(17.10.06) Olin viikonloppuna vaimon kanssa katsomassa Jari Sillanpään konserttia loppuunmyydyssä Tamperetalossa. Vähän niin kuin  pakosta mutta myös mielenkiinnosta. Kyllähän Jarin musiikki ja varsinkin laulutaito oli jo etukäteen tiedossa, mutta täytyy sanoa, että Jari teki muhun suuren vaikutuksen..on se aika ukko vetään hei! Jari on persoona ja nauttii sellaista suosiota tällä hetkellä ettei muista ole samaan. Konsertin ikähaarukka oli n. 5v- 80+v. Välillä oli aikaa katsastella ihmisten ja varsinkin naisten reaktioita spektaakkelin aikana. Ei sitä ihailua ja suoranaista pystyynsekoamista ihan äkkiä kyllä uskois..jollei näillä silmillä näkisi. Mietin siinä, että jos jokainen nainen kohdistaisi siitä ihailusta ja fanituksesta edes yhden prosentin omaan mieheensä niin avioerot Suomessa vähintäänkin puolittuisi..Saletisti!!

Puolisen vuotta on kulunut siitä kun pilli jäi naulaan ja siellä pysyy. Saletisti! Pelejä ja tietenkin niitä huippusalibandypelejä eli liigaa on tullut nyt nähtyä viisi matsia. Mitä on jäänyt käteen ja mieleen? Ensimmäisenä tietenkin lajilaurien kyselyt etteikö yhtään tee mieli kentälle piippaamaan? Eikö yhtään kaipaa tuomaritouhuja?Ei tee mieli. Ja en kaipaa muuta kuin niitä hyviä ystäviä joita lajin parissa pillin varressa vielä sinnikkäästi jatkaa. Vastakysymykseeni jonka esitin eräälle päävalmentajalle, että kaipaakos he minua, tuli kohtelias vastaus: Kyllä. Jopa herkisti. Politiikon ainesta..

Santtu Mannerin tyrmäämät Kylmämaa ja Horsmanheimo kävivät Tampereen seudulla tuomaroimassa pari matsia. Ja toisessa itse tyrmääjä pelasi kentällä. Kylmis ja Horsmis vetivät helkutin hyvin. Pasi ja Simo on hauskoja kavereita ja mukavia muisteloita pidettiin meidän saunan lauteilla ekan matsin jälkeen. Tyrmääjän arvostelut ei oikein osunut kohdalleen. Santtukin huomasi asian kysyttyäni pelin jälkeen asiaa tyrmääjältä. Niin nielee kuin pureksii..

Alkuun sitä mietti, että millä sitä muuten niihin peleihin pääsee? Ei ole liitolta kuulunu enää vapaakorttia.. Onneksi jotain on vuosien varrella ilmeisesti tehnyt kohtuullisesti kentällä ja ehkä sen ulkopuolellakin ja herrat Peltola(cla), Saarinen(gun) ja Suokas(tra) ovat oikeuttaneet sisäänpääsyn värikkäisiin peleihin. Kiitos hienosta eleestä.

Aina itse kentällä ollessa sitä monesti mietti mitä ne katsojat tulevat peleihin katsomaan? Väittäisin että persoonia. Persoonat luovat ottelutapahtumiin niitä hetkiä, tilanteita ja mieleenpainuvia positiivisia kerrannaisia joita on mukava tulla katsomaan uudestaan. Upeita maaleja, KUNNON tuuletuksia ja reilua ja reipasta vääntöä ilman pelkoa jääkiekossa vallitsevaan kummatoleranssiin.

Pirkkojen Veli- Matti Koivunen on persoona. Melkeinpä Pirkkojen pelejä voisi käydä katsomassa pelkästään Vellun takia. Koivunen on puolustajan tontillaan mainio varsinkin hyökkäyspäässä; sääli että Pirkkojen materiaali ei ainakaan vielä ole oivaltanut tai ei osaa käyttää Vellua enempää hyödyksi. Yhdessä pelissä mieleenpainuva kommentti kertoo Vellusta enemmän kuin tarpeeksi: Hiirenhiljainen katsomo katsoo lasittunein silmin Pirkkojen ylivoiman rakentelua..Vellun kypsyttyä hiljaisuuteen hän tokaisee reippaalla äänellä, että – vähän ny yleisö mukaan hei - !! Hetkellinen rytmikäs taputus täytti salin…

