(07.11.06) Meillä on kotona jonkinasteinen kriisi. Paria kuukautta vaille kolmevuotias Elmeri poikamme on saanut ensimmäisen todellisen uhmaikänsä. Milloin isä on tyhmin ja milloin äiti on tyhmin. Saippuallekin olisi jo käyttöä muuhunkin kuin pelkkään käsienpesuun. Isoveli on ilmoittanut jo, että pikkuveljensä saa muuttaa jonnekin muualle asumaan ja joulupukki ei muuten tuo lahjoja tuollaiselle vinkujalle. Joulupukki ja tonttutarinat onkin oikeastaan ainoita asioita millä juniorin pään saa miettimään edes ajoittain uhmakasta käytöstään…mutta vain ajoittain. Ei paljon ole omasta auktoriteetista välillä tietoakaan…ei paljon auta jos sitä kuuluisaa auktoriteettia joskus oli edes jonkin verran kentällä raitapaita päällä…
Olenkin jo odotellut vesikielellä koska joku valmentajista avaa sanaisen arkkunsa ja haukkuu ottelunsa tuomarit ensimmäisenä ns. julkisesti. Selän takanahan sitä tapahtuu kaiken aikaa ja joka pelin jälkeen. Yllättäin tämän kiistellyn ensimmäisen avautumisen teki maajoukkueen päävalmentaja Petteri Nykky. Tosin seurajoukkueensa Oilersin valmentajan ominaisuudessa. Oilers voitti Hifkin selkeillä numeroilla ja silti tuomarit olivat täysin yössä ja pelinluku oli mitä oli…noinkohan?
Pistää miettimään muutamaa asiaa. Nykkyhän taitaa loistavasti median hyväksikäytön sen moninaisissa eri käyttötarkoituksissa. Monet kerrat Nykyn joukkueen pelejä viheltäneenä velhon tavat onkin jo kohtuullisen tuttuja. Herää ajatus mitä maajoukkuekoutsi sitten oikein ajaa takaa? Onko Oilersin peli hiukan hakusessa? Ssv jyrää taas entiseen malliin…puuduttavia runkosarjan matseja…vai eikö kemiat vain oikein kohtaa kaikkien tuomareiden kanssa? Mutta mutta…
Silti…jos ajattelee Nykyn virkoja sekä seurajoukkue- että maajoukkuevalmentajana, kohdistuvat häneen liittyvät odotukset ja oletusarvot aina ensin juuri maajoukkuevalmentajana. Maan lippulaivan nokkamiehenä Nykyn luulisi olevan juuri se henkilö joka ei tällaiseen raukkamaiseen ja selän takana tapahtuvaan kritisointiin alentuisi, ainakaan ensimmäisten joukossa. On keskustelukulttuuri aika kaukana, jos heti ensimmäisenä mennään ”yöhön”.
Nykky jopa kävi reilu kausi sitten pitämässä ansiokkaan luennon liigatuomarikoulutuksessa odotuksista ja oletusarvoista mitä hän maajoukkueen päävalmentajana odottaa ja toivoo tuomareilta otteluissa ja kaikkeen niiden ympärille nitoutuvista kokonaisuuksista. Vähän eri jutuista silloin puhuttiin kuin JO nyt. Ja vähän erilaista suhtautumista tuomarityöskentelyä kohtaan maajoukkuekoutsilta odottaisi jopa jokunen muukin kuin allekirjoittanut…
Tuomarin on aina pystyttävä perustelemaan tekonsa tai tekemättä jättämisensä kentällä, AINA! Ja tasan tarkkaan tiedän, että kaikki liigatuomarit ovat enemmän kuin mielissään jos joku/ jotkut pelaajat/valmentajat kaiken tietävistä managereista lähtien haluavat keskustella pelin jälkeen ottelun tapahtumista. Oletusarvona on kuitenkin yksi seikka: keskustelun on oltava kaikin puolin rakentava ja hyvässä hengessä tapahtuva jolla pyritään saavuttamaan yhä parempia ottelutapahtumia ja parempaa ymmärrystä kaikkien pelinosapuolien välillä.
Jokainen tuomari haluaa kehittää omaa tekemistään ja kehittyä. Liian moni valmentajan selän takana kertoma yksityiskohta jää vaille tarkennusta, jos ei niistä pystytä keskustelemaan ja oppimaan puolin ja toisin. Ja voihan se valmentajakin olla väärässä, vai voiko?
