JOULUINEN UNI
(17.12.06) Raskas ja mielenkiintoinen syyskausi salibandyliigasta on ohitse. Suuri salibandyperhe asettuu hyvin ansaitsemalleen joulutauolle ja rauhoittuu kukin tavallaan nauttimaan joulurauhasta sekä lataamaan akkuja kevätkauden koitoksia varten.
Jouluaattoilta käy lopuilleen. Päivä on ollut pitkä mutta onnistunut. Lasten ilosta syntynyt hyvän olon tunne pakahduttaa sydämen. On hyvä olla. Joulupukki on tuonut iloa ja hyvää mieltä talon täyteen. Mihinkään ei ole kiire. Voi vain olla.
Pian lapset nukahtavat tonttuhatut päässä ja vanhemmat pääsevät nauttimaan ansaitut mukilliset punaista joulujuomaa. Juoma laittaa väsyttämään. Alan pilkkimään sohvalla. Nukahdan…zzz..ZZZ...zzz…
Pikkuhiljaa vaivun syvempään uneen. Jostain syystä korvienvälinen kovalevy alkaa tuottaa salibandyaiheista materiaalia. Havahdun hiukan ja ehkä vähän ahdistunkin… eikö tämä laji jätä edes jouluna rauhaan… kummaa. Sisäinen elokuva jatkaa etenemistään. Hengitys tasaantuu ja vaivun yhä syvempään uneen, REM- uneen.
Mitä nyt? Uneni alkaa ennennäkemättömällä painajaisella. Jostain saan kuvaa maajoukkueen tulevasta ottelusta ja alan kieriä ja vääntelehtiä sohvatyynyjen välissä. Kuva on hiukan epäselvä mutta viesti on selvä. Herrasmiespelaajana pitämäni Maajoukkueen ja Espoon Oilersin Tero Tiitu väittelee tiukasti erotuomareiden kanssa saaden protestointijäähyn! Tyrmistyn täysin! Tässä täytyy olla jokin väärinkäsitys. Samassa huomaan kuinka maajoukkueen 2. valmentaja Juha Jäntti silminnähden raivostuu ja ripittää erotuomareita minuuttien ajan saaden itse suihkukomennuksen. Johan on uni. Alitajunnan käskystä huolimatta kieltäydyn heräämästä ja päätän katsella unta lisää. Tätä on pakko nähdä lisää…
Rauhoituttuani yritän tehdä lisähavaintoja kyseisestä tapahtumasta. Hämmästykseni on suuri havaitessani maajoukkuepelaajarungon koostuvan lähes yksinomaan kehäkolmosen ulkopuolisista pelaajista. Heitä on ainakin kymmenen. Se on paljon se. Vastustaja pelaa sinisillä paidoilla. Mikä joukkue on kyseessä, pohdin ja yritän tarkentaa … mutta ei voi olla totta, sehän on Ruotsi! Sinisillä ”vieraspaidoilla”. Ohhoh. Numerot ovat kuitenkin kultaisen keltaiset.
Huomaan olevani Suomen joukkueen välittömässä läheisyydessä, eli heti vaihtopenkin yläpuolella olevassa katsomonosassa, eturivissä. Hyvät paikat. Seuraava tapahtuma saa minut jo äännähtämään unessani. Suomen snaipperi Tedy Salutskij ja Ruotsin Henrik Qvist juttelevat veljellisesti erätauon aikana ja mietin olenko missannut jotain ja pahemman kerran? Samaan aikaan kuin Henrik Qvist kuulutetaan noutamaan Kansainvälisen Salibandyliiton (IFF) vuoden herrasmiespelaajapalkintoa kuulen Tedyn lipsauttavan, samalla uutta ankkuritatuointia esitellen, ohi suunsa kauden suurimman siirtouutisen: Qvist on siirtyvä Oilersiin vuoden alusta ja on asettuva asumaan Tedyn kämppäkaveriksi! JUMANKAUTA! Korjaan asentoani ja teen kaikkeni että uni jatkuu yhtä mielenkiintoisena…
Seuraavaksi uni kuljettaa eteenpäin ja huomaan olevani Iittalassa ja sen kauhujen talossa. Yllätyksekseni kuulen kuinka kaiuttimista kuuluukin karmean hevipaukkeen sijaan Paula Koivuniemeä ja Jari Sillanpäätä. Trackersin markkinointipäällikkö Jari Suokas kiirehtii kertomaan minulle kuinka oli jonottanut tuntitolkulla kyseisten taiteilijoiden kokoelmalevyjä joulun alla. Pyyntö oli kuulemma tullut Iittalan eläkeläisten faniryhmältä. Niinkö.. ajattelen ja nautin mehevästä metwurstisämpylästä ennen ottelun alkua.
