varrella. Ikävähän teitä tulee. Ihan kaikkia.
Ei tarvi lompakkoo kaivella. Tarjoilu pelaa. Silti hianolta tuntuu. Ihan minkä tahansa pelin pystyis vetään. Se on hiano tunne. Hianolta tuntuu myäs se seikka, että oltiin reilu kaks vuatta kansainvälisten salibandyerotuomareiden A-1 ryhmässä. Heti ryhmän perustamisesta lähtien. Siihen kuuluu kerrallaan viis parasta paria. Nyt tuli tilaa siihen ryhmään. Liittyköön ken kannukset lunastaa. Se on ansaittua. Sitä ei voi ostaa. Sinne valitaan. Näyttöjen perusteella. Tänään kuuntelimme Jore Marjarantaa. Täpöillä.
Referee Committeen herrojen kanssa vielä viimeinen kuva. Klasu, Thimin Thomas, mä, Tofu ja Gilardin Thomas.
Pitihän se herra iso herrakin pukee vähän tyylikkäämmin. Jotenkin sopii Sveitsin pohojanmaalla, eli puukkojen kylällä asuvalle sepälle.
Sveitsiläinen tarkkailija Lucas Gryger tykkäs kovasti TaSen teepaidasta. Oli pakko antaa ettei se ala mököttään. 2+10 paidat oli sille liian isoja.
Toffo ei saanu vaihdettua kenenkään pelaajan kanssa paitaa. Simon Leuenberger(vas.) anto säälistä niiden joukkuepaidan, jossa oli kaikkien nimmarit.
Yksi kaikkien aikojen kokeneimmista tuomareista koko maailmasta halusi myös paidan. Annettiin koska ei uskallettu olla antamatta. Arvaamaton heppu. Ilmekin kun massamurhaajalla. Taisi myäs Mr. Thomas Nystrand lopettaa uransa näihin kisoihin. Kaipaamaan jäi ainakin eräs vahakapinetti.
Viimeisiä kuvia vielä oman porukan kanssa. ja samat naamat kuin Malmössä. Meillä oli hyvä henki ja mukavaa oli näiden kavereiden kanssa.
Näytöt kuntoon sano Lucas. Toffon pipa lähti Sveitsiin muistona. Lämmin sellainen.
LOPPUSANAT:
Millekköhän sitä sitten alkais. Varmaan vuasi kaks täytyy nyt ottaa rakoa lajiin. Voihan sitä käyrä matseja kattoon kun kerkiää. Ilman paineita. Voi jopa taputtaa. Silleen, ettei joku luumu luule, ett oon pualueellinen. Hianoille suarituksille pitää aina antaa suasiota. Seisaaltaan. Kulttuuria katsomoihin.
Täytyskö jatkaa peliuraa. Nyt ois taas aikaa. Koivusen Velhon pariks Pirkkoihin. Peruspakki-pakkia. Ja pitkää kaaripalloo. Sillä vetäis jo pitkälle. Jäähykuninkuus ois aika saletti. Oishan se kiva yks matsi vetää liigaa. Ja niinku Peltolan Patun kanssa on monesti puhuttu, niin se on viäkin helpompaa päästä pelaan liigaa ku viheltään niitä pelejä. Varsinkin nyt kun joukkueita tuli lisää. Joo.
Toisaalta ollaan Toffon kanssa miätitty, ett alettasko valmentaan. Oltais aika rautanen parivaljakko. Taktikko ja pelikirjan luoja. Eri järjestyksessä. Ja tuomarit tykkäis. Ois hyänteisiä ilmassa. Ihan kaikkee ollaan nähty. Vois alkaa jalostaan niitä etiäpäin.
Tai hei. Mä voisin käyrä muutaman matsin kommentoimassa Alkion Jantalle. Eihän se Osku siä muutenkaan ikinä oo. Joutuu reppana yksin vetään. Mr. Saari on aina jossain päin maailmaa selostamassa kuinka Kimiltä levis taas kone tai pää. Joo se ois kans kivaa.
John ”Bi” Lilljelundilla oli kyllä järeitä visioita ja ideoita takataskussa. Ottaiskohan Bi mut hommiin. Laitettais hommat rullaan. Ja pyäriin. Saas nährä. Kattotaan ny miten hommat muuttuu KV. –pualella. Kyllähän ne muuttuu. Pakko on muuttua. Parempaan.