Ja mielestäni maajoukkueen päävalmentajan vaativaan rooliin ja tehtäviin kuuluu myös koko kentän kehitystyö...vaikkakin seurajoukkuevalmentaja onkin! Yksinkertaistettuna: jos haluaa vaikuttaa ja mahdollisesti ymmärtää jonkin asian paremmin niin ei kun jutulle vartti pelin päättymisen jälkeen avoimin kortein-> siellä ne monet solmut ja mieltä askarruttavat asiat aukeaa…paljon paremmin kuin selän takana huutelu...usko pois parahin Petteri !
Tuomarit lähtevät jokaiseen peliin puhtaalta pöydältä. Joo-pajoo… on siis aika puhkaista tämäkin kupla! Tuomarit eivät todellakaan lähde yhteenkään peliin puhtaalta pöydältä! Sehän on jo psykologisestikin mahdottomuus. Muisti on kumma juttu ihmislapsen korvien välissä. Ainoa tilanne missä peliin lähdetään oikeasti ”puhtaalta pöydältä” on tilanne, jossa kummastakaan joukkueesta ei tiedetä yhtään pelaajaa entuudestaan…eikä joukkueet ole nähneet tuomareita kuuna päivänä…usein niitä parhaita pelejä tuomareille…ja joukkueille…ei ole ns. vanhoja rasitteita ”päällä” puolin ja toisin.
Kun samojen joukkueiden pelejä vihelletään kaudesta toiseen, niin pikkupakostakin alkaa tiettyjen pelaajien/valmentajien tavat ja otteet jäädä ns. takaraivoon. Kaikkihan nyt tietävät, että Salutskij pelottelee junnuja ja vähän isompiakin ja vetää ns. rajalla koko ajan, Häkkinen röyhii kyynärpäät korkealla joka nurkkakokoukseen, Savolaisella sammuu aina aika ajoin lamput ja joku saa ison pahan mustan kimppuunsa, Venno röyhii tilanteisiin ylikovaa, Mattila vetelee puolihuolimattomia jalkapyyhkäsyjä ja taputtelee mailalla sinnesuntänne, Vettervik ajelee välillä kuin lätkäkentillä, Kuronen vaan ”tsemaa” joka tilanteeseen 60km/h liian kovaa, Koivunen hämmentää vastustajia, tuomareita ja katselijoitakin, Riitesuo narisee joka jutusta kun vedot menee tuomarin takia 10cm yli maalin, Kirjonen ajelee olka olkaa vasten jos vastustajan olka on lapaluitten välissä…onhan näitä esimerkkejä vaikka kuinka paljon!
Vaikka hyvin monen pelaajan/valmentajan touhut tietääkin jo entuudestaan melko hyvin, niin tämä nyt ei todellakaan tarkoita sitä, että jollekin siellä lyödään jo ennen peliä ns. siirrettyä tai ehdonalaista päälle ja vanhoilla teoilla/tekemättä jättämisillä olisi jotain painoarvoa ennen aloitusvihellystä. Ei. Vaan… on se helkutin paljon helpompaa kun osaa katsoa joitain pelaajia jo etukäteen hiukan ”omasta näkövinkkelistä” ja lukea peliä ajoissa samalla palvellen koko ottelutapahtumaa kykyjensä edellyttämällä tavalla. Eli ei mikään sensaatiouutinen.
Ja onhan nämä jotkut velikullat oppineet virheistään pikkuhiljaa…Tedykin lähtee viimein maajoukkueeseen pelottelemaan hurreilta plöröt pöksyyn ja voisin lyödä vetoa, ettei montaa minuuttia boxissa viihdy… jollei tule kunnon niistokisaa jonkun kanssa…
Tavan mukaan tulevan viikonlopun turneessa Sveitsin kanssa on tiukkaa ja Tshekki ja Ruotsi hoidellaan tyylillä…
Aitoa ja rehellista keskustelua hyvällä asenteella lajimme parhaaksi peräten…
Ketään säästämättä ja laadusta tinkimättä,
teidän Juha E. Sirkka
PS. hyvää isänpäivää kaikille itseään isänä pitävänä.
Kirjoittaja on entinen liiga- ja kansainvälinen erotuomari ja kirjoitukset ovat hänen mielipiteitään, eivätkä ne edusta erotuomarikerhon virallista kantaa.
