Tedy täytti ruutunsa. Näin kertoi tuorein Salibandylehti. Totta joka sana. Tedy teki todellakin juuri sen minkä osaa. Repii ja raastaa, karvaa ja sähisee. Välillä otetaan SE kiva ilme kasvoille ja jollain vastustajalla on jo housujenvaihdon aika…
Yksi pöljä jäähy Ruotsi- pelissä ei silti arvosanaa tiputa vaikka omissa pölisi melkein saman tien. Piste per peli on silti kova sana maailman kovimpia maajoukkueita vastaan kenelle hyvänsä. Hyvä Tedy!
Tedyn valinnasta EFT- turnaukseen nousi hiljainen kohu. Päävalmentaja Petteri Nykyn valinnoista maajoukkueeseen nousee aina maltillinen kohu. Entisen tuomariparini Jouni Laakkosen kirjoittamasta kolumnista, jossa perättiin keskustelua mihin Suomalainen Salibandy on menossa, nousi jo keskisuuri kohu.
Se mikä käsissä ja taktiikassa hävitään niin fysiikassa voitetaan. Niinkö? Projekti seuraaviin vuoden 2008 MM- kisoihin on jo kovassa vauhdissa. On mahdollisuus testata ja tarkkailla uusia pelaajia ja tapoja toimia. Seuraavat MM- kisat tekevät myös Petteri Nykystä joko voittaneen valmentajan tai ainaisen kakkosen maajoukkuetasolla. Tapa millä Ruotsi kaadetaan puolentoista vuoden päästä MM- finaalissa täytyy kuitenkin kestää päivänvalon ja että jokainen ”maajoukkuelainen” voi katsoa peiliin ja sanoa, ettei mestaruus tullut ”keinolla millä hyvänsä”.
Tedyn valinta maajoukkueeseen kertoo mielestäni siitä, että taito korvataan ainakin hetkittäin fysiikalla.
Ei huono idea. Mutta mitä se taito lopulta on? Onko se tapa viedä kolmet putket samassa vaihdossa ja päättää soolo piparihyllylle vai saada vastustajan peli sekoamaan sääntöjen rajamailla liikkuvilla otteilla ja tarinatuokion pidolla vastustajan kanssa? Molemmat vaativat omanlaista taitoa ja uskoisin ettei Tedyn esiintyminen maajoukkueessa jäänyt viimeiseksi.
Suurempi kohu, ainakin länsinaapurissa, nousi Tedyn antamasta ”tappouhkauksesta” Ruotsin Henrik Qvistille ottelun jälkeisessä kättelyssä. Qvist ajeli rumaakin rumemmin Suomen ykköstähden Mika Kohosen jaloille vain muutama minuutti ennen peliajan täyttymistä. Uusien sääntötulkintojen mukaan siinä olisi ollut ihana paikka antaa pelirangaistus(PR) ja 5+20 min. svedujen kuumakallelle. Ei vain riittänyt jatke tuomareiden jalkovälissä ja tuomiona oli 5min. väkivaltaisesta pelistä. Se pieni ero noiden tuomioiden välillä olisi ollut juuri se morjenskortin heilautus ja sen tuoma psykologinen vaikutus kyseiselle pelaajalle. Viime aikoina eivät punaiset kortit ole kuuluneet ns. vakiokalustoon Suomen ja Ruotsin välisissä otteluissa. Väittäisin, että viesti olisi mennyt tällä perille ja Qvistin jo jonkin aikaa jatkuneet hölmöilyt olisivat loppuneet kuin pilkkireissut nykytalvisin!