On aika kiittää niitä hienoja ihmisiä, joidenka kanssa saimme tehdä nämä vuodet yhteistyötä Suomalaisen Salibandyn ja erotuomaritoiminnan eteen. Kiitettäviä on hyvin paljon. Mutta muutama on pakko mainita nimeltä:
Molempien työantajat ovat olleet suuressa roolissa harrastuksemme mahdollistamisessa. Kiitos siitä. Myös työkaverit ovat saaneet/ joutuneet joustamaan monessa kohtaa, kiitos joustosta, ilman teitä emme olisi voineet kokea näin paljon ikimuistoisia asioita. Toni Mertanen. Loistava koppilevy kruunasi viimeisen turnauksen.
Tampereen SalibandyErotuomariKerho. Kiitos. On ollut hienoa toimia Suomen parhaassa Erotuomarikerhossa. Kaikilla ei ole siihen mahdollisuutta. Meillä oli. Erotuomarivaliokunta(ETV). Kiitos luotosta. Huutoon vastattiin aina. Viiden finaalin suora oli ikimuistoinen kokemus. Sitä emme unohda koskaan. Ettekä te. Klaus Koskela. Vaikeinakin hetkinä luottoa ja kannustusta löytyi, niin kansallisella kuin kansainvälisillä kentillä. Jukka Parviainen. Välillä väännettiin, välillä naurettiin, välillä tehtiin jotain muuta. Jukan tyttö, Rauha on mun intohimoisimpia faneja, noin niinku laulupuolella, fiksu tyttö. Dick Wallenius. Meille aina Mr. ETV. Hieno ihminen ja loistava tarkkailija. On ollut onnekas kun on löytänyt vaimokseen Eijan, joka on lämmin ja ihana ihminen.
Jukka ”Dädy MF Cool” Innanen.
Dädy Innasen Norjalainen veli. Yhdennäköisyys hämmästyttävä. Dädykin on joskus puhunut norjaa. Yöaikaan.Tämä velipoika ei silti osannut suomea.
TaSen oppi-isä. Ystävä kentällä kuin kentän ulkopuolella. Filosofoi. Kaikkea. Kokenut. Kaikkea. Ari Kuusisto. Tuki ja turva Dädyn ohella. Viisas äijä. Juhani Leppänen. Löysi mut. Silmää on. Ystävä myös siviilissä. Erittäin välkky. Lasse Lepola. Tarinat ja tiedotteet valon nopeudella kerhon sivuille. Vanhemmilla kylän jännin kauppa. ”Tampereen Mafia”, eli Tommi Järventausta, Miikka Myllykangas, Jukka Paso ja Anssi Silvo. Kaveruutta jatketaan ja juonia punotaan yhä ja edelleen. Tähän kerhoon on aika vaikee päästä. Esa Linjamaa. Hieno ihminen ja aina tukenut meitä urallamme. Osaa myös palautella maan tasalle tarpeen vaatiessa.
Pekka Meskanen. Näit meissä aina asioita, jotka antoivat uskoa ja luottoa omaan tekemiseen. Huumorimiehiä. Hannu Lehto. Loistava tarkkailija ja hyvä valokuvaaja. Rehellinen ja luotettava. Ronny Brännbacka. Persoonallinen pohojanmaalainen. Hianoa tukea viimeisissä kisoissa. Kovakuntoinen vaari.
Kaikki Liigatuomarikollegat. Oli mahtavaa tehdä teidän kanssa töitä ja oli onni saada tuntea näin paljon hienoja persoonia. Teitäkään emme unohda. Antoisia vihellyshetkiä tulevaisuuteen. Ja lenkkeilyn ym. kuntoilun täyttämää kesää. Ne rajat on aina yhtä vaikeita. Joka ne kunnialla hoitaa on kovakuntoinen tuomari. Niin kuin pitääkin. Raudanluja. KV.- tuamaripaikan testamenttaan Vilkin Veskulle. Saa se kyllä sen ilmankin.