Kauden alun parhaasta taktisesta oivalluksesta on vastannut Classicin Passo Peltola. Valmentajaguru teki oivan taktisen liikkeen ja vaihtoi kapteeniksi Sami Mattilan. Käytävähuhujen mukaan Mattila on joukkueessaan ainoita jotka reenaavat oikeasti ja näyttää positiivista esimerkkiä muulle joukkueelleen harjoitusasenteellaan. Pelikentällä homma on käynyt vieläkin parempaan tahtiin kuin aikaisimmilla kausilla ja ymmärtääkseni yksi suurin syy on juuri kapteeninnauhan tuoma esimerkkivelvoite. C- merkki hihassa ei enää voi tyhmiä jäähyjä ansaita vaan ne on karsittava minimiin ja näytettävä esimerkkiä myös tässä vaativassa tehtävässä. Tällä hetkellä Mattilan jäähysarake näyttää pyöreää nollaa(0) ja pistepörssi taas numero ykköstä. Se kertoo paljon tehtävän vaikutuksesta Samppanaattorin otteisiin.

Mattilan pelinluku- ja syöttötaito on ollut jo monta kautta ihailtavaa katseltavaa ja itsekin niistä pääsin monesti nauttimaan parhailta paikoilta. Iittalan kauhujen talon avajaismatsissakin Mattila dominoi kenttää. Pelisilmä, maltti, taito ja peliäly lisättynä Classicin vahvaan hyökkäyskalustoon tekee tuhoisaa jälkeä. Ja jäähyjä ei kauheasti kannattaisi ottaa mestarisuosikkia vastaan.Ylivoimaan on heittää sellainen viisikko ettei vastustaja voi millään pelata yhtä tai kahta pelaajaa pois kuviosta kun ratkaisuun pystyy kuka tahansa kahdelta viime kaudelta kympin sakissa pistepörssissä olleista pelaajista.

Tuosta kyseisestä pelistä mieleen jäi erityisesti tilanne jossa Classic pelasi ylivoimaa. Mattila sai viiden minuutin arvoisen Exel- kohotatuoinnin kahdeksi viikoksi keskelle taulua korkeasta mailasta, josta vastapelaaja silti selvisi jäähyttä-> kaksi syöttöä ja Trackers juhli alivoimamaalia Mattilan maatessa tuskissaan vielä kentällä. Jääpussi otsalohkossa kyselemään tuomarin mahdollisesta puusilmäisyydestä ei onneksi tuottanut kolmoisvääryyttä vaan kyseinen tuomari tajusi olla antamatta lanteita…Saman tien takaisin kehiin ja kohta ylivoimalla soi..vastustajan verkko. Mutta Sami…ei ketään silti voi puusilmäksi huudella vaikka vääryyttä onkin kokenut..olisi kysynyt vaikka pelisilmästä..niitä ei saa edes R- kioskilta. Toista se oli esim. viime kaudella Torstien ja Puupäiden kanssa…silloin paukku 2+10® … ;)  Sami on persoona Vellun tavoin. Molemmat 35- vuotiaita ja ikämiesten Suomen mestareita viime kaudelta…ikämies ei jännitä…

Persoonallisia otteita ja näyttöjä kaipaisin myös entisiltä kollegoilta. Reippaat ja ylikorostetut näytöt ja eleet tekevät raitapaidoista myös persoonia harmaan massan sijaan. Innanen ja Kuusisto hallitsivat nämä hommat viimeisen päälle ja jopa teatraaliset lisänäytöt eivät jättäneet ketään kylmäksi tai epäselvyyteen mitä kentällä tuomarin mielestä tapahtui. Jopa piippuhyllyn naurumurhaajat hiljenivät Kuusiston näyttösarjojen edessä. Ja niistä tuli hyvä fiilis viheltää, pääsi ikään kuin peliin sisään ennen kuin oli myöhäistä. On viisasta olla askeleen edellä kuin takana..

Kolme entistä kollegaa päättää/on jo päättänyt jäähyväispelien muodossa uransa. Matinveden Marco, Uotisen Eero ja Koskelan Jukka- Pekka. Monta sataa liiga- ja kansainvälistä ottelua köyhempänä liigatuomariryhmä jatkaa tärkeää tehtäväänsä. Saappaat on isoja, mutta eiköhän niihinkin joku jossain kohtaa hyppää ja täyttää haasteen miehekkäästi. Kaksi näistä kolmesta on muuten viheltänyt MM- finaalin.. in memorium, kunnioituksella!

Ensi kerralla taas jotain muuta..

Omiin nimiin...
Juha E. Sirkka
Kirjoittaja on entinen liiga- ja kansainvälinen erotuomari ja kirjoitukset ovat hänen mielipiteitään, eivätkä ne edusta erotuomarikerhon virallista kantaa.