Pääsen tälläkin kertaa mukaan valmentajien ja tuomareiden peliä edeltävään palaveriin. Kyseessä on ottelu Trackers vs. Classic. Hämmästelen kuinka molemmat valmentajat lausuvat kuin yhdestä suusta erotuomarinkin olevan ihminen ja heidän onnistuvan useammin kuin epäonnistuvan. Tuomareiden ilmeet ovat paljonpuhuvia… Palaverin keskeyttää hetkeksi peliä katsomaan saapuneen Gunnersin päävalmentajan Kari Jussilan käynti Karo Kuussaaren luona. Hetken päästä kyseiset herrat kättelevät ja halaavat vannoen ikuista ystävyyttä. Sämpylän pala nousee kurkkuuni. Herkistyn itsekin. Palaveri päättyy ja Kuussaari kutsuu Peltolan saunomaan ystävänpäivänä. Peltola hyväksyy kutsun ja lupaa tuoda kynttilöitä tunnelman kohottamiseksi. Saunan lämmittäjäksi ilmoittautuu itse Mika ”löyly” Savolainen, joka lupaa saunomisen tapahtuvan ainakin 5+20+5+20+5+20 asteen lämmössä. Kyytipojaksi kuulemma riittää erään Kopparbergin tuotteita. Maistan sämpylän jo suussani…
Vaihdan asentoani jälleen. Niska on puutunut. Havahdun naapurin isompien lasten ääniin ulkoa. Karmeat lumisodat menossa. LUMISODAT! Lunta sittenkin…sittenkin.
Hymyn kare suupielessä pääsen takaisin hyvään uneen ja palaan Iittalaan. 1. erätauolla keskustelen liigan silmäätekevien kanssa ja hämmästelen joukkueiden parhaiden pistemiesten uutta ”peliasua”. He pelaavat ”iholla”. Kuulen kuinka entinen sponsori, tai niin kuin he sen hienosti ilmaisevat, yhteistyökumppani TUPLA, oli jakanut suuret määrät tuotettaan joululahjaksi parhaille pistenikkareille sillä seurauksella, että pisteiden teko oli tyrehtynyt tyystin joulutauon jälkeen, useimpien pelien päättyessä 0-1, 1-1 tai 1-0. Yksi ennenkuulumaton 0-0 pelikin oli saatu historian kirjoihin.
Tämän vuoksi liigan markkinointipäällikkö J-P Lehtonen oli pakotettu etsimään pikaisesti uusi yhteistyökumppani suuren katsojakadon vuoksi. Uusi sponsori oli kuitenkin löytynyt hyvin pian Lehtosen luomien loistavien kontaktien johdosta ja pistelingot pelaavat jatkossa iholla uuden pääyhteiskumppaninsa Doven kunniaksi. Rasvaiset ukonköriläät ovat tuottaneet tämän johdosta runsain mitoin uusia katsojia lehtereille ja varsinkin naiskatsojissa tämä on aiheuttanut eittämättömän suoraviivaisesti jopa suoranaista hysteriaa…
Itse peli on rehtiäkin rehdimpää miehekästä vääntöä. Ylitaklatut kanssapelaajat autetaan kättä ojentamalla ylös kaukalon takaa hymyssä suin. Vastustajankin hienoille suorituksille annetaan ansaitut aplodit ja häviön hetkellä syy ei enää löydy enenemissä määrin tuomareista. Päinvastoin. Ottelun jälkeen joukkueet tekevät armeijamaisen suorat jonot kohti tuomareita ja käyvät kiittämässä heitä hyvin tehdystä työstä viimeiseen mieheen. Tuomarit ovat vihdoinkin osa peliä eikä heitä enää koeta vihollisiksi…
Hämmennyn. Sekava uneni jatkuu…Pelin jälkeisen lehdistötilaisuuden jälkeen, jossa on pääasiassa pohdittu ja keskusteltu pelin paranemiseen liittyviä asioita, tapaan lisää päätösvaltaisia ihmisiä. Annan kertoa itselleni, että syy moiseen käyttäytymisen positiiviseen muutokseen on tullut suoraan Korvatunturilta. Ei suoraan itse Joulupukilta vaan joulupukin Muorilta. Muori on ottanut yhteyttä moneen eri tahoon liiton ja liigan henkilöstössä ja saanut aikaan mm. seuraavaa: Heti joulun jälkeisistä kierroksista lähtien Salibandyliiga Oy on yhteistyökumppanoinut jokaiselle liigajoukkueelle ja jokaiselle liigan pelaajalle loppukauden kestävän kuurin hermokontrollia edistävää B-6- vitamiinia. Samalla tavalla Erotuomarivaliokunnan (ETV) siunauksella erotuomareiden loppukauden ruokavalioon on päätetty määrätä sopiva määrä parsakaalia sen näkökykyä edistävän vaikutuksen johdosta. Jaa-ha. Tämähän selkeyttää näkemänsä tulkintaa kovasti…
Havahdun omaan unensekaiseen nauruuni. Kotona on hiljaista. Mietin, että pitäisikö lähteä sänkyyn jatkamaan unet loppuun. En ota sitä riskiä vaan päätän yrittää katsoa taltioinnin loppuun…ihan kuin siitä puuttuisi jotain…
Loppuhuipennus. Sehän se on. Ihmeen helposti saan unenpöpperöisenä filmin taas pyörimään. Huomaan olevani jossain tilassa ikään kuin kärpäsenä katossa. Tuttuja kasvoja puhumassa puhelimeen. Hirvittävää sananvaihtoa ja mielipiteiden jakautumista. Kyseessähän ETV:n puhelinkokous, jossa päätetään finaaleissa viheltävien tuomareiden nimet. Jokaisella on omat suosikkinsa ja yksimielisyyttä ei tahdo syntyä. Kuitenkin päätös on aina yksimielinen. Vai onko? Lopulta näen asettelun valmiina. Ei Alakarea eikä Vilkkiä! Nyt tiedän olevani oikeasti unessa. Todellisuudessa nämä nimet ei listalta puutu.