Kalle Lehtinen. Toinen Joensuun ikitursoista. Mahtava ystävä ja hieno tuomari. Olisi paljon annettavaa vielä lajille. Kalle on ensimmäinen ihminen joka tulee nyt saamaan kutsun uuteen Klubiin. Klubin nimeksi tulee Salibandyn Entiset Liiga- ja Kansainväliset Erotuomarit Eläkkeellä ry. (S.E.L.K.E.E) Jäseneksi tullaan vain kutsumaan. Perustajajäseninä toimimme yhdessä Toffon kanssa. Timo Sikkilä. Kallen ex-pari. Hyvä ystävä ja hieno mies. Loistava huumorintaju ja tilannekomiikka. Legenda. Mikko, Jukka-Pekka ja Vesa. Te saitte jo omat tarinat. Loistavia ukkoja kaikki tyynni.
Markku Huoponen ja Mika Hilska. Iloiset velikullat. Ammattitaitoista työtä tiedotuspuolella yhdessä ja erikseen. Jani Alkio. Tuhannen äänen mies. Vähän hullu. Positiivisessa mielessä. Monet reissut heitetty yhressä. Tarjoutui jopa lapsenlikaksi, jotta oltaisiin yhdessä vaimon kanssa päästy kymppikerhoon Singaporen lennolla. Unohtumattomia hehkutuksia, SELOSTAJAN ääni. Viihde lähellä sydäntä. Juha Jäntti. Nallekarhu. Todellinen herrasmiäsvalmentaja. Kertaakaan ei ole joutunut korottamaan meille ääntään. On osannu antaa palautteen, niin positiivisen kuin negatiivisen, tavalla josta monella olisi opittavaa. Ja aina viesti on mennyt perille. Fiksusti. On selättänyt Toffon. Todistetusti. Viisi sekuntia siihen meni. Lapanen lähti. Jussi on hiano miäs. Kertakaikkiaan. Seppo Pulkkinen. Ammattitaitoinen valmentaja. Reilu. Kertaakaan ei otettu millään tasolla yhteen. Eikä kahteen. Molemminpuolinen kunnioitus huippuluokkaa. Toivo ”Hope” Naskali ja Olli Laukkanen. Valokuvaus verissä. Muutama osuma meistäkin tullu vuosien varrella.
Omat vanhemmat, vaimot ja lapset + muu perhe. Tukea ja kannustusta mitä ei voi mitata muulla kuin vastakunnioituksella. Ne monet kerrat kun sähly meni kaiken muun edelle. Kiitos teille, meille rakkaimmat.
MUUTAMA RANKING:
Kivoimmat paikat viheltää:
- Globen ( aika nasta areena)
- Ahvenanmaa (yleisö otti myös tuomarit aploodein, tapahtumat hyvin organisoituja, loistavat DJ:t, johtoasemassa jokainen Ålandin pelaaja paino härmää kuin tyhjää, tappiolla ei edes kapteeni osannu sanaakaan Suomea)
- Joensuun Urheilutalo(lähes aina täynnä ja hyvä tunnelma, plussana Antti Ruokolaisen psyykkausyritykset , hyvät äijät muistetaan aina;)
- Jyväskylän Monnari (varsinkin kausi 2004-2005 jolloin kokeneempi Kohonen aiheutti hysteriaa yleisössä, hieno tunnelma, huumoriyleisö, asiantuntevaa kommentointia)
- Iittalan Urheilutalo (loistava tunnelma ja erittäin asiantunteva yleisö, muutama kylähullu jopa sekosi pystyyn)
Herrasmiespelaajat:
- Tero Tiitu (iso urheilija, herrasmies, Monipuolinen, ainoa pelaaja jonka sallin pelin aikana kutsua itseäni etunimeltä, se tuli Terolta jotenkin niin luonnostaan, on helppoo pelata kun on niin hyvä, pelaajien ja tuomareiden arvostama)
The real Gentleman!
- Jori Isomäki ( osasi kapteenin roolin vaativan vuorovaikutuksen täydellisesti)
- Arno Karkamo (vedettiin miten vedettiin, aina tuli kätteleen ja kiittämään)
- J-P Lehtonen ( ainoat kommentit mitä muistan oli, jaaha tai vai niin, olisi joskus ehkä ollut varaa sanoa jopa jotain muutakin)
J-P Lehtonen palkittiin ennen välierää 100. maaottelusta. Onnea myäs meiltä molemmilta.