Eikä se Tedy mitään ”tappouhkausta” Qvistille antanut…kyse oli luultavammin ”tapauhkauksesta”…
Pääsin Tamperelaistuomarikaksikon Järventausta- Myllykangas kyydissä katselemaan kauden toista Urheilukanavan tv. – peliä paikan päälle Iittalaan. Oli muuten hyvä matsi paikan päällä ja varmaan teeveenkin välityksellä olisi näyttänyt samalta, eli hyvältä. Loistavaa markkinointia yhteisen lajimme puolesta! Kohtasin hallin käytävällä myös Petterin. Nykyn. Petteri oli lukenut edellisen kolumnini ja kävimme aiheesta keskustelun. Hyvän sellaisen. Lopputuloksena olemme Petterin kanssa edelleen ystäviä. Siksi sinuttelen sinua nyt Petteri. Meinasimme myöhästyä jopa lehdistötilaisuudesta kun tarinaa riitti puolin ja toisin. Mielenkiintoista sellaista.
Järva ja Myllari piippasivat matsin kaikin puolin hyvin. Olin ylpeä pojista. Samalla tein omanlaista tarkkailua ukkojen otteista ja annoin palautteen kotimatkalla Manseen. Kerroin myös muutamasta käymästäni keskustelusta ottelussa pelanneiden pelaajien kanssa. Pelaajatkin olivat kanssani samaa mieltä. Tuomarit onnistuivat haastavassa pelissä. Erotuomarivaliokunta(ETV) ei ollut vaivautunut asettelemaan kyseiseen peliin otteluvalvojaa, eli tarkkailijaa. Olisi muuten aika tärkeä asia kaikkien pelinosapuolten oikeusturvan kannalta. Epävirallinen tarkkailu kuitenkin tehtiin. Ja ilmaiseksi. Illan kruunasi Trackersin VIP- tiloihin ilmestyneet suolaiset…
Pelin jälkeen oikaisin puutuneita jalkojani yläparvella ja sitten tapahtui seuraavaa: Salibandykenttien herrasmies Tero Tiitu bongasi meikäläisen katsomosta ja lähti tulemaan kohti kuin juna. Hetken jo katselin takaani pakoreittiä, koska ilmeisesti Tedy on pitänyt Oilersin pelureille jotain ilmekoulua ja Tero ei liene lintsannut noilta tunneilta. Otetaan kuin mies vastaan päätin ja ihmettelin Teron ketterää kiipeämistä katsomon kakkoskerrokseen. Terolla olikin vain kiire kiittämään kauniista sanoistani jotka hänestä kirjoitin MM-2006 päiväkirjani loppusanoihin. Lämmitti. Siinä on fiksu pelaaja ja Innasen sanoin, hyvä ihminen.
Yksi asia mikä kyseisessä pelissä pisti negatiivisesti silmään oli joidenkin pelaajien käyttäytyminen pelin ollessa poikki. Tämä kummasti lisääntynyt ilmiö osataan verhota melko hyvin mukamas vahingoksi. Eli…vaihtoon lähdettäessä juostaan TAHALLAAN vastustajaa päin, monesti jopa vaarallisesti, ja aiheutetaan aivan turhaa provokaatiota ja hämmennystä niin kanssapelaajissa kuin tuomareidenkin keskuudessa. Kyse on raukkamaisesta ja hyvin epäurheilijamaisesta käytöksestä. Ja pirullisia tilanteita tuomareiden kannalta. Ihan niin kuin ei olisi muka tarpeeksi töitä sen pelikellon käydessäkin! Täten teenkin julkisen haasteen: ne entiset kollegani liigaerotuomareista jotka saavat edellä mainitun kaltaisesta tilanteesta naulittua jonkun hölmöilevän pelaajan todistetusti 2+10 minuutin jäähylle epäurheilijamaisesta käytöksestä tulevat saamaan 2+10®tuotteen itselleen!! Täytyyhän tuollainen puupäisyys saada kitkettyä pois…ja äkkiä!
Ensi kerralla jotain vähän kevyempää…
Juha E. Sirkka
Ps. Kiitos kaikille palautetta antaneille…
Kirjoittaja on entinen liiga- ja kansainvälinen erotuomari ja kirjoitukset ovat hänen mielipiteitään, eivätkä ne edusta erotuomarikerhon virallista kantaa.