Seuraavaksi tiedostan paikan mutta en tiedä miksi siellä olen. Olen nimittäin Tampereen Hakametsän jäähallissa. Hetkinen… täällähän on alkamassa salibandyliigan ratkaiseva ja 5. finaali…tuttuja kasvoja viilettää pitkin kenttää ja lehterit ovat viimeistä piirtoa myöten täynnä. Mutta mitä kummaa? Classicin joukkueessa on yksi erittäin tuttu mies. Koivusen Vellu. Siirtoajan viime hetkillä Pirkkain sielu on kaapattu puuttuvaksi palaseksi Classicin kauden menestystarinaan. Peliä tekevän pakin rooli on ollut täyttämättä. Ohhoh! SSV:n riveissä nähdään myös kaikkien yllätykseksi Hintikan Jaakko. Mikäs nyt Jaakon on suututtanut? Vaihtelunhaluko? Täytyypä kysäistä Jaakolta asiaa itseltään. Mattilan Sami kirmaa kuin joulupukin poro aattoiltana jakaen lahjapasseja ylikäyrällä mailallaan Nymanin Samille, joka taas on vaikeuksissa peilisuoralla lavallaan. Vedot suuntautuvat kohti Hakametsän katossa olevia Ilveksen ja Tapparan mestaruusviirejä. Vellu Koivunen on saanut pelaamisen ohella uudenlaisen haasteen. Paidan alle piilotetun mikrofonin kautta kaikki hallin ulkopuolelle jääneet saavat kuulla selostuksen pelistä niin kuin vain Vellu sen näkee. Vartin pelin jälkeen radio 957 joutuu sulkemaan lähetyksen lähinnä kuuntelijapalautteen johdosta.
Ottelun kotikatsomoihin ja valtakunnan verkkoon selostavat itseoikeutetusti Oskari Saari ja Jani Alkio. Tällä kertaa miljoonayleisö ei tosin saa kuulla kuinka Ahtiainen tällää, mutta Oskarin muistelmia salibandyn MM- finaalin viheltämisestä senkin edestä. Ensimmäisellä erätauolla SSV:n manageri Kurt Westerlund esittää menestyshitistään, - Jäit sateen taa -, uudemman ja hieman enemmän nuorisoon menevämmän version…toisen erän alku myöhästyy yhdeksän minuuttia loppumattomien aplodien takia.
Toisella erätauolla kuulen kuinka liiga on tehnyt loistavan päätöksen seuraavaa kautta silmällä pitäen ja liigapelit tullaan jatkossa pelaamaan vain ja ainoastaan mattoalustalla. Sivukorvalla olen kuulevinani kuinka jossain pelissä valmentajan sietokyky olisi saapunut päätökseen ja fläppitaulu olisi lävähtänyt vastustajajoukkueen pelaajaa päin näköä. Aivan varma en asiasta silti voi olla, koska kirkuvaa fanilaumaa pakeneva Kurre aiheuttaa hämmennystä VIP- vieraiden tiloissa.
Ratkaiseva finaali venyy jatkoajalle asti ja aivan sen lopussa tuomitaan rangaistuslaukaus. Ei tämä voi olla totta! Yrittäessäni keskittyä havainnoimaan kaiken voitavan, herään lasten aktiiviseen kutsuun aloittaa traditioksi muodostuneet aamupainit… hieron unihiekat silmistäni samalla miettien mistä pullosta ja kuinka paljon glögiä terästettiin…
Kirjoittaja on entinen liiga- ja kansainvälinen erotuomari ja kirjoitukset ovat hänen mielipiteitään, eivätkä ne edusta erotuomarikerhon virallista kantaa.