- Pekka Nieminen (reaktiotorjuja, Suomen paras, tuomareiden kaveri, tytär mun suuri fani, cool, hyviä tarinoita pelien sisällä, voittaa ens kaudella mestaruuden Oilerssille)
Haastavimmat valmentajat:
- Kai Ahlsted (kaikkien tuomareiden arvostama miehekäs kättely,jännä viha-rakkaus- suhde koko uran, haasteellinen, pehmenny vuosien saatossa, juani katujätkä)
Sitten tulee hyvin pitkä väli seuraavaan….
- Marko Lahikainen (keskittyy nykyisin huuteluun katsomosta, valmentaessaan vaihdettiin mielipiteitä jokusen kerran, jakanut vanhoja peluriaikojensa neonvärisiä polvitukiaan nykyisille pelureille kädenlämmittimiksi, hyvää -70- luku vuosikertaa)
- Kari Kuussaari (entisenä tuomarina tietää jipot ja osaa ajoittain vetää oikeista nyöreistä, mielenkiintoisin hiusmuoti, kirjoittaa kuulemma jänniä otteluraportteja taikalasein nähtynä, ens kaudella nähdään, Iittalassa)
Pelikenttien persoonat:
- Sami Mattila ( yksi taitavimmista liigapelaajista, loistava silmä, jaksoi pitää meitä hereillä kaudesta toiseen, kasetin kestävyys ongelmana, ikämiäs, korsettia vaan kireemmälle, huumorimiehiä)
- V-M Koivunen (Pirkkalan pasirautiainen, ex- hervantalainen, 100% sisua, liigadepyytti 35-vuotiaana, hyvä kaverini, vanhemman poikani kummisetä, antoi joskus tuomareille arvosanoja, keskiarvo 4-10 asteikolla hyvä 3+, laittoi mulle ja Toffolle läjän hot- ja coldpoweria mukaan kisoihin, hyvin toimi, Kiitos!)
- Roman Pass (Viron maajoukkueen kantava voima, järjettömän iso ego, taitava ja ilkeä, toinen Pirkkalan persoonista ensi kaudella)
- Tedy Salutskij ( pelaa just niin kovaa kun annetaan, psyykkauksen mestari, röyhii ja raastaa, hauskat tatskat)
- Sami Kuronen ( pikkujäynää aina kun kerkiää, tärkeä psyykkaaja joukkueelleen, tarkkailuluokan opettaja, oppinut Tedyltä muutaman jännän ilmeen, morsian joka pelipaikkakunnalla)
Pakko se on uskoo kun oikeen YLE:n txt-teevee sen ilmoittaa!
Lopuksi muutama sana Tommille:
Kiitos sinulle Tommi näistä yhteisistä vuosista. Olen nauttinut joka hetkestä ja sinua parempaa tuomariparia en olisi voinut toivoa. On ollut suoranainen etuoikeus ja kunnia saada tuomaroida elävän legendan kanssa. Paljon olemme saaneet kokea niin pelikentillä, pelireissuilla kuin myös siviilielämässä. Aina ei aurinko ole paistanut siviilissäkään ja välillä olemme olleet mielikin maassa. Mutta toisiamme tukien ja toisiimme luottaen olemme saavuttaneet asioita, joita ei välttämättä kukaan toinen voi saavuttaa ja kokea enään koskaan. Ei ainakaan samalla tavalla kuin me sen teimme. Olen ylpeä sinusta lojaali tuomariparini, näitä juttuja on kiva muistella sitten vaikka uudessa kodissasi, siellä luxus-saunan lauteilla ;)
Ja vaatetuspuoli on kunnossa ainakin seuraavat kymmenen vuotta :+)
KIITOS ja kuulemiin! Morjestetaan kun nährään…
Haikein mutta onnellisin mielin,
Omiin nimiin,
Juha Sirkka / EX- tuomari
PS. ai, niin. se Singaporen tikari. No..antaa olla. Pääasia, että tekijät tietää, että me tiedetään ja tuntee sen puukon takasinpistona. Anteeksi sekin on annettu, niin kuin kaikki vääryys pitää antaa…
